Teen tämmöisen itse vihaamani pätkittäislainauksen. Sori siitä :)
Tämmöinen systeemi on käytössä tälläkin hetkellä esim. täällä Itävallassa. Karanteenipakon voi kuitata negatiivisella koronatestillä. Ihan järkevä systeemi sinällään. Sen hinta on kuitenkin yli 100 euroa / laaki ja Wienin lentokentällä jopa lähes 200 euroa. Eli vaikka Itävallasta Suomeen ja takaisin matkustettaessa se tuplaa lentolipun normaalin hinnan, jos testin joutuu ottamaan lähtiessä ja saapuessa, jolloin karanteenin voi "kuitata" molemmissa päissä. Ensinnäkin, tässä olisi paikka EU:n pienelle subventioille, sikäli jos (ja kun) se haluaa EU:n sisäisen liikkuvuuden mahdollisimman normaaliksi. Toisekseen, nykytiedon valossa suuressa osassa EU-maista on jo nyt erittäin vähän taudin karanteenivapaita kantajia, joten 1-2 kuukauden aikana kannattaa todellakin puntaroida, missä vaiheessa mennään oikeasti hätävarjelun liioittelun puolelle tämmöisen testipakon kanssa.
Olen tästä osittain samaa mieltä. Koronapandemian yhdeksi hyväksi seuraamukseksi muodostunee se, että turhat työmatkat vähenevät, ja sitä myöten turhat päästöt sekä yritysten kallisarvoisten rahallisten ja ajallisten resurssien käyttö. Vanhassa työssäni matkustin melko paljon ja jälkikäteen ajateltuna osan niistä matkoista olisi aivan hyvin voinut hoitaa etäyhteyksinä. Kaikkia työmatkoja ei kuitenkaan voi korvata etäyhteyksin, ja jos suomalaiset yritykset eivät voi järkevästi mennä muihin EU-maihin myymään ja monesta muusta EU-maista näin voi tehdä, niin automaattisesti tämä vaikuttaa erittäin negatiivisesti suomalaisten yritysten kilpailutilanteeseen.
Suomessa on voimakkaasti kehittyvä, mutta vielä herkkä matkailuinfrastruktuuri, jonka muodostavat majoitus-, ravintola-, liikenne- sekä matkailu- ja elämyspalveluyritykset. Jos tätä infraa ei suojella hyvin nyt kriisitilanteessa ja siitä katoaa liian suuri palanen konkurssien myötä, sillä saattaa olla erittäin pitkäaikaisia vaikutuksia Suomeen suuntautuvan matkailun kannalta.
"Perinteisempien" matkailumaiden turismi-infra on vahvempi ja kestää tilanteen kokonaisuutena paremmin, ja matkailijat menevät useimmin sinne, missä palvelutaso on hyvä.
Tarkoitatko, että tauti pitää yrittää pysäyttää Suomessa kokonaan? Olen samaa mieltä, että tauti pitää pyrkiä pysäyttämään, mutta mielestäni tässä keskinäisriippuvaisessa maailmassa ei ole millään lailla taloudellisesti ja henkisesti järkevää pyrkiä pysäyttämään sitä regionaalisella tasolla siinä vaiheessa, kun aluetta voidaan laajentaa. Keski-Euroopassa tartuntamäärät / asukas ovat jo jopa alemmalla tasolla, kun Suomessa ja paljon korkeammalla ne eivät ole enää edes Italiassa ja Espanjassa. Tässä tilanteessa, kun R0-luku on suuressa osassa Eurooppaa alle yhden, on mielestäni erittäin järkevää miettiä strategiaa laajemman yksikön (EU) kautta, kuten Euroopan ydinalueilla jo aktiivisesti tehdään. Jos R0 on paikassa A ja paikassa B alle yhden, ei pitäisi olla mitään järkevästi perusteltavissa olevaa estettä sille, etteikö paikasta A voisi mennä paikkaan B ja toisinpäin.
Kun kriisi puhkesi ja tilanne ei ollut hallinnassa, tautia pyrittiin täällä hidastamaan paikoin jopa kunnallisella tasolla - eli edes kunnan alueelta ei saanut poistua. Suomessakin oli Uudenmaan eristys. Nuo olivat järkeviä toimia, kun tartuntatilanne ei ollut ollenkaan hallussa eikä viruksen leviämisestä tiedetty juuri mitään. Kun R0-luku saatiin painettua yksikkö kerrallaan alas, voitiin alkaa toimimaan kohtuullisen ripeästikin laajempien yksiköiden kautta, jotta yhteiskunnan toimivuutta voitiin alkaa normalisoida. Nyt näitä yksiköitä pyritään jo laajentamaan valtioiden rajat ylittäviksi, mikä on ainoastaan luonnollinen suuntaus huomioiden se, miten yhteiskunta nykypäivänä rakentuu.
Näin on, ainakin osittain. Ulkomaille matkustusta ei tarvitse kokonaan poistaa, mutta rajoittaa kuitenkin. Jos koronatestaus nopeutuu, niin yksi keino voisi olla se, että ulkomailta (tai epidemia-alueilta) tulijat määrätään koronatestiin lentokentällä, rajalla tai laivaterminaalissa, ja heidät pidetään karanteenia muistuttavissa oloissa siihen asti, että testitulokset tulevat (tai kaksi viikkoa). Testin vaikkapa maksaa matkustaja itse, tai työnantaja.
Tämmöinen systeemi on käytössä tälläkin hetkellä esim. täällä Itävallassa. Karanteenipakon voi kuitata negatiivisella koronatestillä. Ihan järkevä systeemi sinällään. Sen hinta on kuitenkin yli 100 euroa / laaki ja Wienin lentokentällä jopa lähes 200 euroa. Eli vaikka Itävallasta Suomeen ja takaisin matkustettaessa se tuplaa lentolipun normaalin hinnan, jos testin joutuu ottamaan lähtiessä ja saapuessa, jolloin karanteenin voi "kuitata" molemmissa päissä. Ensinnäkin, tässä olisi paikka EU:n pienelle subventioille, sikäli jos (ja kun) se haluaa EU:n sisäisen liikkuvuuden mahdollisimman normaaliksi. Toisekseen, nykytiedon valossa suuressa osassa EU-maista on jo nyt erittäin vähän taudin karanteenivapaita kantajia, joten 1-2 kuukauden aikana kannattaa todellakin puntaroida, missä vaiheessa mennään oikeasti hätävarjelun liioittelun puolelle tämmöisen testipakon kanssa.
Työmatkustuksen osalta trendi lienee entistä vahvemmin sen karsiminen. Korona on osoittanut, kuinka hyvin turhaa matkustusta voidaan karsia. Ja niissä töissä, joissa tuo ei ole mahdollista, matkustus on mahdollista nuo reunaehdot huomioiden.
Olen tästä osittain samaa mieltä. Koronapandemian yhdeksi hyväksi seuraamukseksi muodostunee se, että turhat työmatkat vähenevät, ja sitä myöten turhat päästöt sekä yritysten kallisarvoisten rahallisten ja ajallisten resurssien käyttö. Vanhassa työssäni matkustin melko paljon ja jälkikäteen ajateltuna osan niistä matkoista olisi aivan hyvin voinut hoitaa etäyhteyksinä. Kaikkia työmatkoja ei kuitenkaan voi korvata etäyhteyksin, ja jos suomalaiset yritykset eivät voi järkevästi mennä muihin EU-maihin myymään ja monesta muusta EU-maista näin voi tehdä, niin automaattisesti tämä vaikuttaa erittäin negatiivisesti suomalaisten yritysten kilpailutilanteeseen.
Turismin kannalta tilanne on ikävä. Mutta jos ulkomaille matkustus vähenee, kotimaan matkailu vastaavasti lisääntynee, mikä korvannee tätä hieman.
Suomessa on voimakkaasti kehittyvä, mutta vielä herkkä matkailuinfrastruktuuri, jonka muodostavat majoitus-, ravintola-, liikenne- sekä matkailu- ja elämyspalveluyritykset. Jos tätä infraa ei suojella hyvin nyt kriisitilanteessa ja siitä katoaa liian suuri palanen konkurssien myötä, sillä saattaa olla erittäin pitkäaikaisia vaikutuksia Suomeen suuntautuvan matkailun kannalta.
"Perinteisempien" matkailumaiden turismi-infra on vahvempi ja kestää tilanteen kokonaisuutena paremmin, ja matkailijat menevät useimmin sinne, missä palvelutaso on hyvä.
Uskon kuitenkin, että kaikkien alojen kannalta olisi parasta se, että tauti yritetään nyt pysäyttää kokonaan. Se ei tapahdu hetkessä, ja on myös mahdollista normalisoinnin kanssa yhtäaikaa.
En muuten ymmärtänyt tuota "muualla epidemia on vasta saatu hallintaan" täysin. Esimerkiksi Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Espanjassakin trendi on todella hyvä. Ja uudet tautitapaukset ovat vähentyneet jopa suuremmalla nopeudella kuin Suomessa. Tuo tarkoittaa sitä, että rajoituksia puretaan hitaasti ja epidemia silti voi hiipua. Epidemia tukehtuu, kun r0-luku jää pidemmän päälle alle yhden. Kauanko se sitten vie, riippuu lähtötilanteessa ja siitä kuinka paljon alle yhden ollaan.
Kaikkien etu lienee, että yhteiskuntaa avataan niin paljon, että uudet tartuntaluvut pysyvät laskussa. Silloin tauti katoaa jossain kohtaa.
Tarkoitatko, että tauti pitää yrittää pysäyttää Suomessa kokonaan? Olen samaa mieltä, että tauti pitää pyrkiä pysäyttämään, mutta mielestäni tässä keskinäisriippuvaisessa maailmassa ei ole millään lailla taloudellisesti ja henkisesti järkevää pyrkiä pysäyttämään sitä regionaalisella tasolla siinä vaiheessa, kun aluetta voidaan laajentaa. Keski-Euroopassa tartuntamäärät / asukas ovat jo jopa alemmalla tasolla, kun Suomessa ja paljon korkeammalla ne eivät ole enää edes Italiassa ja Espanjassa. Tässä tilanteessa, kun R0-luku on suuressa osassa Eurooppaa alle yhden, on mielestäni erittäin järkevää miettiä strategiaa laajemman yksikön (EU) kautta, kuten Euroopan ydinalueilla jo aktiivisesti tehdään. Jos R0 on paikassa A ja paikassa B alle yhden, ei pitäisi olla mitään järkevästi perusteltavissa olevaa estettä sille, etteikö paikasta A voisi mennä paikkaan B ja toisinpäin.
Kun kriisi puhkesi ja tilanne ei ollut hallinnassa, tautia pyrittiin täällä hidastamaan paikoin jopa kunnallisella tasolla - eli edes kunnan alueelta ei saanut poistua. Suomessakin oli Uudenmaan eristys. Nuo olivat järkeviä toimia, kun tartuntatilanne ei ollut ollenkaan hallussa eikä viruksen leviämisestä tiedetty juuri mitään. Kun R0-luku saatiin painettua yksikkö kerrallaan alas, voitiin alkaa toimimaan kohtuullisen ripeästikin laajempien yksiköiden kautta, jotta yhteiskunnan toimivuutta voitiin alkaa normalisoida. Nyt näitä yksiköitä pyritään jo laajentamaan valtioiden rajat ylittäviksi, mikä on ainoastaan luonnollinen suuntaus huomioiden se, miten yhteiskunta nykypäivänä rakentuu.
Viimeksi muokattu: