Sinänsä mikä tahansa maa pystyy (ainakin paperilla) torjumaan viruksen, jos toimii samalla tavalla heti alkumetreillä kuin Uusi-Seelanti. Minusta se, että onko kyse saaresta vai ei, on loppupeleissä tässä tapauksessa melko lailla samantekevää. Tauti tulee maahan maahantulijoiden mukana, ja jos valtio sulkisi rajansa samalla tavalla kuin Uusi-Seelanti, taudin tuleminen ulkoa on aika epätodennäköistä. Maaraja on toki helpompaa ylittää salaa kuin saapua Uuteen-Seelantiin luvatta, mutta loppupeleissä en näe tästä suurta eroa muodostuvan. Meri ja vaikkapa vaikeakulkuiset vuoristot suojaavat paremmin sellaisilta taudeilta, jotka leviävät eläinten mukana.
Ei tuo Uusi-Seelanti ihan merkittävästi poikennut keväällä tartuntamääristä Suomeenkaan nähden. Olivat maalis- ja huhtikuussa vain reilun viikon jäljessä. 1000 tartunnan raja ylittyi Suomessa 27.3., kun taas Uudessa-Seelannissa 5.4. Tehokkaasti toimimalla saivat tilanteen noin nopeasti kuriin. Suomikin onnistui omassaan, vaikka alkuun tuota taudin pysäyttämistä ei pidetty realistisena (miljoona sairastunutta heinäkuuhun mennessä, koronavirus leviää liian hitaasti, nyt pitäisi saada nuoret sairastumaan).
Vaikea sanoa, miten kauan meinaavat tuolla jatkaa valitsemallaan linjalla. Uskoisin, että siihen asti, kun rokote tai joku lääke pistää taudin kuriin, tai tauti katoaa itsestään tai muuttuu vähemmän vaaralliseksi. Tuo kahden viikon täyskaranteeni lienee riittävän tehokkaaksi havaittu keino. Jos tautia ei maassa ole, ja ulkoa tulevat tartunnat saadaan kuriin, niin silloin siellä voi elää varsin vapautuneesti.