Tässä Itä-Helsingin päivystävänä espoolaisena voin kai tähän täkyyn ottaa kiinni. Selittäviä syitä on varmasti monia, mutta isoimpina näkisin sosioekonomisen aseman ja asumistiheyden.
Ne joilla on hyvä sosioekonominen asema, eli karkeasti yksinkertaistaen korkea koulutus ja tulot, voivat muita useammin järjestää työnsä etätöinä. Tätä asiaa käsiteltiin mm.
tässä harmittavasti maksumuurin takana olevassa Hesarin artikkelissa metroasemien matkustajamäärien mukaan. Käytännössä liikkuminen metrolla väheni suhteessa vähiten Itä-Helsingin asemilla. Sosioekonominen asema on käsitteenä melko laaja ja hähmäinen, muita sen alle mahtuvia koronaviruksen leviämiseen vaikuttavia ilmiöitä ovat esim. kielivähemmistöön kuuluminen tai muut koronavirusriskiä isommat elämänhallinnan ongelmat. Näistä oli mielenkiintoisia esimerkkejä
tässä Ylen jutussa toukokuulta. Hyvä uutinen jo tuolloin oli se, että somalinkielisten keskuudessa tapahtunut nopea viruksen leviäminen oli saatu kuriin ja viranomaistieto oli myös heidät tavoittanut.
Asumistiheydellä viittaan kahteen asiaan: yleiseen väestöntiheyteen ja asuinkuntien kokoon. Väestöntiheyden vaikutus koronaviruksen leviämiseen on aika ilmiselvää, normaalioloissa ihmiskontakteja tulee pakostakin määrällisesti enemmän väestöltään tiheillä alueilla. Asuinkuntien isompi koko taas saattaa tuottaa kerralla isomman ryppään tartuntoja yhteen kotitalouteen, joka myös näkyy tilastoissa.
Enkä nyt halua levittää sellaista usein Espoossa kuultua "Itä-Helsinki on kamala paikka" -stereotypiaa, se ei toki pidä paikkansa. Se sen sijaan on totta, että väestötasolla idästä löytyy keskimäärin alempaa sosioekonomista asemaa ja joiltain osin isoa asumistiheyttä sille antamissani merkityksissä.