En ole lainkaan eri mieltä. En tiedä, paljonko esim. eskarissa on ylipäätään maskiasioita käsitelty, mutta kyllähän se on sellainen "elämänala", mitä sielläkin voidaan käsitellä ja opetella. Ja pitäisikin. Lapsethan eivät ole tyhmiä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ainoastaan usein kokemattomia eri elämänaloilta. Kokemus sitten kasvaa vuosien myötä. Lapset ovat kuitenkin otollista maaperää mm. asennekasvatuksen suhteen, koska heillä harvemmin on mitään ennakkoasenteita. Jos eskarissa kokeillaan maskeja ja välillä pidetään vaikka tunti niin, että maskit ovat naamalla, lapset oppivat siitä mm. sen, että kukaan ei tukehdu, se ei itse asiassa välttämättä edes hirveästi haittaa olemista, kunhan siihen on ensin alun jännityksen jälkeen tottunut, jne. ja sitten pikkuhiljaa sitä ei enää pidetäkään mitenkään erityisenä asiana. Esim. Aasiassa suhtautuminen maskeihin on aivan eri tasolla kuin täällä, koska heillä on maskien käytöstä pitkät perinteet. Se siis tavallaan kuuluu siellä jo kulttuuriin. Lapsille voidaan hyvin myös selittää, että on tärkeää, että maskia käytetään oikein, mutta kaikki ymmärtävät heidän olevan lapsia ja että he vasta opettelevat niiden käyttämistä ja että joskus aikuisetkin käyttävät niitä väärin. Olisi parempi, ettei niin käy, mutta toisinaan sekin on tyhjää parempi. Ja kun lapset oppivat käyttämään maskia oikein, tämä tietysti edellyttää, että opettaja osaa itsekin käyttää maskia oikein, he oppivat alusta saakka oikeat käytännöt. Ja pitää huomioida sekin, ettei kaikilla kotona kiinnitetä välttämättä mitään huomiota maskeihin, turvaväleihin, käsihygieniaan tai muutenkaan opeteta lapsille juuri mitään. Joku voi tietenkin ajatella, että on väärin "aivopestä" lapset maskipositiivisiksi, mutta itse ajattelen niin, että maskien käyttö kuuluu näinä aikoina myös hyviin käytöstapoihin ja omalla tavallamme me olemme kaikki vastuussa siitä, että hyvillä käytöstavoilla on merkitystä.
Siitä olen samaa mieltä, että lasten maskinkäyttö varsinkin jossain eskariympäristössä on lähinnä kosmeettista, varsinkaan, jos niitä ei sitten muuten käytä. Kaiken a ja o on se, että kontakteja vähennetään niin paljon kuin mahdollista ja vähänkään sairaana jäädään aina kotiin. Sairaudeksi en laske perusnuhaa, mutta yskä on jo sellainen, mistä pitäisi kyllä jäädä himaan, koska on ällöttävää, kun joku yskii suu auki ja räkä lentää muutenkin. Totta kai tiedostan, että aina kotiin ei vain voi jäädä ja toisilla lapsilla on syystä tai toisesta aina vähän yskää. Mutta silloin on sitäkin suuremmalla syyllä tärkeää, että osataan yskiä oikein.