@Myyrä huolen määrä on vakio. Huolen vastapuolella on se, että pitää jossakin määrin kertoa myös, mitä pitää tehdä, että huoli vähenee. Väestötasolla on selvää, että erilaisilla asiantuntijoilla on erilaisia näkökulmia tähän asiaan ja olisihan se kohtalaisen pöhköä, että lääketieteen asiantuntija ei olisi huolissaan ihmisten terveydestä tai sairaaloiden toimivuudesta. Toimivan hallituksen keskeinen tehtävä on yhdistää nämä erilaiset intressit ja hoitaa sellainen strategia, jolla selvitään jonkinlaiselle keskitielle.
Minä kaipaan paljon enemmän artikkeleita siitä, kuinka huolissaan pitää olla näiden "ikäluokkakokemusten" vaikutuksesta jokaiseen mahdolliseen ihmisryhmään: miten tämä vaikuttaa ihmisiin, jotka ovat tulleet uuteen työpaikkaan, jossa eivät ole koskaan päässeet normaaliin sosialisaatioon työkavereiden kanssa? Miten tämä vaikuttaa opiskelijoihin yliopistossa, jotka eivät ole päässeet vielä kertaakaan kokemaan yliopistoa tai ammattikorkeakoulua vapaa-ajan näkökulmasta tai läsnäluennoilla? Miten tämä on vaikuttanut lukiolaisiin, jotka eivät ole saaneet olla koulussa tai ammattikoululaisiin, jotka eivät ole päässeet harjoittelemaan ammattiaan, koska paikat on laitettu kiinni? Miten tämä on vaikuttanut lapsiin ja erityisesti NUORIIN, jotka eivät saa kokea yhteisiä kokemuksia missään?
Tämä kriisi vaikuttaa jokaiseen ihmiseen. Tehohoitopaikkojen takana on ihan valtavaa kärsimystä itsessään, mutta se kärsimys, joka on aiheutettu muille ihmisille niiden vuoksi on aivan mielettömän suuri. Tässä jätettiin nyt tarkoituksella useita vaikutuksia nimeämättä. Huoli pitäisi kohdistaa siihen, että meidän järjestelmän pitää kestää ihmiselämää. Se ihmiselämän kestäminen tarkoittaa sitä, että nuoret saavat olla ja mennä, harrastaa ja kokea. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat arjestaan tauon esimerkiksi hallissa tai konsertissa. Se, kuinka monta näistä kokemuksista on demonisoitu ja peruttu kahden vuoden aikana on anteeksiantamatonta - samoin on se tapa, jolla esim. AVI on puhunut näistä aloista. Ravintola-alalle ja tapahtuma-alalle on suoraan sanoen haistateltu päin naamaan ja niiden rajoittamiseen on suhtauduttu kauttaaltaan liian kevyesti. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta ilman keskustaa hallituksessa heidän ääntään ei olisi kuullut kukaan. En äänestä keskustaa, mutta onhan tässä nyt ainoat linjansa pitäneet ja ymmärrystä osoittaneet järjestäen siitä puolueesta.
Se suuri kysymys on, onko meidän kohta jo aika olla huolissaan näistä asioista vai koronapotilaista?
Minä kaipaan paljon enemmän artikkeleita siitä, kuinka huolissaan pitää olla näiden "ikäluokkakokemusten" vaikutuksesta jokaiseen mahdolliseen ihmisryhmään: miten tämä vaikuttaa ihmisiin, jotka ovat tulleet uuteen työpaikkaan, jossa eivät ole koskaan päässeet normaaliin sosialisaatioon työkavereiden kanssa? Miten tämä vaikuttaa opiskelijoihin yliopistossa, jotka eivät ole päässeet vielä kertaakaan kokemaan yliopistoa tai ammattikorkeakoulua vapaa-ajan näkökulmasta tai läsnäluennoilla? Miten tämä on vaikuttanut lukiolaisiin, jotka eivät ole saaneet olla koulussa tai ammattikoululaisiin, jotka eivät ole päässeet harjoittelemaan ammattiaan, koska paikat on laitettu kiinni? Miten tämä on vaikuttanut lapsiin ja erityisesti NUORIIN, jotka eivät saa kokea yhteisiä kokemuksia missään?
Tämä kriisi vaikuttaa jokaiseen ihmiseen. Tehohoitopaikkojen takana on ihan valtavaa kärsimystä itsessään, mutta se kärsimys, joka on aiheutettu muille ihmisille niiden vuoksi on aivan mielettömän suuri. Tässä jätettiin nyt tarkoituksella useita vaikutuksia nimeämättä. Huoli pitäisi kohdistaa siihen, että meidän järjestelmän pitää kestää ihmiselämää. Se ihmiselämän kestäminen tarkoittaa sitä, että nuoret saavat olla ja mennä, harrastaa ja kokea. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat arjestaan tauon esimerkiksi hallissa tai konsertissa. Se, kuinka monta näistä kokemuksista on demonisoitu ja peruttu kahden vuoden aikana on anteeksiantamatonta - samoin on se tapa, jolla esim. AVI on puhunut näistä aloista. Ravintola-alalle ja tapahtuma-alalle on suoraan sanoen haistateltu päin naamaan ja niiden rajoittamiseen on suhtauduttu kauttaaltaan liian kevyesti. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta ilman keskustaa hallituksessa heidän ääntään ei olisi kuullut kukaan. En äänestä keskustaa, mutta onhan tässä nyt ainoat linjansa pitäneet ja ymmärrystä osoittaneet järjestäen siitä puolueesta.
Se suuri kysymys on, onko meidän kohta jo aika olla huolissaan näistä asioista vai koronapotilaista?