Jos jostain positiivista Suomen koronarealiteetista, niin olen äärimmäisen iloinen, ettei marinistiklikki onnistunut ulottamaan
maskinkäyttöä ulkotiloihin (eikä useimmille kuntosaleillekaan). Harrastan päivittäisiä pitkiä (+15km) kävely-/juoksulenkkejä ja jo
ajatus, että joutuisin vetämään nämä hikinen polyesteri-/puuvillariepu kasvoilla kauhistuttaa. Vaikken työkuvioiden osalta maskinkäyttöä vastaan kapinoikaan, olen erittäin tyytyväinen ettei Sannalle suodut "diktaattorin valtuudet" ulotuihan kaikkialle. Juuri vaihdoin ajatuksia erään ulkomaalaisen ystävättäreni kanssa, jonka kotimaassa maskinkäyttöoletus on huomattavasti Suomea syvempi. Kaukana olemme vielä USA:n kaltaisista "liberalismin kehdoista", joissa on "OK" nauttia sisätilojen yleisöviihteestä ja pitkälti muutenkinirrottautua henkisestä kriisimentaliteetista (olettaen, että rokote on otettuna), mutta voisi tilanne huonomminkin olla.
Mielenkiintoista nähdä jollain aikavälillä, miten historiankirjoitus tulee näkemään Marinin maaliskuussa ajama, lopulta perustuslaillisiin ongelmiin kaatunutulkonaliikkumiskielto tullaan näkemään. Homma kun katosi kuin kuikan huuto järvenselälle. Vaikka jengi saikin Sannan kauhuksi liikkua vapaasti Helsinkiä myöten mitään kansanterveydellistä katastrofia ei seurannut ja tartuntakäyrä pysyi laskusuuntaisena kesäkuulle asti.
Vastuunsiirtelyä hallituksen ja avien välillä , "normi-polemiikkia", twitter-sotia... Halukkaille riittää viihdettä vuorokauden ympäri, mutta itse heittäydyin ensi kerran aikuisiällä kotimaanuutisten päivittäisestä seurannasta ja päätös on toistaiseksi pitänyt. Mieluummin otan some-feedeihin änäriuutisia, maailmanpolitiikkaa ja arkkitehtuurivalokuvia, kuin Sannaa ja Kristaa veitsenterineen.
Lopuksi toivoisin todella kotimaisen kiekkoväen oikeasti ottavan tiukan kannan alkavan kauden pelaamiseksi mahdollisimman normaalisti yleisön kera. On ihan joka tasolla suomikiekon tappioksi, mikäli NHL, AHL ja muut Euroopan isot liigat pystyvät pelaamaan 2021-2022 kauden pitkälti normaaliin tapaan, SM-liigan ollessa tauolla tai tyhjillä katsomoilla. En ole mitenkään puoluepoliittisesti sitoutunut ja jokainen jatkoaikalainen saa vapaasti kannataa mitä puoluetta haluaa, mutta suomalaisen jääkiekon ja muun huippu-urhelun intressien luulisi menevän kaiken politikoinnin edelle.
Toistan itseäni, mutta sanon silti: Jokainen meistä on yksilö omine haaveineen, iloineen, suruineen ja haasteineen, mutta "Jatkoajan nimimerkkeinä" luulisi jokaiselle meistä nimenomaisesti urheilun intressien olevan numero yksi. Kansanterveydellinen kriisi on luonnollisesti kaikkien viimeiseksi haluama asia, mutta poliittisista syistä pitkitetyn "kriisitilan" en soisi saavan "laji-ihmisten" suosiota, vaikka mitä demarisympatioita olisikin. Totella kuvaavaa, näin enimmäkseen änäriä seuraavana, että alkava kausi ollaan Pohjois-Amerikan puolella suunnitteilla vetävän pitkälti normaaliin malliin yleisöine jne. siinä missä täällä lähinnä odotellaan Kristan "armopaloja".
"Reilu bussilastillinen" sairalahoidossa, kohta valtaenemmistö tuplarokotettuja... Onko tämä "kriisitila" vai ei? Oman osuuteni olen tehnyt sosiaalisten kontaktien välttelyineen (1.5 vuotta) ja rokotteita kohta kaksi annosta olkavarressa. Jos jotain loppuun, niin miten olisi edes pieni pilkahdus positiivisuutta Kiuru&Marin? Puolitoista vuotta teille on suotu täysin poikkeuksellinen poliittinen estradi sodanjälkeissä Suomessa, mutta peruspolitikoinnin ohessa lähinnä energia on mennyt eri ihmisryhmien haukkumiseen... Vain ~1000 kalmoa on kuitenkin käsittämättömän huikea saavutus, ollakseen "täysin poikkeuksellinen" globaali kriisi. (tiedostaen luonnollisesti väestötiheyden ja muiden tekijöiden "kilpaluedun".)