Velkaa tulee joo. Mutta eihän velka ole mikään ongelma, ainakin mikäli uskomme nykyvihreitä tai vasemmistoa eli oikeastaan hallituksen majoriteetin ideoita.
Emme usko.
Tämä velkaantumisasia pitää ajatella niin että unohtaa sellaisen abstraktin tason kuin valtio. Valtiolla ei ole mitään muita rahoja kuin meidän veronmaksajien rahat ja otettu velka on tulevien veronmaksajien takaisin maksettavaa rahaa, johon ei heiltä suostumusta kysytä. Suomen valtion budjetti on 57 miljardia euroa vuodessa. Tämän kriisin hinnaksi on arvioitu lähes tuota summaa, eikä mahdotonta ole että se ylittyisikin.
Kuinka moni toki tekisi saman päätöksen omalta kohdaltaan, jos seuraava valinta olisi jokaisella henkilökohtaisesti edessään? Jos minä jäisin pois töistä odottamaan vuodeksi, että tilanne menee ohi, niin kehtaisinko minä ottaa vuosiansioni verran lainaa, jonka jättäisin sitten pojalleni maksettavaksi kun hän joskus kasvaa aikuiseksi? En helvetissä. En ymmärrä mikä oikeus meillä on toimia niin yhteiskunnan tasolla.
Vaikka keynäisyyden hengessä tämä olisi väärä tapa toimia lama-aikana, niin moraalisesti olisi oikein että koronan takia aiheutuneet työttömyyskorvaukset tiputettaisiin nollaan. Joitakin viikkoja tai kuukausia jokainen voisi näin sinnitellä jos hetkellinen tautihuippujen tasaus tai varautumisen tarvitsema aika sitä ehdottomasti edellyttää, mutta terveet ihmiset eivät kotona ilman ansiota voi pitkiä aikoja istua perseellään. Olisi joko palattava töihin vaikka siinä olisi sairastumisen riski tai otettava velkaa omien lapsien maksettavaksi. Eiköhän se lusikka aika pian löytyisi kauniiseen käteen.
Ei valtio saa rahaa mistään taikaseinästä ja jos emme tee työtä, niin valtiolla ei tuloja ole. Mikään abstraktio ei sitä tosiasiaa peitä.
Saman asian voi miettiä niinkin, että kuinka monen elintason se tuhoaisi että vuoteen ei saisi tuloja mistään euroakaan, mutta kulut kasvaisivat nykyisestä. Me tuhoamme hyvinvointiyhteiskuntamme tällä.
