Me ei selvästikään oltu valmiita tähän, mutta toivon, että jotain ideoita on tullut päättäjille selvitä vastaavasta paremmin tulevaisuudessa.
Viimeisen viikon aikana on orastavia merkkejä siitä, että ainakin sairaanhoitopiireissä on ns. otettu lusikka kauniisti käteen ja ruvettu katsomaan asiaa hieman laajemmin. Sairaanhoitopiireissä on ihan valtava osaaminen. Itse katsoin yhden jutun tuossa jokunen aika sitten, jonka mukaan Suomessa itse asiassa olisi resurssia esim. tehohoitoon huomattavasti enemmän myös henkilökunnan puolesta, mutta kyse on ennen kaikkea rahasta. Nämä tehohoitajat ja -lääkärit ovat ihan äärimmäisen osaavaa ja haluttua työvoimaa, joita käytetään laajasti myös esim. tutkimuksen puolella. Koska Suomessa ei järjestelmäsyistä johtuen ole mielenkiintoa maksaa "resurssista", joka on varalla niin käytännössä tämä koko armeija on varattu yksityiselle, jotka maksavat paremmin.
Toki sekin on sanottava, että vuonna 2020 minkään maan terveydenhuolto ei olisi millään skaalauksella selvinnyt siitä aallosta. Järjestelmä olisi kaatunut joka paikassa. Ruotsihan lähti ensin siihen, ettei se hirveästi rajoittanut mitään ja kyllähän Ruotsissa sitten mentiinkin todella kaostisessa tilanteessa aina syksyyn 2020 asti. Nythän Ruotsi on saanut ensimmäisiä "voittoja" strategiastaan, kun ihminen ei voi kuolla kahdesti. Koronaviruksen ensimmäiset versiot levisivät yhteiskunnassa niin laajalle, että se niitti sitä satoa, joka tulee Suomessa pitkän ajan kuluessa. Ruotsissa kuolee käsittääkseni tällä hetkellä vähemmän ihmisiä kuin Suomessa.
Eli tavallaan se THL:n kuvailema skenaario on itse asiassa realisoitunut Suomessa: kovat ja onnistuneet rajoitukset ovat osaltaan johtaneet siihen, että tilanne on meillä pitkittynyt ja sairaalahoidon tarve kasvaa hitaasti, mutta kroonisesti. Muualla mennään vähän paremmin ylös ja alas, mutta meillä nämä toimenpiteet ovat toimineet. Kun olin Saksassa niin totesin siinä, ettei yksittäisten maiden vertaileminen sinänsä ole kovin hedelmällistä, koska ihmisten toleranssi on hyvin erilainen. Esim. Saksassa on hyvin tyypillistä aktiivisesti pyrkiä kiertämään kaikenlaiset rajoitukset ja sillä on tietynlaista yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Tietämättä tarkemmin uskon tämän toiminnan olevan vielä yleisempää etelämmässä, jossa koskaan ennenkään asiat eivät ole olleet niin justiinsa. Suomessa rajoituksia noudatetaan kuin piru raamattua - eikä näistä massiivisesti pyritäkään eroon. Se ehkä omalta osaltaan selittää sen, miksi Suomessa tilanne on sekä pitkittynyt että vaikeutunut. Joskus olisi parempi olla hetki "I don't give a shit" -asenteella ja sen jälkeen palata ruotuun.
Suomessa on edessä hyvin moninainen ja vaikea kevät, koska nyt viranomaisten ja erityisesti poliittisten päättäjien pitää tehdä päätöksiä, jotka tulevat olemaan jompaan kumpaan suuntaan kansassa hyvin jakavia. En tiedä, kuinka paha jako meillä on, mutta esim. täältä päättelisin, että osa hyväksyy vielä paljon enemmän rajoituksia pienen hyödyn nimissä ja toisilla on jo tätäkin mitta täynnä. Suomessa ei ole kulttuuria, jossa päätöksissä pysytään vaan ne ovat neuvoteltavissa. Ulospääsy tästä tilanteesta on se, että päätöksiä tehdään ja myös eletään niiden seurausten kanssa. Tällainen "jojoilu" mitä Suomessa on nyt tehty melkein vuosi, ei vaan ole toimiva tapa.
/img-s3.ilcdn.fi/625ecd410c7d78e3a38bc04cb4406116bf618e31dafa097c291f07360d72ab46.jpg)
