Jotain arviota voi periaatteessa tehdä, mutta sekin on vain suuntaa-antava. Joka tapauksessa se on varmaa, että keväällä jäi todella paljon tartuntoja huomaamatta. Silloin ei testeihin päässyt kuin kaikkein heikoimmassa kunnossa olleet, ja siksi moni lievästi tai keskimääräisesti oireillut, mutta sittemmin koronan pitkäaikaisista seurauksista kärsivä, jäi keväällä ilman diagnoosia. Maaliskuussa sairaalahoitoon joutuneiden osuus huiteli korkeimmillaan noin 25% tuntumassa, ja on varmasti ihan selvää kaikille, että se ei vastaa todellisuutta. Nyt luku on alle 2.5%, kun oireettomiakin kantajia jää massatesteissä kiinni.
Toisessa viestissä pohdit, että kuinka paljon hoidon kehittyminen selittää tätä. Itse en ole asiantuntija, mutta oma käsitykseni on, että se, mikä on kehittynyt, on nimenomaan sairaalassa annettava hoito, ja se vaikuttaa siihen, että kuinka iso osuus sairaalapotilaista tulee lopulta tarvitsemaan tehohoitoa. Sen sijaan ymmärtääkseni mitään "kotona annettavaa" hoitoa ei ole vieläkään olemassa, eli ei ole mitään keinoa vaikuttaa siihen, miten iso osuus sairastuneista päätyy sairaalahoitoon. Kriteereitä sairaalahoidolle on toki voitu muuttaa, kun tauti tunnetaan paremmin, mutta uskoisin silti tässä kohtaa niiden pysyneen melko lailla ennallaan. Eli sairaalaan joutuneiden potilaiden määrä on edelleen se paras mittari viime kevään ja tämän toisen aallon erojen vertailuun. Sekään ei ole missään nimessä täydellinen, sillä lopputulokseen vaikuttaa voimakkaasti se, mikä on ollut sairastuneiden ikäjakauma.