Tuota tuota...alan olla aika sanaton tästä touhusta noin kokonaisuutena. Kun strategia oli testaa, jäljitä, hoida niin rajoitustoimien toimeenpano oli silloin sentään jollakin todettavalla tavalla perusteltavissa hitaalle hämäläisellekin. Kun oli tietoa siitä, missä altistumiset ja sairastumiset kodin ja työpaikan ulkopuolella tapahtuvat, syntyi mielestäni ainakin teoriassa jonkinlaista mandaattia.
Nyt alueet ovat ajaneet hyvin lyhyellä aikavälillä (pakon edessä) aiemman strategian alas. Tartuntojen määrät eivät enää toimi lainkaan ennustamaan epidemian kulkua, joka on ymmärrettävää. Rajoitustoimien perustaksi on asetettu jälkimittariksi sairaalahoidon numerolaaninen tarve. Tiedossa on, että sairastumisesta sairaalaan menee tovi aikaa, joten tämä mittari elää siis tässä hetkessä tartuntojen tilannetta kaksi viikkoa sitten. Jos rajoituksien perusta on sairaanhoidossa niin mielestäni ihan äärimmäisen kyseenalainen takautuva mittari.
Tartuntoja ei seurata, mutta niiden perusteella kuitenkin tehdään toimenpiteitä? Onko tämä nyt muuttunut parhaan arvauksen kilpailuksi? En olisi uskonut, että ihmisen oikeusturva Suomessa voi vajota näin alas. Ravintoloiden, tapahtumien yms. tartuntojen yhteys sinänsä on ollut jo aikaisemmin vaikeaa osoittaa ja sisältänyt runsaasti mielivaltaa. Nyt tätä mielivaltaa ja arvausta on vielä enemmän kuin aikaisemmin, kun jollakin keinolla onnistutaan arvioimaan ravintoloiden ja tapahtumien suhdetta sairaalahoidon tarpeeseen.
Empirian mukaan tällaista yhteyttä ei ole: katsokaa sairaalakuormitusta. Kulttuuri on ollut suoritustilassa kuukauden ja määrät sen kuin kasvaa. Minulla on nyt mitta viimoista myöten täynnä. Protestointiako tässä pitää alkaa harrastamaan?