Koomisimpia ovat nämä "eihän tämä edes vaikuta omaan elämään" -ihmettelijät.
Jos oma elämä on niin sisältököyhää, että kokoontumis,- ravintola, - harrastus tai matkailurajoitukset eivät siihen vaikuta, en siitä kyllä kehtaisi missään huudella. Helppoahan tämä on epäsosiaaliselle introvertille, jolle oma sohva on kultakeidas ja kerran viikossa kaupassa käynti pakollinen sosialisointi.
Muille sitten vaikutuksia voi olla enemmän.
Itse juuri juttelin ennen joulua vanhan kaverin kanssa, kuinka hyvä tuuri meillä kävi siinä, että tämä tapahtui nyt eikä esimerkiksi 15 vuotta takaperin, jolloin olimme molemmat poikamiehiä. Ehdimme bilettää ja reissata ympäri Eurooppaa ja vähän kauempanakin. Nyt kun olemme jo nelikymppisiä ja kumpikin tahoillamme pariutuneita, niin nämä rajoitukset eivät iske niin pahasti, vaikka toki nämäkin ovat elinpiiriä kutistaneet kummasti.
Itse olen lähinnä kiitellyt itseäni siitä, että omat harrastukseni ja kiinnostuksen kohteeni ovat sellaisia, että rajoitukset ja suositukset eivät ole niihin juurikaan vaikuttaneet. No, matkailu on toki jäänyt, mutta nyt on ollut hyvää aikaa vähän pohtia sitä, mihin menisi, kun maailma alkaa taas näyttää normaalimmalta. Toki elokuvissa ja konserteissa käyminen on myös tauolla, mutta sen tilalle olen keksinyt sitten muuta puuhaa. Mutta ymmärrän pirun hyvin, että kaikille ei tällainen onnistu näin helpolla. Siksi en vähättele muiden kokemuksia yhtään. Rajoitukset kuitenkin näin yleisesti ymmärrän, mutta se ei meikäläisen kaaliin uppoa, että jotkut tuntuvat suhtautuvan niihin niin, että rajoitusten suurin piirtein ainoa syy on ihmisten kiusaaminen...
Ei tämä kuitenkaan enää kauhean kauaa kestä.
