Myös tuota lehdistön yhteiskuntavastuuta sopisi tarkastella hieman tarkemmin. He kyllä jaksavat kritisoida milloin mitäkin (ja usein tekevät sen ihan aiheestakin), mutta suostuvatko itse saman kriittisen tarkastelun kohteeksi? Nykyinen klikkihuorauskulttuuri ei palvele ketään. Ja silloin kun on kyse näinkin vakavasta asiasta, kuin pandemiasta, niin tuo klikkien huoraaminen muuttuu jopa vaaralliseksi.
On nimittäin tullut ilmi ihan tapauksiakin, että yritykset ovat kärsineet huomattavan paljon, kun joku media kirkuu tartunnoista jossain. En sano sitä, että niistä tartunnoista ei saisi tiedottaa. Niistä saa, ja pitääkin tiedottaa. Mutta kansan ja yhteisen hyvän palvelemiseksi pitäisi myös sitten muistaa kertoa, kun vaara on ns. ohi.
Mua vituttaa tämä nykyinen "IIKSEKSIWAU" kulttuuri, mutta ymmärrän sen kyllä sitä kautta, että mediat kilpailevat lukijoista. Silloin pitää herättää huomiota. Mutta kyllä perkele silti jokaisella pitäisi moraalista sytytyslankaa olla sen verran pitkälti, että vakavan pandemian tullessa pystytään omaa toimintaa tarkastelemaan ja tuo pahin klikkien huoraaminen jätetään pois.
Jonkinlaista anteeksipyyntöä edelleenkin soisi näkevän ainakin iltapäivälehdistöltä suomalaisille yrittäjille. Ihan varmasti tuolla täysin lapasesta lähteneellä paskauutisoinnilla peloteltiin hyvin moni ihminen pysymään kodeissaan, joka näkyi suoraan monen yrittäjän kassavirrassa. Olen siitä täällä maininnutkin, että esimerkiksi täällä pikkukaupungissa asuvana minusta tuntui aivan uskomattomalta, että oman parturini kävijämäärät olivat pudonneet maalis-toukokuussa lähelle nollaa. Siis jumalauta kaupungissa, jossa tartuntoja ei ole vieläkään ollut juuri nimeksikään ja tuolla liiketiloissa ollaan kahden kesken tämän parturin kanssa. Tätä minä en voinut ymmärtää keväällä, enkä voi ymmärtää vieläkään, että miten helvetissä ihmisiltä katosi suhteellisuudentaju näin totaalisesti? Kun asiaa ajattelee järjellä, ja tunteilematta, niin mahdollisuudet sen viruksen saamiseen vaikkapa sieltä parturista ovat niin marginaalisia, että miten ihmiset yleensäkään uskaltavat edes poistua kodeistaan? Ymmärrän selkeät riskiryhmät ja sen jos joku perheenjäsenistä on riskiryhmää, mutta eiköhän tuossakin asiakaskunnassa ole paljon ihan terveitä ja nuoria/keski-ikäisiä aikuisia.
