Täällä Etelä-Helsingissä on ulkoilu hievenen stressaavaa. Mulla on vene talvisäilytyksesä Sirpalesaaressa ja kävisin mielelläni aina silloin tällöin tekemässä pieniä keväthommia. Siinä tulee samalla ulkoiltua. Vaikka veneellä saa olla rauhassa, on ongelmana se, että kauniit kevätkelit houkuttelevat saarten kulkureitille puoli Helsinkiä. Sillat ja ponttoonit ovat hivenen ahtaita. Siinä saa olla aika taitava, jos pystyy pitämään turvavälin metrissä, puhumattakaan kahdesta. Eilen kokeilin sellaista, että jätin pölymaskin naamalle (tein muutamia pohjapesuja, joissa on hyvä olla maski). Kun palailin, niin jopas alkoi turvaväliä syntyä! Mietin, että mitenkähän tämä psykologisesti toimii, kun turvavarustetta käyttävä on pelottava ruttotautinen, mutta ne tavallisissa tamineissa kulkevat ovat turvallista väkeä, jotka saavat tulla vaikka hieromaan nenäänsä iholle. Pitäisi varmaan vielä nauhoittaa vaikka kännykkään jotain kuolonkorinamaista ääntä ja soittaa sitä, niin saisi vielä suuremman välin. Kaasunaamarikin voisi tehdä vaikutuksen. En viitsi alkaa tahallani rykimään, kuten älykkö-Junger kertoi tekevänsä kaupassa.
Oikeastaan voisin laittaa jollan vesille ja alkaa kulkemaan sillä suoraan salmen poikki. Eipä tarvitsisi edes noita temppuja tehdä. Siinä saa kyllä sitten vähemmän liikuntaa, mutta ei tarvi väistellä keski-ikäisiä reippailevia mammoja, jotka perustaa venyttelykerhon sillan keskelle.