Kurikassa tippui juuri mämmit lattialle, kun ihmiset ovat lentäneet ns. vitusti vähemmän koronavuonna 2020. Nyt puhutaan kuitenkin tulevaisuudesta ja siitä mitä tapahtuu, kun on saatu suurelle osalle väestöstä piikkiä lihaan. Mä en vaan voi kuvitella, että miten isojen massojen mielestä lomailu jossain vitun Sysmän mökissä kyhnöttämällä olisi sama asia, kuin Espanjan-loma. Ei se ole ollut sama asia, eikä se tule olemaan sama asia. Ihmisen elinaika on loppupeleissä aika lyhyt, ja kaikilla meillä on käytössään vain yksi elämä. Miksi elää sisällöttömämpää ja uusia kokemuksia rajoittavampaa elämää kuin ennen koronaa, jos on saanut rokotteen?
Itseasiassa puhuttiin siitä, onko paluuta vanhaan normaaliin vai opeteltava uusi normaali. Matkustaminen on yksi mittari sille, palataanko vanhaan vai opetellaanko uuteen. Vanhat luvut, ja tämän hetken luvut ovat Suomesta tiedossa, ja nyt pitäisi arvailla, miten nuo luvut tulevaisuudessa kehittyy. Työmatka on matkailua siinä kuin lomamatkakin. En usko työmatkailun palaavan vuosiin samalle tasolle, kuin toissa vuonna. Perustelen näkemystäni nyt opituilla uusilla käytännöillä, ja yritysten kulukuureilla. Suomesta lentämällä tapahtuva työmatkailu on leijonan osa lentoliikenteestä, joten vaikka kaikki lomalaiset ensi vuonna lentäisi kolminkertaisesti edelliset lomalentonsa, niin en usko senkään riittävän lentoliikenteen kokonaismatkustajamäärän palauttamiseen pandemiaa edeltävälle tasolle. On koittanut uusi normaali.
Aurinkoviikko tai kaksi pitäisi olla suomalaiselle pakollinen talven katkaisia. On luonnotonta olla ilman valoa puoli vuotta kerrallaan lyhyestä elämästään. Mutta pelko on voimakkaampi aisti, kuin valon nälkä. Elämä on lyhyt, eikä monikaan halua ottaa kohtuuttomia riskejä elämänlaatunsa huonontamiseen. Rokotus suojaa eilisen tiedon mukaan vain vakavaan tautiin sairastumiselta. Mutta ei esimerkiksi saamasta tartuntaa ja levittämästä virusta eteenpäin. Tämä oli itselleni aika masentava tieto, ja laski minun uskoani siihen, että rokote taikasauvalla pyyhkäisee uhkat pois. Kukaan ei tiedä, kuinka virus muuntuu, ja mitä siitä seuraa. Jälleen opettelemme uutta normaalia.
Suurin osa maailman ihmisistä ei matkusta juuri mihinkään kävelymatkaa pidemmälle elinaikanaan. Suomalaiset ovat tottuneet elintasoon, joka pitää sisällään kulutusta, johon pääsääntöisesti maailman ihmisillä ei ole varaa. Koronan jälkilaskun suuruutta ei vielä kukaan tiedä, eikä myöskään sitä, että kuka sen laskun maksaa. Leikkaako tuo lasku meidän kulutustamme niin paljon, että se näkyy nykyisten palvelujen ja kulutustottumusten downgreidauksena, en tiedä. Mutta epäilen sen olevan osa uutta normaalia.
Mahdollista on sekin, että palataan pari vuotta ajassa taaksepäin, ja kaikki jatkuu kuin ennenkin. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa. Siksi epäilen sitä.
