Vaikka tässä on tullut itse keväästä lähtien oltua aika kriittinen tätä kaikkea vouhotusta kohtaan, niin on silti todettava se tosiasia, että Suomessahan hallitus asiantuntijoidensa kanssa on tehnyt pääosin vallan hyviä päätöksiä tämän pandemian hoidossa. Tämän toteamiseen riittää mikä tahansa kansainvälinen vertailu. Suomi on maailmanlaajuisesti ollut ihan parhaita maita tässä kriisissä. Eikä edes taloutta ole saatu niin pahasti kyykkäämään, jota vielä keväällä pelättiin. Toisaalta myös kansalaisia saadaan kiittää siitä, että suomalaiset isoimmilta osin on aika kuuliaisia ihmisiä ja sääntöjä totellaan ainakin valikoidusti.
Maskikyttäämisestä ja muusta täysin suhteellisuudentajuttomasta pöyristelystä en ole vaihtanut mielipidettäni. Sitä odotan tulevalta vuodelta eniten, että näiltä kaiken maailman ankeuttajilta saadaan syy olla koko ajan pöyristelemässä sitä, että miten ihmiset on nyt niin mahdottoman itsekkäitä ja voi herranjestas miten kamalaa se nyt on, kun jokainen 5,5 miljoonaisen kansan jäsen ei ole 24/7 kyhjöttämässä omassa koronabunkkerissaan. Tämä täysin kohtuuttomaksi mennyt käsidesi-turvaväli-kasvomaski hössöttäminen ja pelkääminen loppuu. Ihmiset taas tajuavat ehkä sen näilläkin nurkilla, että jos kolmella ihmisellä on viikon sisällä todettu kymmenien tuhansien ihmisten joukossa virustartunta, niin se ei meinaa sitä että ruokakaupassa tarvitsisi ruveta vittuilemaan jollekin siitä, että hän yhden katoavan hetken oli lähellä sinua. Tämä virus on saanut monet ihmiset käyttäytymään täysin järjettömällä tavalla ja vaatimaan aivan uskomattomia toimenpiteitä tämän viruksen varjolla.
Parhaiten tämä ilmeni viime kesänä, kun virusta ei ollut käytännössä maassa juuri ollenkaan. Mutta silti silloinkin sai koko ajan kuulla ja lukea sitä omasta mielestäni täysin suhteettomaksi mennyttä kauhistelua siitä, että miten ihmiset nyt elää, kuin ei koronaa olisikaan. No kun ei sitä juuri ollenkaan ollutkaan! Ja minun mielestäni taas on helvetin hyvä, että elettiin! Jaksoipahan tätä syksyä ja talveakin sitten vähän paremmin, kun silloin sai edes jotain tehdä ja jossain käydä.
