Päivitetäänpä tämän ketjun osalta omaa katsaustani. Tilanne on, että ei ole suurempia vaikutuksia edelleenkään. Olen siinä onnellisessa asemassa, että valtaosa harrastuksistani on sellaisia, että pystyn niitä harrastamaan lähes ennallaan. Konserteissa ja elokuvissa käynnit ovat loppuneet tyystin, mutta näitä molempia pystyy hyvin harjoittamaan myös kotisohvalta. Tietystikään näitä ei voi suoraan verrata keskenään, mutta korvikkeena tuo kotisohvaversio toimii oikein hyvin auttaen jatkamaan tämän ajan yli.
Matkustamisen olen pistänyt tauolle melkein tyystin. Kaukaisin paikka, jossa olen koronan aikana käynyt, on ollut niinkin eksoottinen kuin Turku. Pirkanmaan ulkopuolella en ole juurikaan käynyt. Kanta-Hämeessä mökillä olen sentään kesälomalla ollut yhteensä melkein kolmen viikon ajan. Jokavuotinen Lapin reissu jäi nyt väliin, vaikka kesällä tilanne olikin niin hyvä, että sinnekin olisi ihan hyvin voinut näin jälkikäteen ajatellen lähteä. Mutta kun keväällä ei päässyt mökille (koska se on iäkkäiden vanhempieni omistuksessa, ja totesin sen olleen heille kevään rajoitusten aikaan tärkeä henkireikä), halusi viettää kesäloman ihan siellä. Ulkomaille lähtöä en edes harkinnut tänä vuonna. Toisaalta tauko tuossakin teki ihan hyvää. Sitä kun on lähes poikkeuksetta tehnyt viimeiset 15 vuotta vähintään yhden, mutta todennäköisemmin vähintään kaksi matkaa (ja joinakin vuosina enemmänkin) Eurooppaan tai joskus jopa kauemmmas, niin ehkä tuohonkin oli jo vähän turtunut. Nyt koronan aikaan on voinut hieman pohtia, että mihin sitten joskus pandemian jälkeisessä maailmassa lähtisi. Joitain ideoita, kuten Cornwall, Skotlanti, Alpit tai Berliini (pahimpia aukkoja kartallani Pariisin ohella, mutta jälkimmäinen ei houkuttele oikeastana ollenkaan), on jo tullut mieleen...
Etätöiden tekeminen on ollut mieleeni. Kevään tein niitä lähes kokonaan ihan yksittäisiä toimistolla käyntejä lukuun ottamatta. Kesän aikana ja sen jälkeen olen tilannekohtaisesti ollut toimistolla 1-3 päivää viikosta. Työni on sellaista, että pidemmän päälle en pysty niitä kokonaan etänä tekemään, mutta ne työt, jotka pystyn etänä hoitamaan, on jopa helpompi tehdä kotoa käsin, kun aiheeseen saa keskittyä rauhassa. Reilun puolen tunnin bussimatkoilla on nyt tullut maski tutuksi, mutta en ole sen käyttöä ongelmalliseksi todennut. Etätyöt kyllä sopivat meikäläiselle. Kun päivittäinen edestakainen työmatka olisi sen noin puolitoista tuntia sisälten bussimatkat ja kävelyt bussipysäkkien ja työpaikan/kodin välillä, säästää tuo kotona työskentely hyvin aikaa. Toki bussimatkan voi käyttää rentoutumiseen musiikkia kuunnellen ja vaikkapa koronatilastoja seuraten, mutta kotona työskennellessä tuolle säästyneelle ajalle on vielä enemmän vaihtoehtoja.
Fillarikilometrejä on tullut todella paljon. Tuota harrastusta ei korona ole haitannut mitenkään. Lisäksi lenkillä on tullut käytyä enemmän kuin yleensä, mutta se ei sinänsä ole edes ollut vaikeaa, kun aiempina vuosina lenkkeilyni on ollut todella vähäistä. Paino onkin pudonnut muutaman kilon, ja pakko todeta, että en olisi uskonut, että näin nelikymppisenä saattaisin painaa vähemmän kuin armeijasta päästyäni. Mutta näin se vaan on.
Rahaa on säästynyt reippaasti, eli itselläni korona ei ole ollut taloudellisesti mikään rasite. Mutta riski se varmasti on, ainakin jos tilanne jatkuu pidempään tällaisena. Katselin juuri verkkopankistani, että jos tilanne jatkuu tällaisena, korttiostosten osuus verrattuna viime vuoteen olisi vuoden lopussa noin 40% pienempi. Sitten kun verkkokauppaostoksia miettii, niin ero on varmasti vieläkin suurempi. Tämä lähinnä siksi, että aiempina vuosina olen kaikki matka- ja tapahtumaliput ostanut verkkokaupasta, mutta tänä vuonna niitä ei ole tullut hankittua. Muutenkin ostokseni ovat olleet varsin maltillisella tasolla.
Ravintoloissa en ole käynyt oikeastaan lainkaan. Yksi kahvilakäynti osui heinäkuun alkuun. Nyt ensi maanantaina pitäisi taas käydä lounaalla työkaverin kanssa. Hyvin vähäistä tuo on siis ollut. Ei vain ole oikeastaan huvittanut käydä ulkona syömässä. Osin tämä on johtunut siitäkin, että vapaa-aikana ei juurikaan ole tullut poistuttua kotoa (tai lomalla mökiltä), ja ulkona syömisen on voinut ihan hyvin korvata hyvällä koti- tai mökkiruoalla. Oluella käynnit ovat jääneet, ja niitä on jo vähän kaivannut. Mutta toisaalta ihan kivaa se on hankkia pienpanimotuotteita Alkon verkkokaupastakin, ja juoda pari kappaletta niitä sivistyneesti kotisohvalta käsin.
Kavereita on nähnyt vähemmän, mutta toisaalta aika vähän on ihmisiä muutenkin nähnyt viime vuosina. Kavereista suurin osa asuu muualla, ja kaikilla on työt ja perheet, joten näkemisten sijaan yhteyksiä on enemmän tullut pidettyä sosialistisen meedion kautta. Nyt nuo vähemmällekin jääneet tapaamiset ovat käytännössä olleet tauolla, mutta onneksi yhteyksiä voi pitää muutenkin. Pandemian päättymisen jälkeen sitten voi nähdä taas.
Oman jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmia. Vanhemmiten olen löytänyt itsestäni enenevissä määrin introvertin piirteitä, joten tällainen "omassa kuplassa elely" on oikeastaan ollut tietyllä tavalla jopa hyvin rentouttavaa. Pidemmän päälle tämäkin varmasti alkaa jossain kohtaa rasittaa, ja sen verran minusta löytyy ekstroverttiäkin edelleen, että esimerkiksi kahvitauot työkavereiden kanssa ovat tuntuneet välillä oikein juhlallisilta.
Hyvin tässä on kuitenkin pärjännyt. Eiköhän tämä jossain kohtaa lopu.