Kaukainen sukulaismies, omanikäiseni, oli hakeutunut marraskuussa yliopistollisen sairaalan päivystykseen jonkinlaisen huonovointisuuden vuoksi (ensihoidossa esim. EKG kuuluu em. keisseissä perustutkimukseen). Tarkempia speksejä ei tilasta ole mutta veikkaan että kyseessä oli ollut jotain sydänperäistä. Päivystyksessä oli otettu pelkästään koronatesti ja laitettu kotiin. Seuraavana päivänä neljäkymppisen miehen äiti oli löytänyt tämän kuolleena kotoaan. Kuolinsyystä ei ole vielä tietoa. Valitettavasti tässäkin vanha sanonta vasaroista ja nauloista pitää paikkansa. Työnpuolesta esimerkkejä perussairauden radikaaliata pahenemisista koronan vuoksi olisi vaikka kuinka paljon.
Yhden tapauksen tiedän (ihan siviilielämästä) missä nuorehko naisihiminen laitettiin kahdesti kotiin koronatestin jälkeen, oireena kuume ja väsymys. Kolmannella kerralla otettiin sitten osastolle koska vaivan aiheuttanut virtsatieinfektio oli kehittynyt lähes urosepsikseksi.
Nämä ovat surullisia tapauksia, ja on minusta käsittämätöntä, että koronan varjolla jätetään muita syitä tutkimatta. Itse yritän aina ajatella hyvää terveydenhuollostamme, mutta tulee väkisinkin mieleen, että olisivatko nämä mainitsemasi tapaukset olleet sitten sellaisia, että koronakauden ulkopuolella näille potilaille olisi koronatestin sijaan määrätty särkylääkettä, ja käsketty tulla uudestaan parin päivän päästä, jos ei olo olisi parantunut?