Samaan aikaan, kun itsekin vähän jo naureskelen näille ”nyt ei ole hyvä hetki tehdä sitä ja tätä”-lausunnoille, olen kuitenkin sisäistänyt viestistä sen olennaisimman, eikä todellakaan tulisi mieleenkään mennä mihinkään bileisiin. Vaikka olisi kuinka kypsä viranomaisten toistamiin fraaseihin, selvästi tästä maasta löytyy vielä jengiä, jotka eivät sanomaa ole sisäistäneet.
Vaikka asuisi missä peräreiän perimmäisessä nurkassa, koronavirukset muunnoksineen ovat siitä paskamaisia, että ne ihan oikeasti leviävät herkästi eikä ilmassa ole esim. mitään sinistä koronapölyä, mitä osattaisiin vaistomaisesti varota. Siksi ohjeistukset pitäisi ihan oikeasti ottaa tosissaan. Harmi vain, että kaikki eivät siihen pysty. Ja jos haluaa riskin tartunnasta ottaa, mikä joskus voi olla ihan oikeasti myös ihan hyväksyttävää, pitäisi älliä löytyä myös omaehtoiseen karanteeniin myös tapaamisen jälkeen. Mutta valitettavasti ihmiset ovat tyhmiä ja itsekkäitä ja sen vuoksi tartuntoja esiintyy paikoin runsaastikin. Oikeastihan moni tartunnoista olisi kuitenkin vältettävissä, jos vain maltettaisiin noudattaa ohjeistuksia.
Tuo Hesarin juttu psykologian merkityksestä on hyvä ja pitää hyvin paikkaansa. Jälleen kerran, eipä tässä voisi enempää korostaa viestinnän merkitystä. Ja myös inhimillisyyden. Ihmiset haluavat, että heille puhuu ihminen. Nyt siellä on esiintynyt über-selkokieltä puhuva pääministeri, jonka ilmekään ei värähdä "oman kataloginsa" ulkopuolelta tai Krista Kiuru, joka puhuu paljon, muttei sano mitään. Eivät ihmiset oikeasti halua tällaista kuulla, koska todellinen kosketuspinta puuttuu eikä heihin voi samaistua. Vaikka Ohisalo on itselleni muuten punainen vaate, hän on mielestäni tässä ihmisten puhuttelussa onnistunut ministereistä parhaiten.
Etäkoulun osalta totean sen, että tietyiltä osin se on varmastikin ainakin alueellisesti pakko pitää keinovalikoimassa, mutta siinäkin on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin vain joko-tai. Tietyt luokat tai luokka-asteet voivat hyvin vuorotella, kuten nyt ollaan ainakin Helsingissä tekemässäkin. Viikko kolmen viikon välein on paljon pienempi paha kuin kolme viikkoa putkeen. Kun tehdään suunnitelmia ja niistä tiedotetaan ajoissa, ihmiset pystyvät reagoimaan niihin ja tekemään suunnitelmia esim. yhdessä työnantajien tai vaikka naapureiden tms. kanssa, miten pystytään parhaiten huomioimaan etäkoulu. Toisissa perheissä etäkoulu on todellinen ponnistus koko perheelle, sillä etäopetuksen taso vaihtelee huomattavasti, samoin kuin lasten oppimiskyky.
Jos olisin opetusministeriössä, koulussa tai vaikka jossain järjestössä duunissa, olisin hyvissä ajoin tehnyt sellaisia suunnitelmia, missä olisi annettu vinkkejä, miten perheet voisivat yhdessä verkostoitua ja pyrkiä tekemään kaikille etäkoulusta mahdollisimman helppoa ja hedelmällistä. Tällaisiin vinkkeihin olisi mennyt aikaa ehkä vartti. Esim. joillakin vanhemmilla on paremmat edellytykset oman työnsä ohella tukea lasten opiskelua kuin joillakin toisilla ja jos järjestettäisiin opiskelurinkejä, joissa jo muutenkin toistensa kanssa läheisessä tekemisissä olevat lapset opiskelisivat yhdessä, se olisi varmasti kaikille helpompaa. Monesti sen oman lapsen lisäksi siinä menee hyvin myös yksi tai kaksi muutakin sivussa. Monille vain ei ehkä ole tällainen asia tullut edes mieleen ja kaikki kärvistelevät yksin kotona, kun samaan aikaan voisi vuorotella, jolloin tärkeitä palavereita varten asunnon voisi helpostikin saada lapsista tyhjäksi. Kun omat lapseni olivat pieniä, kävi usein niin, että myös naapurin samassa päiväkodissa olleet lapset olivat samaan aikaan kipeinä. Sen sijaan, että olisimme kaikki kiipeilleet seinille, yhdistimme voimat ja sairaat lapset olivat yhdessä paikassa työpäivän ajan ja heitä jäi valvomaan se aikuinen, jonka aikatauluun etätyöt kulloinkin sopi parhaiten. Sairas lapsi on eri asia kuin sairas aikuinen ja monesti lapset pienessä kuumeessakin käyttäytyvät aivan normaalisti ja virtaa riittää. Meidän tapauksessamme lapset leikkivät, katsoivat elokuvia, söivät ja nukkuivat päikkärit yhdessä ja se yksi etätyötä tekevä aikuinen pystyi tekemään n. 80%:lla teholla omat duuninsa, kun lapset viihdyttivät toisiaan. Seuraavana päivänä saatettiin sitten vaihtaa aikuista sen mukaan, kuka sen pystyi parhaiten hanskaamaan. Työnantajatkin olivat tyytyväisiä, kun kolmen poissaolopäivän sijasta olikin vain yksi. Tätä järjestelyä suosittelen lämpimästi kaikille, joille se vain on mahdollista. On siis paljon asioita, mitä voidaan tehdä tilanteiden kanssa elämisen helpottamiseksi, jos ne vain tulee jollekin mieleen.
On niin monta pientä asiaa, millä olisi voitu ja voitasiin edelleenkin helpottaa ihmisten elämää ilman, että tartuntatilanne räjähtää käsiin tai jengi kiipeilee seinille. Kaikilla ihmisillä vain ei ole kykyä tai mahdollisuuksia ajatella boxin ulkopuolelta, kun tilanne on muutenkin raskas ja kaikki ottaa päähän.