Pienet lapset, ainakin osa, itkevät ja parkuvat vähän mistä vain, ja ainakin kaikista lääkäreiden toimista. Rokotuksen aiheuttama kipuhan on sitä luokkaa, että se on ehkä puolet hyttysen pistosta - ja se johtaa osalla lapsista vartin itkukohtaukseen.
Se ei liity mitenkään sen toimenpiteen kivuliaisuuteen. Jos lapsi ymmärtää, että tämä on nyt hirveä juttu, kamala tauti ja kipu vastaa amputointia (siinä määrin kuin ikäänsä nähden pystyy ymmärtämään), varmasti huuto ja parku on hirvittävä. Jos taas homma puetaan niin, että tämä ei ole sen kummoisempaa kuin vaikka hampaidenpesu ja vanhemmat eivät pelkoja nosta, tilanne voi olla toisenlainen.
Testitikku on sellaisen 1,5-2 millimetriä paksu, n. puolet ohuempi kuin tavallinen pumpulipuikko. Eikä sitä aivoihin tungeta. Joku hoitaja toki voi hieman syvemmälle käyttää, ja sen syvyyden kontrollointi on tietysti hankalaa, jos lapsi on jo ennen koko toimenpidettä saatu pahimpaan mahdolliseen pelkotilaan - esimerkiksi juuri maalailemalla piruja seinille sen suhteen että nyt sinne tulee sormen paksuinen puikko.
Osalla ihmisistä sitten taas vaikka nenän rakenne, rustojen herkkyys, erityinen kipuherkkyys, erityiset fobiat jne. jne. voivat tehdä kokemuksen todellakin ikäväksi. Mutta on se sitten nenänielutesti, verikoe, rokotus tai mikä vain, lapsen parkumisen määrä on hyvin vähän yhteydessä toimenpiteen kipuun.