Tällä hetkellä karrikoidusti saan olla elossa ja maksaa veroja. Mitään valoa tunnelin päässä on turha odottaa, koska sellaisen näkyessä rakennetaan lisää tunnelia tai muurataan suuaukkoa umpeen. Mitään ulospääsyä tähän korona-arkeen ei ole kai hetkeen tulossa ja itse ainakin toivoisin jo pian, että pääsisin taas elämään enkä vain pitämään itseäni hengissä. Lähes vuoden olen ollut epäitsekäs ja ajatellut mummoja, koska on minun vuoro olla itsekäs ja nauttia elämästä edes hieman paremmin kohdistetuilla rajotuksilla?
Itselleni ehdottomasti suurimman ongelman tuo se, että mummojen pelastaminen tekee ihmisistä epäitsekkään. Kuitenkin meillä on ollut trendi, jossa mielenterveyspalveluja ja ongelmissa olevien nuorten palveluja on leikattu koko ajan lisää. Vallitseva tilanne lisää näitä ongelmia entisestään, mutta missä ovat lisävelat tähän tikittävään aikapommiin? Toimintaa pitää tehdä NYT, eikä viiden vuoden päästä, jolloin asian hoitamattomuuden takia menehtyneitä on paljon. Miksei näitä myös aleta tilastoimaan koronakuolemiksi? Miksi toisen ihmisen henki on niin arvokas, että otetaan miljarditolkulla velkaa? Toisia palveluita leikataan ongelmista huolimatta, vaikka sinne sitä rahaa vasta tarvitaan.
Jonkin jääkiekkoseuran tai sarjan konkurssilla ei ole sen suurempaa väliä, kuin minkä tahansa muun yrityksen konkurssilla. Päinvastoin, onneton sarjasysteemi voidaan joutua muuttamaan talousongelmien takia ja siitä on pidemmässä juoksussa vain etua.