Ulkomaille suuntautuvan matkailun merkityksen mahdollisessa toisessa aallossa tietävät kaikki, mutta kyllä se on nopeasti todettavissa, että matkailu ei ole läheskään samalla tasolla kuin keväällä. Maaliskuussa paska iski tuulettimeen aikalailla 2-3 viikkoa hiihtolomaviikkojen jälkeen. Omassa tuttava- ja kaveripiirissä oli todella paljon porukkaa Levillä, Alpeilla ja ylipäätään ulkomailla viettämässä lomia. Tällä hetkellä tuntuu, että samat reissaajat käyvät korkeintaan mökillä tai naapurikaupungissa.
Itse en ainakaan jaksa innostua ulkomaamatkailusta, koska tässä tilanteessa ei mitään extempore-reissuja oikein tehdä ja Hallitus on hyvin hereillä näiden muiden maiden tautitilanteiden kanssa. Ensi viikolla taas laitetaan uusia rajoituksia varmaan ainakin Belgialle. Uskon vahvasti, että tämä sisärajarajoitusten vahtiminen hillitsee suurinta matkailuintoa vielä pitkään, koska matkoja voidaan perua "aivan yllättäen".
Syksyä kohti, kun mennään niin siinä on onneksi monella lomat lusittu, joten eiköhän matkailu pysy melko pienenä verrattuna alkuvuoteen 2020.
Juuri näin. Tämä on myös se suurin syy sille, että tartunnat ovat pysyneet nyt maltillisina. Ja toisaalta syy sille, miksi keväällä tilanne meni nopeasti niin hyväksi, oli se, että ulkomailta tulleet tautitapaukset saatiin hyvin nopeasti suljettua. Tämä jo meni meiltä paremmin kuin Ruotsissa, jossa ulkomailta tuli maahan huomattavasti enemmän tartuntoja. Sitten nopealla reagoinnilla saatiin tuo maan sisäinen tartuntaluku painettua alas, jolloin nuo maahan jo tulleet tautitapaukset eivät ehtineet levitä maan sisäisiksi tartunnoiksi samassa mittakaavassa kuin Ruotsissa. Ja kun siellä rajoitukset olivat muutenkin mitä olivat, niin ei sitä leviämistäkään edes rajoitettu.
Olen todella tyytyväinen siitä, että hallitus seuraa tarkasti epidemiatilannetta muualla, ja näyttää reagoivan asiaan niin nopeasti kuin se vain on mahdollista. Tästä syystä uskon, ettei se toinen aalto pääse täällä niin pahaksi, että siitä kannattaisi ainakaan suuremmin huolestua.
Rajoitusten osalta on kuitenkin varauduttava kaikkiin skenaarioihin. Ja mielestäni rajoitusten osalta olisi hyvä seurata tuota R-lukua, eikä niinkään absoluuttista määrää uusia tartuntoja. Jos absoluuttinen tartuntojen määrä on vielä pienehkö, mutta selvästi jostain syystä nousussa, saataisiin jo todennäköisesti lyhytkestoisella rajoitusten kiristämisellä tilanne normalisoitua. Jos taas odotetaan, että absoluuttisten tapausten määrä nousee jonkun rajan yli, rajoitusten on oltava pitkäkestoisempia ja rajumpia, että tilanne saadaan palautettua normaaliksi.
Epäilen kuitenkin, että tähän ei riitä päättäjien rohkeus, ja vaikea tuota olisi perustella kansalle. Kuitenkin rajoitusten kesto on lyhyempi, mitä aiemmin sellaisiin ryhdytään.
Ja ennen kuin alatte syyttää panikoinnista, tai alatte tehdä tulkintoja, että kaipaisin nyt rajoitusten tiukentamosta, niin mainittakoon, että juuri nyt ei ole tällaisia merkkejä ilmassa. Tilanne on rauhallinen.
Tilanne, jossa R-luvun todettaisiin olevan esimerkiksi n. 1.2-1.5 luokkaa, eikä kyse ole mistään tunnistetuista ryppäistä, saattaisi olla tällaisen pohdinnan paikka.
/img-s3.ilcdn.fi/3b449a6dc19c39d594ee7bf2b128a4d23b4364b702988ee30ff3f76475f1c8a2.jpg)
www.iltalehti.fi