Ottamatta nyt mitään kantaa yksittäisiin ennusteisiin tai iltapäivälehtien paniikinlietsontaa (joka on jostain syystä alkanut häiritä ihmisiä erityisen paljon kun sen taustalla on ollut normaalia enemmän aihetta), haluan ottaa kantaa tähän paniikkiasiaan ylipäätään.
Täällä on aivan valtavasti ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan ymmärrä tartuntatautien aiheuttamien kuolemien jakauman muotoa. Lähes aina "ei tässä mitään" -asenne osuu "oikeaan". Mutta kun rationaalista ei ole osua "oikeaan" mahdollisimman usein, vaan minimoida äärimmäiset riskit, tuolla ei ole kauheasti merkitystä. Pandemioiden uhrien todennäköisyysjakaumaa voi ajatella niin, että 99% tapauksista on keskiarvon alapuolella. "Miten tämä on mahdollista?" Siten, että suurin osa ei aiheuta merkittävää uhrimäärää, mutta sitten joku yksittäinen pandemia pyyhkäiseekin puolet Euroopan väestöstä (musta surma) tai muutenvaan kymmeniä miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa (espanjantauti).
Eivätkä nämä ole esimerkkejä "pahimmasta mahdollisesta", vaan pahimpia havaittuja esimerkkejä viimeisten satojen vuosien aikana. Verkottunut nykymaailma, jossa ihmiset ja taudit kulkevat päivissä pallon ympäri tarjoaa aivan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tuhoisalle pandemialle. Ongelma on se, että etukäteen emme voi arvioida mikä pandemia on kestämättömän tuhoisa. Aiheuttaako uusi tauti "tavallisen" määrän kuolemia vai 10 000 -kertaisen määrän? Siksi on rationaalista ja välttämätöntä toimia pahemman skenaarion mukaan kuin mihin on todisteet toimintahetkellä ja tällöin väistämättä "ylireagoidaan" lähes aina ja yksioikoisesti ajattelevat saavat "lällätellä".
Kyse on järkevästä riskienhallinnasta, ei panikoinnista. Niin ne padotkin kannattaa rakentaa siten, että lähes aina "ylireagoidaan" sen hetkiseen vedenkorkeuteen. Hukkua kun voi vain kerran.