Kukaan ei taida (tai varsinkaan minä) haluta mitään kiinalaisia lakeja tai kiinalaisia rajoituksia. Sen sijaan ainakin minä haluan rajoituksia, jotka ovat perusteltuja terveys-, riski- ja talousperusteisesti. Nyt rajoituksia on asetettu sen perusteella, mikä on mahdollista helposti tehdä.
Minä haluan joka pirun kirjaston ja uimahallin auki, liikuntasalit auki (vaikka sitten pukukopit suljettuna), jengin sisään jäähalleihin ja teattereihin (turvavälit varmistettuna ja maskipakolla).
Maahantulijat eivät todellakaan ole ainoa ongelmakohta. Noin jokaisessa Euroopan maassa ensimmäiset rajoitukset on kohdennettu sinne, missä on kaikkein suurin riski viruksen leviämiselle = alkoholivetoiset pubit, baarit ja yökerhot. Suomessa saa jengi tanssia pöydillä huutaen ja laulaen sadan lähimmän ystävänsä kanssa, mutta pieni Pertti-Liisa ei pääse puoleen vuoteen telinevoimistelemaan.
Kun poistetaan kaikki hyöty-haitta-suhteeltaan typerät rajoitukset, riittänee huomattavasti pienempi setti riskikohdennettuja rajoituksia toisaalla, jotta saavutetaan sama tartuntojen vähentämisen "teho". Laitetaan ne pubit ja baarit joko kokonaan kiinni tai sitten sellaiset tosiasiallisesti tiukasti valvotut ja oikeasti vaikuttavat toimet niihin. Ja riittävät rahalliset korvaukset yrityksille. Kielletään kaikki yli neljän hengen kotibileet parin tonnin sakon uhalla.
Rajoitukset koskettavat tällöin selvästi pienempää osuutta väestöstä ja ehkä ovat silloin toivottavasti myös paremmin kestettävissä niin kauan kuin ne ovat tarpeellisia.
Nyt ollaan ihan takeltelematta valmiita tekemään jo näitä käytössä olevia rajoituksia sekä ihan kaikkein kovinta mahdollista toimea eli pakkokaranteenin muodossa vapaudenriistoa ihmisiltä. Mutta pöydällätanssiminen ja viinanveto tuntuu olevan se ensimmäinen ihmisoikeus, mihin ei voida puuttua.
Keväällä hallitus sulki ravintolat yökerhoista pieniin lounasruokaloihin saakka. Voimassa olevilla laeilla. Uusimaa suljettiin, jossa kajottiin kansalaisen perusoikeuksiin liikkumisen suhteen - laillisesti, niin en vieläkään ymmärrä sitä, mitä lakeja hallituksen vielä pitäisi säätää.
Viruksen leviämistä yritetään hillitä terveysnäkökohdista ensijaisesti, mutta taloutta ei unohdeta, vaan rajoituksilla pyritään kompromissiin, jossa pienin haitta antaisi parhaan tuloksen. Uima- ja lätkähallin tai kirjaston sulkeminen on halpaa, eivät aiheuta talouskatastrofia, mutta vähentävät paljon kansalaisten keskinäisiä kontakteja, eli ovat hyvin tehojas keino taurtuntojen välttämiseen. Mitä suurempi massa ihmisiä saadaan pidettyä kotona, vähennetään sivuosumia, joita tulisi lätkämatsin yhteydessä kaljalla poikkeamisesta tai kirjastokäynnillä ruuhkaisesta kioskista asioimisesta. Ravintolat on nyt auki, ja ihmiset saavat lounaansa. Oma otanta on, että ainakin stadin kuppiloissa on arkisin huutava asiakaspula, eli asiakkaat ovat tehneet päätöksen olla kotona tai jossain muualla. Noin mitättömillä asiakasmäärillä operoivien ravintoloiden sulkemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt ne saa tuloja just sen verran, että saavat vuokransa maksettua, ja pysyvät jotenkin jaloillaan. Jos pystyttäisiin osoittamaan ravintolat suurimmaksi ongelmaksi, uskoisin hallituksen toimineen jo. Aivan kuin keväällä tehtiin. Jossain Lapin yksittäisessä paarissa voi olla villikin meno, mutta paljonko tartuntoja? Ei taatusti niin paljoa, että kaikki ravintolat pitäisi lukita. Samoin kuin koulut ja päiväkodit suljettiin sen hetkisen tietämättömyyden vallitessa. Nyt kun tietoa on, ettei ne ole pahin ongelma, niin ne on pidetty auki.
Työntekijämäärään suhteutettuna eniten koronaan sairastuu maalarit. Kaikkien maalareiden sulkeminen eristykseen voisi olla viruksen leviämisen rajoittamiseksi ehkä hyvinkin perusteltua, muttei toimi yhdenvertaisuuslakien näkökulmasta. Tilastotieteellisesti olisi mielenkiintoista tutkia kyseisen ryhmän sielunmaisemaa. Onko kyseessä itsensä kuolemattomaksi tunteva yli-ihminen, alkoholisoitunut pubikärpänen, vai ylisosiaalinen kaikkienhalaaja. Itselleni on käsittämätöntä, että miten kukaam voi saada tartuntaa, eikö kaikkien pitäisi tietää jo pysyä eristyksissä pienimmistäkin oireista, ja olla levittämättä virusta. Mutta kun suurin osa tartunnoista tapahtuu nyt perhepiirissä, niin pitäisikö perheet hajottaa ja eristää ne kaikista? Sitä ei lait salli. Siispä kustannustehokkainta on rajoittaa suuria väkimääriä kerääviä tapahtumia, joilla on mahdollisimman vähän taloutta rapauttavia vaikutuksia.
Pertti-liisan liikunnanpuute on tietenkin valitettavaa, mutta jos vanhemmat ei osaa keksiä mitään korvaavaa puuhaa mukuloilleen, niin kannattaisiko mennä peilin eteen ja pohtia siinä omaa ajankäyttöään tässä ihmiselon aika mitättömässä aikaikkunassa.
Kotibileitten sakottaminen olisi tietenkin ainakin kansallisromanttisessa mielessä hyvinkin perusteltua, kun hauskan pito on tässä maassa ollut aina perkeleestä. Onneksi aika on tuon kansallisen murjottamisen suhteen muuttumassa, mistä seuraa pitkässä juoksussa paljon hyvää.
