Olen täällä ehtinyt jo esittää, että rajoituksia ei pureta nopeasti, koska taustalla on pelko ihmisten reaktioista, mitä jos purkaminen tapahtuu sittenkin liian nopeasti ja rajoituksiin joudutaan palaamaan. Luotetaanko siis siihen, että kansalaiset ymmärtävät hallituksen tehneen virhearvion, minkä takia joudutaan palaamaan rajoituksiin.
En olisi vakuuttunut jälkimmäisestäkään, mutta tällaisen ajattelutavan voi silti kyseenalaistaa, sillä se sisältää yhteiskunnallisen kysymyksen, mitä päättäjät voivat tehdä pelkän luottamuspulan takia. Rajoitukset ovat niin kauan perusteltuja, kun niissä ei ole kysymys luottamuksesta, vaan terveydenhuollon kantokyvyn turvaamisesta, mutta niihin ei saisi vaikuttaa luottamus tai epäluottamus.
Pari pointtia tähän littyen:
1. Käytännössä koko Euroopassa filosofia on ollut se, että rajoituksia lievennetään heti, kun niitä voidaan lieventää ja tiukennetaan pakon edessä eli silloin, jos on välitön vaara tehohoidon ylikuormittumisesta. Näin ollen virhearviona ei yleisesti ole pidetty sitä, että rajoituksia lievennetään vaikka niitä jouduttaisiin myöhemmin taas tiukentamaan. Toisin kuin Suomessa, jossa mediakin (eritoten iltapäivälehdet) alkoi syksyllä kitisemään, että rajoitukset poistettiin Marinin ohjaamana liian aikaisin ja että "Kiuru oli sittenkin oikeassa". Ikään kuin se olisi ollut huono juttu, että yhteiskunta pyöri kesän yli melko vapaana rajoituksista. Lopulta tuo saaga johti yhtäkkiseen ja erittäin outoon Kiuru-ylistykseen yli puoluerajojen ja hallitus-oppositio -rajojen, vaikka Kiurun johtama STM oli juuri tuota ennen mm. kunnostautunut hyökkäämällä mediassa nimettömästi THL:ää ja erityisesti Nohynekiä vastaan.
2. Esimerkiksi Itävallassa rajoitukset ovat olleet lähes koko ajan tiukempia, kuin Suomessa (koska olosuhteet pandemian torjunnassa luonnollisesti ovat haastavammat), mutta jopa Itävallassa, jossa pääpiirteittäin kansalaisten luottamus hallintoa kohtaan on paljon Suomea ja muita Pohjoismaita alhaisempaa, rajoitustoimenpiteet on hyväksytty jokseenkin laajasti eikä niihin ole sisältynyt samanlaista säätöä, epätietoisuutta ja ristivetoa, kuin Suomessa. Tämä johtuu siitä, että rajoitustoimille on asetettu selkeät benchmarkit, jotka on kaikkien nähtävissä: esimerkiksi se, että mitkä ovat tehohoidon kapasiteetin osalta kriittiset rajat ja missä mennään tällä hetkellä (
AGES Dashboard COVID19 - Hospitalisierungen). Eli jos lisärajoituksia on jouduttu asettamaan, numerot ovat olleet kaikkien nähtävillä suorilla. Samalla on pystytty seuraamaan kuinka hyvin rajoitukset toimii ja myös melko tarkasti arvioimaan, koska rajoituksia jälleen lievennetään. Suomessa rajoitukset eivät ole enää pitkään aikaan perustuneet mihinkään sen kummemmin perusteltuun tietoon kuin mihinkään numeroihinkaan eikä niiden tehoa siten myöskään pysty seuraamaan numeroilla. Siten niille ole osattu myöskään asettaa mitään benchmarkia, jonka saavutettua ne rajoitukset voidaan purkaa. Homma on siis täysin hakuammunta. Itävalta on todellakin ihan perkeleen kaukana siitä, että olisi jotenkin huippuesimerkki koronan hoitamisessa, mutta tuossa asiassa homma on hoidettu paljon Suomea paremmin.
/img-s3.ilcdn.fi/cf2edb94cd39a7d3891d5c04c2f8d212eb01edfa43a9112e35b489c9fa56a70f.jpg)
