Aivan suhteeton hössötys siihen nähden koko maassa, että tautia on lähinnä HUS-alueella ja Vaasassa. Mä olen ihan kypsä tähän. Rupean metsäerakoksi kohta.
Olen itsekin alkanut miettiä nyt viime aikoina aika konkreettisesti, mitä minun nyt pitää tehdä. Olen median tuhokuluttaja ja olen tavallaan kiinnostunut ihmisten käytöksestä yleisestikin. Virallisesti voisin pitää itseäni jonkinlaisena humanistina enemmän kuin analyyttisena tekijäihmisenä. Olen huomannut etenevissä määrin, että nyt tämä tilanne on alkanut selvästi viedä enemmän henkisiä voimavaroja kuin keväällä.
Kevät tuntuu hirmuisen ankealta tässä kohtaa ja eräänlainen "en odota mitään"-tunnelma on latistanut henkistä kykyä yllättävän paljon. En osaa edes enää konkretisoida sitä, mitä minä oikeasti kaipaan. Jääkiekko-otteluita? Saksaa? Joulutoria? Baaria? Kaipaan vaan sitä, että voisimme puhua kuin ennen - olla kuin ihmiset ovat aina olleet.
Huomaan, että vastareaktio koronaan on voimistunut ihan päivittäin. Toisena päivän olen huolissani ja toisena päivänä vihaan uutisia aiheesta enkä edes halua katsoa. Ehkä isoin asia on kuitenkin se, että vapaapäivänä odotan töitä. Tuntuu, että kaikki, mikä viikonlopusta teki jotakin, on kadonnut. Vapaa-ajan arvo on romahtanut - vähän kuin työttömäni olisi ollut pidemmän tovin. On ostovoimaa, töitä ja rahaa, mutta ei ole mitään, mihin voi käyttää sitä. Ei ole mitään hyväksyttävää.
Toisten ihmisten tuomitseminen vielä vie entisestään energiaa työkalupakista ja nyt niitä tuomioita heitellään aivan surutta ja Lehtonen on myös lähtenyt Twitterissään tuohon ravintolasotaan, joka oikein suututtaa. En pidä kokoomuksesta, mutta sanon sen, mitä Orpo sanoi Suomen taloudesta: "ei Suomea näin voi johtaa." No ei todellakaan voi.
Valitettavasti asiantuntijamme, jotka sinänsä ovat oikeassa, eivät ole enää kovin inhimillisiä. Vaatimuksia, keppiä ja syytöksiä. STM:n asiantuntijanaiset ovat enää ainoita, jotka yrittävät tuoda inhimillisyyttä mukaan. Ei syytellä, jooko? Kaikuu kuuroille korville. Omien kokemusteni vuoksi kannatan ihan jokaiselle, että tarkastelkaa omaa elämäänne kokonaisuutena ja kriittisesti ja yrittäkää etsiä aktiivisesti muuta tekemistä. Minä olen yrittänyt etsiä muita harrastuksia ja pyrkinyt ainakin liikkumaan luonnossa enemmän, kun siitä kukaan ei ole vielä syytellyt.