Sairastapaukset (osastohoito) ovat olleet selvässä nousussa koko syksyn. Kuolemantapauksia ikävä kyllä tulee, mutta niin niitä tulee joka vuosi esim. influenssan vuoksi, vaikkei niitä seuratakaan samalla intensiteetillä kuin koronavirusta. Olennaista on ymmärtää, että sairaalahoidon kuormitusta on oikeastaan tällä hetkellä kolmenlaista:
1) vuodeosastokuormitus perusterveydenhuollossa
2) vuodeosastokuormitus erikoisterveydenhuollossa
Koronaviruksen hoitomuodot kehittyvät koko ajan, mutta tosiasia on se, että jonkinlaista kroonistuvaa hoitotarvetta koronavirus eittämättä aiheuttaa. Lähtökohta ei oikein voi olla, että saamme kaikki tapaukset kokonaan pois, joten joudumme miettimään asiaa kokonaiskuormituksen näkökulmasta. Ei saa unohtaa, että rokotekattavuus on Euroopan tasolla kuitenkin jopa kärkitasoa, mutta esimerkiksi pahamaineinen Ruotsi on kaikessa hiljaisuudessa melkein Euroopan parhaassa tilanteessa. Syy, miksi Ruotsi on tässä tilanteessa on se, että he ovat maksaneet valtavan hinnan siinä, että monet ovat jo kuolleet ja väestössä on liikkunut korona huomattavasti enemmän kuin Suomessa.
Olennaista mielestäni näissä kaikissa rajoitustoimissa olisi ymmärtää, että koronavirus tulee vaatimaan pysyvää hoitoa - ei vain hetkellistä hoitoa. Ihmiset joutuvat sairaalaan ja sairaalahoitoon, joka on ikävää, mutta kapasiteettia pitää varata tähän siten kuin tilanne oikeasti edellyttää. Suomessa keskustelua kuormittavat sellaiset seikat kuin se, että tahtotila on ajaa viruksen ilmaantuminen niin alhaiseksi pitkäksi ajaksi, että käytännössä ihmisten kontakteja on leikattava. Tämä on hyvin haastavaa, koska puhumme rajoitusten & sulkujen vuorottelusta. Rajoitusten kohdistaminen rokottamattomiin on ongelmallista, koska todellisuudessa rokotetut ja rokottamattomat elävät kuitenkin vierekkäin yhteiskunnassa eli tietyt rajoitukset ainoastaan hallitsevat pintaa, mutta syvällä niiden vaikutus on kontraproduktiivinen. Rokotekattavuus ei tästä enää merkittävästi nouse, vaikka kuinka toivomme.
Tässä kohdin olisi tärkeämpää tehdä enemmän sitä haitta- ja hyötyanalyysia: kuinka paljon on ylipäätään kannattavaa rajoittaa ketään ja mitä sillä saavutetaan. Haittoja tulee kaikista rajoituksista, joten haittojen kustannukset lankeavat yksilöiden kannettavaksi.
