@Ann Arbor tilanne on haastava ja painetila näkyy ympäri terveydenhuoltoa. Kuten pitkäaikaisessa Covid-19 taudissa niin diagnostiikka ei pysy tässä yhtään perässä. Ilmeinen riski on siihen, että julkisen paniikin levitessä ihmiset hakeutuvat pienimmistäkin oireistaan päivystykseen. Lääketieteen ammattilaisiin itselläni on kova luotto, mutta yhdestä asiasta jatkuva kohina aiheuttaa väistämättä sen, että puuttuvan diagnostiikan tilassa joudutaan tekemään ratkaisuja kovassa paineessa.
Kovassa paineessa ratkaisut saattavat olla sellaisia, että sairaalassa tehdään valtava määrä testausta, jolloin osana yleistä diagnostiikkaa potilaat myös testataan koronan takia. Kun potilaita sitten testataan niin muun diagnoosin ohella löytyy koronavirus, joka ei välttämättä ole se syy, joka on sairaalaan tuonut. Se on kuitenkin voinut myötävaikuttaa siihen, että jokin toinen perussairaus on pahentunut tai muuttanut muotoaan.
Taisit itse ehdottaa, että tätä järjestelmällistä kirjausta tekemään otettaisiin näitä varusmiehiä ja siinä on itse asiassa tehtävä, josta voitaisiin jopa selvitä. Sairaalakuormitusta on turha jättää huomiotta, mutta se kuormituksen monimuotoisuus menee nyt väistämättä ohitse, kun kovassa paineessa joudutaan tekemään diagnooseja ja laittelemaan niitä koronaviruksen piikkiin, vaikka todellisuudessa kysymys ei olisikaan millään muotoa koronaviruksesta.
Joskus ennen tätä kaikkea puhuttiin "kotilääkärin opas" -syndroomasta, jolloin tällaisia jokaisen luettavaksi tarkoitettuja opuksia alettiin käyttää itsediagnosointiin. Kun on monimutkaisia vaivoja jo lähtökohtaisesti niin sieltähän löytyy monenkin sairauden kohdalta samanlaisia oireita. Ihmisten on edelleen vaikea itse tunnistaa esimerkiksi ihan sitä henkistä kuormitusta, joka syntyy arkeen, kun koko ajan pitää olla varuillaan. Ihmistä ei ole "tarkoitettu" asian varsinaisessa merkityksessä pitkäaikaisiin poikkeustilanteisiin ja henkinen kuormitus alkaa nousta sietämättömäksi. Stressi on pahanlainen ystävä ihmiselle ja sitä stressiä pahennetaan joka tuutista, kun ne kaikki normaalit perustoimenpiteet, jolla sitä omaa henkistä kantokykyä parannetaan ovat pannassa.
Tämän takia itse ainakin kuulutan ja kailotan sitä, ettei kannattaisi ihan tällaista suhtautumista ottaa ihmisten harrastuksiin kuin tässä pandemian aikana on otettu. Joskus yliopistolla oli professori, joka sanoi, ettei mitään asiaa kannata arvottaa sen mukaan, miten se kohdistuu itseen vaan miettiä, että joku oikeasti voi nauttia vaikka oopperasta, vaikket itse ymmärräkään siitä mitään.
Tällaisissa tilanteissa kannattaa jokaisen pysähtyä hetkeksi miettimään, jos sanot, ettei jääkiekko ole tärkeää - oletko sen takana vielä muutaman kuukauden päästä? Voin peilata tätä kaikkea vain itseeni: jääkiekko seurantalajina jäähallissa on ollut minulle yksi elämäni tärkeimmistä asioista jo vuosia. Hallissa on koettu paljon huonoa, mutta siellä koetaan hetkeksi yhdessä muutaman tärkeän ystävän kanssa kuitenkin se pieni hengähdys arjesta. Se on minulle harrastus, jossa pää lepää. Ei tarvitse miettiä, miten sen gradun kanssa menee tai miten selvitän seuraavan haastavan keissin töissä. Täytyy vaan seurata kiekkoa ja pelaajia. Sitä henkistä hengähdystaukoa on nyt kielletty eri tavoilla kaksi vuotta. Ja tuntuu todella pahalta, kun ei se ole niin tärkeää. Ehkei se ole sinulle - mutta minulle se olisi. Tämä iskee vielä enemmän ihmisiin, joilla omat liikuntaharrastukset menevät jäähän. Mikään vaihtoehtoinen aktiviteetti ei voi korvata sitä, mutta niin sen vaan pitäisi.
