Näiden rajoitusten hintaa maksetaan pitkään. Ja mitä pidempään, sitä pidempään.
Erityisesti oppimisen näkökulmasta tässä voisi puhua ihan oikeasta kriisistä. Erityisesti lyhyissä tutkinnoissa, joiden valmistumisajat ovat 2-4 vuotta, tällä on niin järisyttävät vaikutukset, että pahaa tekee. Varsinkin siksi, että Suomessa opiskelijoita on erittäin laajasti myös syytetty koronasta. Aktiivisesti on yrittänyt kaikki unohtaa sen, että vuonna 2020 syksyllä erityisesti STM oli jatkuvasti julkisissa kannanotoissaan syyttämässä opiskelijoita. Korona lähti leviämään jossakin illanistujaisissa ja välittömästi sivistynyt oppilaitos työnsi kaikki opiskelijat etäopiskelemaan, jonka jälkeen kukaan ei enää uskaltanut edes lähteä mihinkään, koska julkinen lynkkaus alkoi välittömästi.
Koronapandemian timmellyksessä on unohtunut pari ihmisryhmää erittäin pahasti:
- yliopisto ja AMK-opiskelijat, vuonna 2020 aloittaneet eivät ole kokeneet yhtäkään opiskelutapahtumaa ja yliopistossa rupeaa osalla tulemaan kandit jo vastaan ja AMK:ssa pitää alkaa tutkimusta kirjoitella, konkreettinen esimerkki löytyy lähipiiristä, joka aloitti AMK:n 2018 ja nyt hänen pitäisi tehdä opinnäytetyö eikä hän ole saanut yhtään kokonaista opastavaa kurssia tieteelliseen kirjoittamiseen
- lukiolaiset ja ammattikoululaiset ovat todella heikossa asemassa pääkaupunkiseudulla. Maakunnissa sentään nämä on pidetty jossakin määrin pyörimässä, mutta pääkaupunkiseudun nuoret joutuvat täysin eriarvoiseen asemaan
Oppimisen kanssa olisi ollut niin paljon erilaisia vaihtoehtoja: yliopistosta löytyy vaikka kuinka tällaisia opiskelijoita, jotka ovat kirjoittaneet kandinsa vuonna 2015 ja olleet viisi vuotta työelämässä ja palaavat tekemään hommaa loppuun. Tällaiset opiskelijat ovat aivan toisenlaisessa tilanteessa lähtemään etäopiskelun pohjalta johonkin.
Kannattaa myös miettiä, millaisen perehdytyksen uudet työntekijät ovat saaneet firmoissa, joissa normaalisti järjestetään pitkä perehdytys ryhmissä. Nämä ovat aloittaneet uransa tuolla ilman mitään käytännön kosketusta työkavereihin ja olleet toimistolla ainoastaan keskenään. Kun palasin oman etätyöjaksoni jälkeen töihin niin minulta ei ole koskaan kysytty toimistolla niin usein ja niin tyhmiä kysymyksiä, mutta uusilla työntekijöillä ei ole mitään vaihtoehtoa. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta integroitua työyhteisöön ja heille ei ole annettu mitään työkaluja selvitä haastavammista asiakaskeisseistä. Silloin he kyselevät muilta toimiston asiantuntijoilta, joilla myöskään ei välttämättä ole juuri tuolta alueelta mitään kokemusta.
Näistä voidaan johtaa keskustelu siihen, että meillä puhutaan tänä päivänä aika paljon ihmisten työ- ja vapaa-ajan tasapainosta. Näin aikuisena "opintovapaan" viettäjänä (eli opiskelijana) on pakko kysyä, mitä tässä on jätetty viimeisen kahden vuoden aikana ihmiselle jäljelle? Kaikki kontaktit ovat rikollista, yhteinen tekeminen ystävien kanssa ei saa olla nautittavaa vaan sitä tulee pelätä. Ei ole hyvä nähdä ketään ja paras on pysyä yksinään. Tällainen tasapaino uuvuttaa kaikki ihmiset, koska usein ne harrastukset ovat juuri se suurin motivaatio pyöriä töissä. Harvalla työ on jatkuvasti niin ihanaa, ettet kaipaisi oikeasti tasapainoa sen jälkeen. Vapaa-ajalla olisi kiva tehdä mielekästä tekemistä, mutta valtiovalta suuressa viisaudessaan pitää montaa mielekästä tapaa JA niiden johdannaisia kiinni. Välttämätöntä? Hullua se on.