En ole tuollaista selitysviestiä löytänyt. Epäilemättä linkkaat sen mikäli sellainen todellisuudessa on olemassa. Se vastaus minkä minä löysin sisälsi jotain asiaan liittymätöntä selittelyä siitä kuinka omaiset eivät tee sairaalassa niitä päätöksiä, mikä ei ollut alkuunkaan se pointti.
Edelleen on eri asia irrottaa letkuista jo hoitoon päässyt ja vaihtaa se toiseen (mihin vedetään raja, erot elinajanodotteissa voivat olla kaikkien mallioletusten pätiessäkin virhemarginaalin sisällä), kuin valita kahdesta hoitoa hakevasta potilaasta hoitoon pääsevä. Se että esität asian jotenkin tavanomaisena "näitä tehdään sairaaloissa" -tyyppisenä arkisena juttuna, kertoo vain ettet ymmärtänyt mistä nyt puhutaan. Sielläkin missä ehdotetaan tuota sinänsä ihan järkevää tapaa tehostaa hoitoa siirtämällä joku pois hengityskoneesta ja toinen tilalle, tämä tunnustetaan:
Opinion | How the Coronavirus May Force Doctors to Decide Who Can Live and Who Dies (Published 2020)
In the face of overwhelming demand and limited resources, health care would need to be rationed, with agonizing decisions.
"The goal should be saving as many people as possible, and treating those who are likely to get the greatest benefit from care. This will mean that treatment cannot be allocated on a first-come-first-served basis, as it normally is. Traditionally, patients on ventilators are not displaced for other patients, and later arriving patients can be turned away in a shortage.
But in the coronavirus pandemic, business as usual would make patients with a good prognosis if treated suffer for want of treatment, while patients who arrive earlier but have a grave, or even hopeless, prognosis would receive treatment. Under that standard of care, more lives would be lost."
Muutenkin hyvin näitä päätöksiä taustoittava juttu, mutta erityisesti haluan nostaa siitä yhden kohdan esille, joka ihan varmasti osoittaa ettei elinajanodotteeseen pohjaavia päätöksiä ole kaikkien "helppo hyväksyä" vaikkei olisikaan niiden kohteena olevien läheinen.
"In Maryland, avoiding discrimination is a major concern for those who drafted the guidelines, Daugherty Biddison said. She explained that disasters — epidemics, wars and attacks — tend to exacerbate society’s inequalities and in discussions about how to ration resources, there’s been tension among politicians, the public and ethicists about how to protect vulnerable groups.
A person with advanced diabetes is likely to have a shorter life span than someone with well-controlled diabetes. However that may be because the second person has greater access to medical care.
“So if you were to say, ‘Look, you are unwell because of diabetes and you’re also not going to get a ventilator,’ you are double penalizing someone who didn’t have access to care,” Daugherty Biddison said."
Sitten on vielä se seikka, että kuten Italiasta on kuultu, sairaanhoitajat ja lääkärit ottavat hyvin raskaasti sen että joutuvat näitä valintoja tekemään. Tuollaiset valinnat erityisesti pieleen mennessään voivat jättää ammattilaisillekin vuosien henkiset arvet ja kun tähän lisätään, että varmasti nuo on omaisille vaikeita hyväksyä, kuten itsekin myönsit, niin mitä ihmeen pointtia on yrittää väittää että "tuossa ei ole mitään vaikeaa hyväksyä"?
Vielä viimeisenä esimerkkinä tilannaeroista: Minä pystyisin hyväksymään hyvinkin sen, vaikka toki kovasti surren, että joku läheiseni ei pääsisi esim. koronan takia tehohoitoon mikäli joku selkeästi suuremman hyödyn saava pääsisi. Voisin kirota huonoa varautumista ja lepsua torjuntaa, mutta itse tuota päätöstä tuskin. Mutta että joku läheiseni olisi muista syistä hengityskoneessa jo epidemiaa edeltävältä ajalta ja hänen toiveensa selvitä olisivat hyvät, ja sitten joku koronapotilas ajaisi hänet punkastaan kuolemaan. Vieläpä jos kyseessä olisi joku "jatkan normaalia elämääni enkä rajoita kontaktejani" -mulkero. Tuota olisi ihan erilailla vaikea hyväksyä.
ping @Byvajet
