Tässä on nyt ongelmana se, että et oikeastaan edes tiedä mitä Etelä-Korea on testannut ja kuinka se eroaa Suomen käytännöstä. Et myöskään tunnu tietävän käytännön tasolla miten kauan kestää mikäkin toimenpide etkä myöskään realistisia käytössä olevia resursseja.
Ensimmäisenä lähtökohtana tässä vertailussa pitää olla se, että tiedetään mitä ja ketä Etelä-Korea on testannut. Kuinka suuren osan käyettävissä olevista resursseista Etelä-Korea on laittanut tähän testaamiseen ja mitä etua siitä on konkreettisesti saatu. Onko heillä siellä esimerkiksi käytäntöä joka estää ihmisten kotiin jäämisen omalla ilmoituksella ja tämän takia oirehtivat menevät pääosin töihin? Tai muuta vastaavaa rajoitetta.
Mitä olen tuon avovaimon puheista ymmärtänyt, testaaminen ei useimmiten anna sairaalalle mitään lisäarvoa vaan toimenpiteet olisivat 100% samat vaikka testiä ei tehtäisi. Tässä tapauksessa ainoa lisäarvo joka tästä suuresta resurssien sitomisesta saataisiin olisi tilastotieto. Se ei ole täysin mitätön asia, mutta akuutin hoidon suhteen sillä ei ole merkitystä.
Kotitestaus ei yksinkertaisesti ole edes realismin rajoissa ilman että sairaaloissa tehdään massiivisia alasajoja non-essential osastoilla. Jotta tällainen olisi perusteltua pitäisi testaamisella osoittaa olevan jotain hoitoteknistä hyötyä. Käsittääkseni yksikään lääkäri ei tällä hetkellä näe tässä laajassa testaamisessa lähimainkaan sellaista hyötyä että siihen kannattaisi sitoutua.
Suuren tehohoidon tarve ei ole riippuvainen ihmisten testaamisesta koska hoitosuunnitelma ei muutu suuntaan tai toiseen ellei oireilevan potilaan tila heikkene siihen pisteeseen että hänet on otettava sisälle sairaalaan. Siinä vaiheessa testi luonnollisesti tehdään, mutta sitä ennen asialle ei ole mitään perustetta. Koska, ja painotan tätä edelleen, mikään potilaan hoitosuunnitelmassa ei muutu vaikka testi tehtäisiin.
Kuolemien pitäminen mahdollisimman vähäisenä ja tartuntojen ehkäisy on tärkeintä, jolla saavutetaan se hyvä tulos. Riittää kun tehdään sama.
Minun ei tarvitse tietää tarkkaan miten he sen tekivät, koska se toimii ja voin vaatia silloin Suomen valtiota toimimaan vähintään yhtä tehokkaasti. Riittää kun sen tekevät meidän päättäjät ja hoitohenkilöstö. Varsinkin kun meillä on paljon paremmat olosuhteet ja enemmän aikaa tehdä etukäteisvalmisteluja. Etelä-Koreassa ihmiset asuvat vierekkäin, Suomessa ei ole tätä ongelmaa.
Mutta kuten aiemminkin sanoin, tämä on nyt tulos tai ulos hallitukselle ja THL:lle. Eivät voi onnistua näillä korteilla mitä heille annettiin huonommin kuin Etelä-Korea.
Mitä tulee tuohon tekstiin testauksesta. Ei tehohoidon määrään vaan siihen, että oireettomat tai vähäoireiset ei tartuttaisi toisia, jolloin saadaan pidettyä tartuntamäärät alhaisempana sekä se, että kaikki ei sairastu samaan aikaan. Jos tätä ei estetä, niin tehohoitopaikat loppuu kohta käsiin.
Pitää rajata, eristää ja tuhota tauti aktiivisilla toimilla. Nyt odotetaan passiivisesti ja epäilen hyvin paljon, että pelikirja on väärä.
Valmiuslaki jos olisi jo otettu käyttöön, se antaisi oikeuksia saada käyttöön terveydenhoitoa tukevia osastoja toimintaan, jolloin terveydenhoito pystyy keskittymään perusasioihin.
Jos nyt käy niin tällä passiivisuudella kuten epäilen, niin kaikki nuo toimet otetaan käyttöön jälkikäteen silloin kun paska on tuulettimessa.
