Lasten ja nuorten koronatartunnoista sanoisin sen verran, että kun joku saa tartunnan, pitäisi aina kunnolla selvittää, paljonko he ovat muutenkin tekemisissä toistensa kanssa harrastustoiminnan lisäksi. Sanoisin jonkinlaisella kokemuksella, että valtaosa lapsista ja nuorista harrastaa kuitenkin "lähiseurassa", jolloin tekemisissä ollaan muutenkin kuin harrastusten osalta, esim. koulussa tai muuten vapaa-ajalla. Kaikkein helpointa valvominen on juuri siellä harrastuksessa ja vaikka koulussa, mutta heti, kun nuoret astuvat pois ohjatusta toiminnasta ja aikuisten valvovan silmän alta, alkavat haasteet. Tämä pitää vain hyväksyä. Kaikessa on kysymys asenteesta ja halusta noudattaa suosituksia ja ohjeistuksia. Jos ohjeistuksia noudatetaan ja piirit pidetään huomattavasti normaalia pienempinä, enempää ei voi tehdä. Ongelmaksi tulee myös se, että muut eivät voi aina tietää, miten perheessä todellisuudessa toimitaan. Vaikka harrastuksissa ohjeistuksia noudatettaisiinkin, koska on pakko, voi olla, että vapaa-ajalla jossain perheessä kukaan ei rajoita toimintaansa mitenkään. Eli, tartuntaketjut pitäisi ihan oikeasti pistää atomeiksi ja laskea todennäköisyyksiä edes jollakin tasolla ennen kuin vain todetaan, että joo-o, harrastuksissa on tarttunut ja nyt pistetään harrastukset jäihin taas. Jos lapset ovat viikossa harrastaneet 3h yhdessä ja jatkotartuntoja ei ole muilla kuin niillä kahdella muulla, jotka ovat samalla luokalla ja koulun jälkeenkin tapaillaan jatkuvasti, todennäköisyys sille, että tartunta on tapahtunut harrastuksessa on hyvin pieni. Mihin nämä tartunnat tilastoidaan? Voiko tilastoija itse vaikuttaa siihen?
Helsingissä todellisena ongelmana on myös jäljityksen hitaus. Itse sain lasteni koulusta Wilma-viestin viikonloppuna, että toisen lapseni luokka-asteella on havaittu yksi muuntoviruksen aiheuttama koronatartuna yli viikkoa aikaisemmin! Tänään tuli toinen yleisviesti kaikkien koulun oppilaiden huoltajille, että toisella luokka-asteella on havaittu myös yksi muuntovirustartunta. Tämäkin altistuminen on tapahtunut viikko sitten. Nämä viiveet ovat aivan käsittämättömän pitkiä ja osaltaan myös yksityisyydensuoja pitää huolen siitä, että reagointi on hidasta. Ymmärrän yksityisyyden suojan ja kannatankin sitä, mutta tällaisina aikoina se ei varsinaisesti ole tartuntojen leviämistä estävä tekijä. Onneksi omilla lapsillani on paljon kavereita ja yleensä joku tietää, kuka on ollut pois koulusta ja kuka koronaan on sairastunut, koska se helpottaa sitä, että voimme selvittää omien lastemme todellisen altistumisen ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin itse. Ei mulle sano mitään se, jos 6A-luokalta on yksi oppilas altistunut tai 5B:ltä, vaan haluan nimiä! Ja vain ja ainoastaan siksi, että lapseni ovat voineet olla tekemisissä näiden henkilöiden tai sairastuneiden henkilöiden kavereiden kanssa myös vapaa-ajalla tai lasten sisarukset ovat voineet olla tekemisissä sairastuneiden lasten sisarusten kanssa. Jos tieto tulee aikaisessa vaiheessa, me voimme omalta osaltamme ryhtyä toimenpiteisiin, viedä testeihin ja infota muita, esim. harrastusporukan vanhempia, että pistävät lapsensa karanteenin, kunnes meille on testitulos tullut. Osa vanhemmista haistattaisi varmasti pitkät moisille karanteeneille, mutta enemmistö varmasti ymmärtäisi sen tärkeyden ja pitäisi lapsensa ja itsensä kotona sen pari päivää testituloksen saamiseen asti. Mutta nyt tähän ei ole edes mahdollisuutta, kun jäljittäminen on niin hidasta. Ainoastaan oireellisissa tapauksissa vanhemmat voivat itse reagoida nopeasti ja silloinkin on ihan tuurikauppaa, milloin on ollut edellinen harrastuskerta ja kuinka moni on siellä altistunut. Mutta nyt, kun altistumisesta ilmoitetaan viikkoa myöhemmin, edessä on ihan mahdoton savotta, kun tässä välissä on ehditty olla koulussa ja käydä harrastuksissa, vanhemmat ehkä töissä, jne.
Vaikka osa ihmisistä on tyhmiä, kaikki eivät sitä ole. Ja siksi ilmassa onkin turhautumista tässä fiksummassakin kansanosassa. Kun asioita voisi tehdä nykyistä paljon tehokkaammin ja järkevämminkin eikä niin tehdä, siitä seuraa jopa suuttumusta. Fiksuimmat murisevat kotonaan, mutta osa haistattaa pitkät kaikille ohjeistuksille ja seurauksena virus leviää, jos kohdalle osuu. Ja jos elää niin kuin ennen oli tapana, todennäköisyys kohdalle osumiseen kasvaa.
/img-s3.ilcdn.fi/05b729e562fefeddf7ba15eb2ab058ef4736ad8c827039a785ce78a5812c813c.jpg)
www.iltalehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/70a6f5c6479b4500c597ea8af2b0f3e47559bd54b408141780ec2f9ba95228c0.jpg)
yle.fi