Minä en ole lainaamasi henkilö, mutta vastaan kuitenkin. Minusta jokainen kuolema on liikaa ja tragedia ja joku omainen jää kaipaamaan tätä henkilöä jolla olisi ollut vielä kuitenkin annettavaa läheisilleen. Yhteiskuntamme on tällöin osoittautunut olevansa kykenemätön hoitamaan sen aivan perustehtävää ja pitämään kansalaistensa terveydestä huolta. Minua suorastaan puistattaa ajatus, että joku laskee lukuja ja kertoilee miten vähällä on päästy tai miten hyvin on homma hallussa. Enkä nyt viittaa sinuun. Minusta se kertoo paljon siitä, että montako läheistä on elämässään menettänyt jos ei pysty sen vertaa tuntemaan sympatiaa ja empatiaa, että ymmärtää sen kaiken kärsimyksen määrän mitä tämä sairaus yhteiskunnassamme ja maailmalla aiheuttaa. Toki minä en nykyisessä minä minä yhteiskunnassa epäile hetkeäkään, varsinkin kun katsoo miten porukka vakavassa tilanteessa käyttäytyy, että kyky noita tuntea on kuoleva luonnonvara. Kunhan ei tule liian lähelle, niin ihan se ja sama, vittuako niillä muilla väliä.