Korona – vaikutukset elämääsi

[Harhasyöttö]

Meillä kävi työpaikalla juuri niin kuin arvelinkin. Eli maskivelvoitteesta tuli nyt sellaista viestiä, että kun siitä saamastamme viestistä siivoaa sen virkamiesjargonin pois ja kääntää tekstin suomen kielelle, niin käytännössä linjaus on tällä hetkellä se, että on aivan sama minkä verran alueella on tartuntoja, niin työnantaja velvoittaa maskien käyttöön.

Kuten sanoin, niin en ole pätkääkään tästä yllättynyt. Joo ymmärrän perustelut työnantajan näkökulmasta, mutta tuntuu tämä vaan ihan helvetin masentavalta, kun kaikkea koko ajan vaan kiristetään eikä loppua näy. Linja on nyt se, että tartuntojen määrä on ihan yhdentekevää. Kyllä on aikamoinen täyskäännös tehty esimerkiksi viime keväästä. Tuntuu että työnantajan puolelta on ollut ihan älyttömän hidasta tähän koronaan reagoiminen.

Kyllähän noihin vähän tottuu, mutta sen 9-10 tuntia noiden pitäminen yhtä soittoa on ihan peräsuolesta.

Se on taas tätä, ettei haluta näyttää ulkopuolisille "vastuuttomilta" toimijoilta, joten maskipakko on tähän ratkaisu. Se näkyy ja vain sillä tuntuu olevan monesti merkitystä. Ei sillä oo loppujenlopuksi niin paljon väliä suojeleeko se oikeasti tai onko sen käytössä mitään järkeä jos tartunnat on muutenkin jo alhaiset. Ihmiset/yritykset haluaa tehdä jotain näkyvää.

 

[flintstone]

Töitten osalta isoin vaikutus on että tehdään pääsääntöisesti etätöitä, mutta noin muuten tilanne näyttää siltä että töitä riittää (ala konsulttina softakehityksessä/-testauksessa). Lomamatkoja ei ole nyt reiluun vuoteen ollut, kun edellisenä vuonna tuli käytyä aktiivilomalla muutamaankin kertaan (pyöräilyä etelän lämmössä ja vuorilla). Nyt siis nuo lomamatkat on vain lähinnä haaveina, jos ja kun rokotukset etenee toivotusti niin ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä jälleen aktiivilomalle. Harrastusten osalta leffassa käynti, lätkämatsit, konsertit yms on tauolla, sen lisäksi olen pitänyt salitreenin tauolla marraskuusta lähtien, olen korvannut tämän kehonpainotreenillä kotona sekä tietenkin pyörätreeniä johon korona ei ole onneksi vaikuttanut sillä on erittäin tärkeä henkireikä tässä tilanteessa - paitsi muuten kuin että viime kesän kaikki pyöräilytapahtumat oli käytännössä peruttu, toivotaan että ensi kesänä niihinkin pääsisi mukaan. Ja muutenkin on koittanut pitää sosiaalista etäisyyttä ja käytän maskia niin töissä (toimistolla käydessä) ja eim kaupassa.

Kaipaan harrastuksia ja normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, mutta tässä kevään ja aurinkoisten säiden lisääntyessä eiköhän tässä kesään hyvin jakseta ja kesällä toivon tilanteen olevan toki selvästi parempi.

 

[Punamusta]

Hyvin vähäiset. Ainoa suurempi muutos on ollut pelipäivien puuttuminen kun hallille ei ole päässyt joulukuun alun jälkeen eli nyt noin kolmeen kuukauteen. En käy töissä enkä opiskele joten ei ole mitään etänä järjestettäviä kokouksia, tehtäviä, kokeita tai tapaamisia. Olen nähnyt tuttuja sekä isovanhempia normaaliin tapaan silloin tällöin. Ei ole ollut edes tarvetta sulkea itseään väkisin sisälle kun viettäisin siellä joka tapauksessa paljon aikaa. Baareissa en ole käynyt säännöllisesti enää aikoihin joten niidenkään sulkeminen ei ole mikään ongelma. Viime vuonna kävi hieno tuuri kun ehdittiin abiporukalla viettää kaikki pippalot ja kissanristiäiset sopivasti ennen taudin leviämistä Suomeen. Kevään kokeet ja valmistujaisjuhlat jouduttiin sitten pitämään poikkeuksellisella tyylillä, mutta se oli pieni paha.

 

[Individual]

No tällä hetkellä ja oikeastaan viimeisen viiden kuukauden aikana ei juuri muuten kuin, että perse on pysynyt tukevasti Kotkan alueella. Olenkohan käynyt edes Karhulaa kauempana? Ei sillä, että tässä olisi nyt joku omaehtoinen karanteeni päällä. Loppui vaan kaikki tapahtumat, niin loppui se reissaaminenkin etenkin Helsingin suuntaan, tai käytännössä sinne. Muutaman ystävän voisi pikku hiljaa jo tavata Hesoist, mutta ehkä tässä malttaa vielä hetken.

 

[MegaForce]

Masentaa pikkasen tuleva lockdown. En ole vuoteen käynyt oikein missään Lahtea ja Helsinkiä lukuunottamatta. Tasan vuosi sitten olin Ruotsissa tähän aikaan, viikko ennen kuin paska osui tuulettimeen. Kasvomaskiin on jo tavallaan tottunut mutta tuntuu ikävältä pukea sitä.

 

[vilperi]

Kasvomaskiin on jo tavallaan tottunut mutta tuntuu ikävältä pukea sitä.

Joo, kyllähän tuohon kasvomaskiin alkaa olemaan jo tosiaan tottunut. Kiitos senkin kun töissä kasvomaskia joutuu käyttämään aina, poislukien toki ruokatauot.

Mutta kyllähän tuo kasvomaski pitkään käytettynä suuta kuivattaa mikä on varsinkin töissä ikävää. Ja toinen ikävä juttu on se että kun työskentelee oikeasti (ei sisällä vittuilua siis) kuulovammaisen kanssa niin sitä maskia saa olla repimässä koko ajan suun edestä pois että toisella on edes jonkinlainen mahdollisuus kuulla ja saada selvää puheestasi. Ja kun siihen maskiin ei saisi käytössä ollessa periaatteessa edes koskea.

Muuten erittäin miellyttävä työkaveri ja hyvä työntekijä mutta kyllähän viestintä hänen kanssaan varsinkin näin korona-aikana kysyy kärsivällisyyttä välillä. Tästä oli hiljattain julkisuudessa juttuakin kuinka kuulovammaiset kärsivät tuosta kasvomaskista. Ja siinä ohessa siitä kärsivät toki nekin jotka käyvät viestintää tällaisen ihmisten kanssa. Eli minäkin.

 

[Sivustakatsoja]

Ei oikeestaan enää edes vaikuta mitenkään. Allekirjoittanut alkaa olemaan melkoisen " laitostunut " kiitos päivittäisten rutiinien. Duunit tehhään himassa ( kohta 12 kk täynnä ), jos hyvä keli niin päivällä ruokkiksella lenkille ja jos paska keli niin illalla ulos vasta töiden jälkeen. Kaupassa käynti ja sitten kotio. Netflix on kyllä myös tullut hyvin tutuksi...

Tätä rumbaahan tässä on jatkunut ja oikeastaan tässähän tää menee. Helvetin tylsää eihän sitä käy kieltäminen varsinkin, kun ihmisenä normaalisti suht menevää sorttia ja kaikenlaista tehdään kokoajan. Valoa tunnelin päässä mitenkään ihan älyttömästi ei näy, mutta toivoa parempaan sitäkin enemmän...Kesää odotellessa. Pääsee ainakin satamaan möllöttämään auringonlaskuja ja ottamaan pussikaljaa t - paitasilteen vaikka ihan aamuun saakka jos siltä tuntuu.

 

[Mojo]

Duunit olen itse tehnyt kotoa käsin suurimmalta osin jo ennen koronaa, joten se ei haittaa mitenkään. Vaimo työskentelee terveydenhoitoalalla, joten hänellä vaikuttaa huomattavasti enemmän. Suurin harmi on se ettei olla päästy tapaamaan livenä 2,5kk:n ikäistä tyttärentytärtä vielä kertaakaan, koska he asuvat Münchenissä. Toivossa eletään, jotta viimeistään kesällä onnistuisi tämän uusimmankin tulokkaan näkeminen. Tietysti tekisi mieli myöskin mennä pitkästä aikaa rock-keikoillekin, mutta kun tilanne on tämä, niin eihän sillekään mitään voi.

 

[Kiekkokatsoja]

Lähinnä ihmetyttää nämä hallituksen huonot päätökset/päättämättömyys.
Käytännön elämän ongelmat koronasta, ovat itsellä olleet toistaiseksi vähäiset. Maskia ja varovaisuutta on tullut noudatetua hyvin. Eipä tuo rätti naamalla ole mukava olla, mutta näillä nyt mennään. Tapahtumissa olisi ollut mukava käydä, mutta se ei ole mahdollista. Matkustamista olisin harrastanut, mutta ne on jäissä. Yhdestä viimevuoden maksetusta matkasta, sain rahat takaisin.
Lähinnä korona on tuonut, ihmetystä ja tylsyyttä elämään. Ookei, no ainahan se pieni pelko on olemassa, koronan mahdollisesti aiheuttavista ikävistä asioista.

 

[UnenNukkuja]

Itsellä ei pahemmin kiristä. Kaipa keräämäni kokemus sairauksista tuo rauhallisempaa asennetta.

Seuraa olen vailla lähinnä, kun normaalisti reissaan ympäri Suomea sukuloimassa ja kavereita tapaamassa, nyt en. Nettiteitse totta kai nuo tavoittaa, mutta eihän tuo sama ole.

Keikatkin kelpaisi jo, mutta asenne aika vahvasti on tuo, että haluan tilanteen olevan tarpeeksi hyvä. Epätoivoisimmat oli Turussa kuunnelleet Tauskin "livekeikkaa" eräässä juottolassa. Juottola taisi saada vähän piiskaa. Huomasin tuon FB-lähetyksenä ja repesin, huumorini taso on siis heikentynyt koronan takia.

Nyt saa lenkkeillä aika reippaasti, kun lumet on sulannut teiltä aika tehokkaasti. Tuo piristää mieltä kyllä.

Urheilu ei ole tauolla, kuten vuosi sitten, joten penkkiurheilulla saa hieman muuta mietittävää.

lisäys: Onneni on myös iso marketti lähellä. Tuohon kävelee helposti 9-10 aikaan aamusta ja selviää aika vaivatta. Myyjille ja asiakaspalvelijoille on tullut sanottua kiitosta useammin. Heitä pitää arvostaa nyt. Mutta kauppareissut helppo rutiini tilanne huomioiden.

 

[hege]

Aika vakio rutiinit tässä on tullut ajanmyötä.
Herätys noin 6.15, kahvi tulille ja työt rullaamaan. Lapsille puuro valmiiksi 6:50 ja niiden herätys. Jos keli on hyvä niin aamulla lenkille maanantaisin ja torstaisin samalla kun lapset lähtee kouluun ja suihkun kautta sorvin ääreen. Aikaisemmin tuli tehtyä duunit usein keittiössä mutta nyt yrittänyt ottaa tavaksi siirtyä työhuoneeseen niin pysyy paremmin erillään työ- ja vapaa-aika. 2 kertaa viikossa käyty vaimon kanssa päivällä syömässä jossain ja usein yhden kerran itsekseen (on sovittu, ettei aina syödä keskenämme kun muutenkin näkee ihan "riittävästi" toista). Usein tullut iltapäivällä käytyä yhdessä ulkona tai nyt muutaman kerran hiihtämässä.
Yleensä pistän duunit pakettiin noin 17. aikaan, mutta tämä vähän riippuu lasten treeneistä. Joskus tullut otettua läppäri mukaan kun heittää lapsia treeneihin ja sitten tehtyä samalla vähän duunia varsinkin jos päivällä on itse hyödyntänyt valoisaa aikaa muuhun. Itse olen lähes täysin etänä, vaimolla on käytännössä pari päivää joka toinen viikko "toimistopäiviä".
Toistaiseksi aikuisilla on duunia riittänyt, vaimolla oli vuosi sitten ilmassa lomautusriskiä mutta käytännössä työmäärä ei sitten odotetusti vähentynyt missään kohtaa. Ensiviikolla sitten systeemit taas muuttuu kun vanhempi lapsi jää etäkouluun eli katsotaan miten sitä pää kestää.

 

[Schadowan]

Itsellä vuosi täynnä nyt etätyötä, jota ennen pandemiaa harrastin noin 1-2pv viikossa, joka oli itselle aivan maksimi. Mutta näin annettuna/pakotettuna ei kotona oleminen ole ollut niin paha rasti, ja pakko myöntää, että olen nauttinut siitä, ettei tarvitse työmatkoihin käyttää aikaa, aikataulu rennompi ja voi mennä college-housut jalassa arkipäivät ja viikonloput. Toki vähän ehkä tässä alkaa tulemaan mökkihöperöksi, ja voi olla aika iso muutos sitten aikanaan palata työpaikalle - mutta se on joskus sitten. Noin duunin ulkopuolella olen koettanut liikkua mahdollisimman paljon, mutta aika vaihtelevasti tuota on jaksanut. Ruokapuoli aika perseellään ollut jo pidempään, pitää joskus sitten skarpata taas.

Meidän perheessä puolisolta meni duunit, koska oli alalla, johon korona iskenyt oikein kunnolla, ja hänen pitänyt miettiä uutta uraa ja väliaikaisduunia, jotta laskut on saatu maksettua. Näin ollen meillä meni vähän planit uusiksi esimerkiksi muuton yms suhteen, koska tulotaso hieman tippui. Mutta ei tässä toisaalta mikään kiire ole. Viime kevään puoliso oli YTK-tukien avulla meidän alle kouluikästen lapsien kanssa himassa ja olihan se aika koettelemus heille - päivät oli pitkiä ja mihinkään ei oikein viitsinyt mennä. Itse sain päivät tehdä rauhassa duunia, mikä oli aika luksusta vrt. moni muu perhe, missä vanhemmat hoitivat lapsia+tekivät töitä.

Siinäpä ne isoimmat muutokset - toki lasten harrastukset olleet säpissä jo pitkään, sosiaalinen elämä aika rajattua ja reissut yms on voinut unohtaa, mutta ne on hyvin pieniä juttuja kokonaiskuvassa.

 

[Ollakseni]

Menin töihin, opiskelut jääneet täysin, alkoholin käyttö on vähentynyt, aloin kuntoilemaan ja rahaa mennyt sijoituksiin vähän säännöllisemmin. Kaiken kaikkiaan ahdistaa ja vituttaa, mutta kohteet ovat suhteellisen samat kuin aiemminkin. Mitä nyt kavereita ei näe.

 

[sampio]

Pari viikkoa sitten lopetin salin toistaiseksi. Harmi, mutta kun kaupungin salit olivat menneet kiinni jo syksyllä, pakkautui porukka keskustan muutamiin privasaleihin. Sen verran täyttä alkoi olla, etten enää seassa viihtynyt. Nyt sitten kotitreeniä viime kevään tapaan. Lenkkikausi alkoi vähän aiemmin.

Muutoin aikalailla perusmenoa - aamupala ja NHL-koosteita, etätöitä neljään-viiteen, ruoka, treenit/lenkki, iltapala ja nukkumaan. Viikonloppuna sitten jotain muuta. Viikko sitten käytiin naapuripitäjässä shoppailemassa, mutta nyt laitettiin kaikki pienetkin retket tauolle. Tästähän tämä, kevättä kohti.

 

[Steril]

Menin töihin, opiskelut jääneet täysin, alkoholin käyttö on vähentynyt, aloin kuntoilemaan ja rahaa mennyt sijoituksiin vähän säännöllisemmin. Kaiken kaikkiaan ahdistaa ja vituttaa, mutta kohteet ovat suhteellisen samat kuin aiemminkin. Mitä nyt kavereita ei näe.

Melkein kuin omalta näppikseltä. Alkoholia kuluu kylläkin enemmän ja rahaa en ole sijoittanut. Olen muuten ollut jo hyvän tovin kyllästynyt tähän perin vittumaiseen aikakauteen. Loppuisi jo, menee nuoruusvuodet ihan vessanpöntöstä alas muuten.

 

[smugu]

Aika monella on tämä, että kavereiden tapaamiset ovat jääneet. Sitten kun omaa somea ja muutamaa sataa seurattavaa seurailee, niin lähes kaikki kyllä näkevät kavereitaan suht normaalisti ja pieniä bileitäkin tunnutaan järjestävän. Itse myös syyllistynyt tähän aikalailla koko koronan ajan. En siis tarkoita, että tämä olisi oikea tapa toimia, mutta kai nyt edes yhtä kaveria kerralla voi jossain kahvittelun merkeissä nähdä tai vaikkapa lenkkipolulla jos todellinen pelko on päällä?

 

[Punamusta]

Melkein kuin omalta näppikseltä. Alkoholia kuluu kylläkin enemmän ja rahaa en ole sijoittanut. Olen muuten ollut jo hyvän tovin kyllästynyt tähän perin vittumaiseen aikakauteen. Loppuisi jo, menee nuoruusvuodet ihan vessanpöntöstä alas muuten.

Samaa mieltä kyllä nuoruusvuosista. Käyn lauantaina baarissa vielä kun kerkeää viime tipassa.

 

[Steril]

Aika monella on tämä, että kavereiden tapaamiset ovat jääneet. Sitten kun omaa somea ja muutamaa sataa seurattavaa seurailee, niin lähes kaikki kyllä näkevät kavereitaan suht normaalisti ja pieniä bileitäkin tunnutaan järjestävän. Itse myös syyllistynyt tähän aikalailla koko koronan ajan. En siis tarkoita, että tämä olisi oikea tapa toimia, mutta kai nyt edes yhtä kaveria kerralla voi jossain kahvittelun merkeissä nähdä tai vaikkapa lenkkipolulla jos todellinen pelko on päällä?

Olen kyllä nähnyt kavereita tänäkin aikana, ei siinä. Mutta huomattavasti harvemmin ja vähemmän kuin jos asiat olisivat normaalisti. Ja vaihtoehdot aktiviteeteille ovat tietenkin suppeammat. Ja yliopistolla kontaktit ovat täysin nollassa, koska en ole siellä viime maaliskuun jälkeen käynyt lainkaan.

 

[Oles]

Maskin käyttö on sujunut ihan mutkitta. Löysin semmoisia, mitkä ei haise sairaalan käytävältä ja sopii hyvin kasvoille. Kovien pakkasien aikana auttoi jopa pitämään kasvot lämpimänä lyhyillä matkoilla. Joskus hieman ahdistaa, jos pitää pitkiä aikoja käyttää, mutta monesti suorastaan unohdan, että minulla on maski naamalla.

 

[Sistis]

Tällaista tasaista keski-ikäisen elämää tämä on ollut. Kohta tulee vuosi siitä, kun edellisen kerran kävi baarissa. No, laatuoluita ja -viskiä on voinut maistella kotonakin.

Etätyötä tulee pääsääntöisesti tehtyä, ja se sopii hyvin meikäläiselle. Päivä toki lyhenee, kun 45 minuutin matka suuntaansa jää pois. Harrastuksista oikeastaan mikään ei ole loppunut, mutta konsertit ja muu kulttuuri on siirtynyt enemmän verkkoon. Korvikkeella siis mennään.

Liikunta on lisääntynyt, yöunet ovat lisääntyneet, sijoitukset ovat lisääntyneet, vapaa-aika on lisääntynyt, paino on pudonnut... Siinä positiiviset.

Ikäviä puolia on toki paljon. Itse kyllä tietyllä tapaa pelkään virusta, mikä on varmasti tullut selväksi noista muista ketjuista. Mutta mielestäni pelko on tietyllä tavalla kuitenkin aiheellista. Koen siksi parhaimmaksi oman olon kannalta riskien minimoinnin, ja sen jälkeen hyvinvoinnin maksimoinnin niissä rajoissa, mitä on mahdollista. Eli tasapainoilua.

Kavereita ja sukulaisia on nähty jonkin verran, mutta riskit huomioiden. Matkailu on rajoittunut kotimaahan, ja sielläkin hyvin rajoittuneelle alueelle, mutta sekin riittää. Näin yleisesti: spontaaneja menemisiä jossain määrin kaipaa, mutta niiden aika on sitten myöhemmin tänä vuonna.

Eniten mieltä on stressannut se, että vaikka itse toimisi kuinka varovaisesti, se ei välttämättä kuitenkaan riitä taudilta suojautumiseen. Siksi pinnaa kiristää aina se, kun näkee välinpitämättömästi tähän suhtautuvia "ei jaksa, pikku flunssa" -tyyppejä. Ilman heitä tämä olisi paljon helpompaa.

 

[arpa80]

Salilla on sauna ollut suljettu jostakin syksystä, eli saunaan en ole päässyt tuolla. Koronan alussa toki olin kuukauden päivät salilta pois, mutta nopeasti sinne palasin. En edes koe tuota suurena riskinä, kun pääsääntöisesti treenaan omatoimisesti ja sali on liki Suomen suurinta ja käyn siellä klo. 6-8 aamulla. Tähän treeniaikaan ei kyllä korona vaikuttanut, vaan liki nelivuotisen likan syntymä aikanaan.

Töissä olen tehnyt hiukan etätöitä, mutta eri syiden takia pitää ajella eri kohteisiin ja tehdä sitten konttorillakin hommia. Kohta pitäisi alkaa ajelemaan ympäri Suomea, mutta varmaan pitää harkita että mihin nyt sitten lähteekään.

Pari ulkomaanmatkaa on nyt peruuntunut, jotka olisi ollut perheen kesken lomamatka ja kaveriporukan futismatka. Noh näille sitten varmaan vuoden päästä.

Jokusen kerran olisin varmasti käynyt ryypyllä kaupungilla, mutta ne ovat nyt jääneet pois.

Brittifutista on tullut seurattua varmaan vähän liikaakin, kun nuo kierroksien pelit ovat nyt hajoitettu niin että ei juuri päällekkäin pelata.

Toisaalta tämä ei ole kovin paljoa vaikuttanut, eikä varmaan kovinkaan vaikuta. Enemmän murehdin sitä, että miten tästä palaudutaan normaaliin - liki sitä entistä normaalia.

 

[vilperi]

Mietityttää tämä edessä oleva hiihtolomani, joka on siis viikolla 11. Mukavaa olisi matkustella kotimaassa ja tehdä muutenkin kaikkea kivaa, kuten nauttia kulttuuripalveluista. Mutta kaiketi tämä korona ja se sulkukin estää monen aktiviteetin toteutumisen.

Kun nyt olisi aikaakin, jaksamista ja rahaakin tehdä jotain muuta kuin köllötellä kotona niin eihän se kivalta tunnu että se köllöttäminen kotona taitaa juuri nyt olla ainoita vaihtoehtoja. Minulla itselläni on rokotteetkin jo otettuna niin olisin voinutkin lähteä reissuunkin mutta taitaa tämä sulku estää nyt matkustelut viimeistään.

Ennen vanhaan kuullosti tylsältä kun vastasi siihen kysymykseen mitä erikoistakin aiot tehdä lomalla niin että olen kotona, kokkaan hyvää ruokaa ja katselen Netflixiä. Pidän leffa-illan. Nyt tuo taitaa olla niitä ainoita vaihtoehtoja nauttia lomasta ja elämästä. Ei se kiva ole mutta pakkorako. Toki, ei se koti-ja leffailtakaan nyt ihan hanuristakaan ole mutta niitä voisi tehdä arkisinkin.

Muuten en jaksa edes välttämättä enää vastata siihen miten korona on vaikuttanut elämääni. Muistaakseni tännekin olen niitä vaikutuksia jonkin verran kirjoitellut. Töissä oli silloin syksyllä se yksi koronatartuntatapaus mutta se jäi onneksi siihen yhteen tapaukseen. Nyt töissä on pitkään meno ollut taas melko normaali.

Omiin töihin korona ei juuri olekaan vaikuttanut. No sitä maskia joudun töissä päivittäin käyttämään. Siitä olen iloissani että minulla on töitä näinäkin aikoina. Ja tosiaan, nythän työpaikkani asukkaat ja henkilökunta on rokotettu. Tai en varma tuosta asukas"kunnasta" ole kun sehän siis vaihteleekin välillä mutta ainakin kai ne pitkäaikaisasukkaat on rokotettu.

Vapaa-ajan aktiviteetit tässä on nyt paljon niukemmassa kuin ennen ja se vähän kirpaisee. Ikävä on niin musiikki-, kulttuuri- kuin urheilutapahtumiakin.

 

[sekolust]

Ensi viikolla tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun viimeksi toimistolla tuli vietettyä aikaa. Kerran kävin jokusen sadan metrin päässä, mutta se oli muita asioita hoitaessa vapaa-ajalla. Joskus tammikuussa 2020 ajatus etätöistä oli aika etäinen. Jotenkin ei löytynyt luottoa siihen, että pää kestäisi tai tulosta tulisi. Maaliskuun alussa tuli henkisesti valmistauduttua kuitenkin erittäin pitkään jatkuviin etätöihin. Puolivakavissani heitinkin viimeisenä toimistopäivänä, että nähdään syyskuussa. Vielä voi mennä oikein, mutta heittää vuodella. Mä nimittäin todella olen oppinut rakastamaan etätöitä ja mulla ei ole yhtään mitään fiilistä lähteä takaisin toimistolle. Ei, vaikka tartunnat painettaisiin nolliin. Mun näkökulmasta kotona työskentelyn edut voittavat toimiston edut selkeästi ja tuloksellisesti ajateltuna kulunut vuosi on ollut suorastaan loistava kun häiriötekijät puuttuvat ympäriltä ja fokus pysyy jatkuvasti töissä.

Kavereita on tullut nähtyä oikeasti helvetin vähän ja harvoin. Ei noi nyt täysin nollissa ole, mutta hyvin voi mennä ettei kuukauteen näe kuin tyyliin kaupan kassaa, ohikulkijoita ja porukoita kasvotusten. Ton kanssa mä olen ihan ok, ei mun tarvitse olla kasvotusten kuulumisia kuulemassa joka viikko. Sen sijaan somessa on tullut oltua vähän aktiivisempi. Aiemmin mulla oli esimerkiksi Whatsappin ryhmiin tapana heittää jotain kerran viikossa ellei noissa tullut jotain suoraan mulle tarkoitettua vastaan, nykyisin toi on päivittäistä ja mä voin itse jopa aloittaa jotain pelkän reagoimisen sijasta. Samoin olen huomannut, että en ole ainoa samalla tavalla aktivoitunut.

Maskin vedin ekan kerran naamalle tuossa syksyn lopussa. Eka kerta ei ollut hirveän mieltä nostattava, mutta sen jälkeen aina lähtiessä ulos se maski on naamalla tai menee naamalle viimeistään kaupan aulassa tai pysäkillä ollessa. Ja kyllähän se jo toisella kerralla tuntui varsin luontevalta. Ei me maskien kanssa ystäviä olla vieläkään, välit ovat vähän samat kuin siihen "normaaliin työkaveriin".

Yksi mikä on selkeästi mulla muuttunut, niin asenne kipeänä työskentelyyn. 2019 loka-marraskuussa meillä kiersi flunssa työpaikalla ja suunnilleen 3/4 samassa pöytävälikössä istunutta sai sen. Osa jäi kotiin, osa sinnitteli töissä ja esimerkiksi mä olin varmaan kolmen eri lääkkeen voimalla töissä. Multa nousi virtuaalinen hattu niille, jotka sinnittelivät kipeänäkin. Enää en kyllä varmasti toimisi sanoin tai ajattele noin. Jos joskus palaan toimistolle, aamulla on flunssaa ja etätyömahdollisuutta ei ole koneen ollessa toimistolla, jatkossa aivan sillä sekuntilla nousee luuri, että en muutes tule, alkuillasta haen läppärin jos huomenna olisi etätyökykyinen. Ja jos vieruskaveri tulee kipeänä, niin jatkossa hatun nostamisen sijasta käsken painua esimerkiksi helvettiin tai kotiin.

 

[sampio]

Yksi mikä on selkeästi mulla muuttunut, niin asenne kipeänä työskentelyyn. 2019 loka-marraskuussa meillä kiersi flunssa työpaikalla ja suunnilleen 3/4 samassa pöytävälikössä istunutta sai sen. Osa jäi kotiin, osa sinnitteli töissä ja esimerkiksi mä olin varmaan kolmen eri lääkkeen voimalla töissä. Multa nousi virtuaalinen hattu niille, jotka sinnittelivät kipeänäkin. Enää en kyllä varmasti toimisi sanoin tai ajattele noin. Jos joskus palaan toimistolle, aamulla on flunssaa ja etätyömahdollisuutta ei ole koneen ollessa toimistolla, jatkossa aivan sillä sekuntilla nousee luuri, että en muutes tule, alkuillasta haen läppärin jos huomenna olisi etätyökykyinen. Ja jos vieruskaveri tulee kipeänä, niin jatkossa hatun nostamisen sijasta käsken painua esimerkiksi helvettiin tai kotiin.

Vahvasti sama tuntuma tästä. Tuli usein oltua flunssassa varsinkin nuorempana duunissa, ja osin vielä viime vuosinakin, vaikka tajusin kyllä alkaa jäädä kotiin jo jonkunen vuosi sitten vähän herkemmin. Samassa suhteessa muuttui suhtautumiseni myös työkavereihini, jotka tulivat niiskuttamaan työpaikalle. Kuluneen vuoden aikana onkin sitten ollut huvittavaa, kun itse olen ollut etänä alkusyksystä saakka enempi vähempi ja kohta puoli vuotta kokonaan, kun etäpalavereissa jotkut pärskivät toimistolla - maskit päällä ja parin metrin päässä toisistaan, mutta silti.

No, olen kyllä sikäli onnellinen, että kulunut vuosi koulussa maskien kanssa ja kaikenmaailman hybridimallien kanssa kikkaillen ei olisi välttämättä maistunut pääkopalleni.

 

[wundermann]

Koronan suurin vaikutus mun elämään tulee olemaan se, että usko Suomeen yhteiskuntana on lopullisesti mennyt. Mahdollisesti äänestettävistä puolueista on tippunut kolme pois. Hallitus on mätä ja niin on suurin osa Suomen kansastakin. Vaikeuksien kohdatessa on oltu hymyssä suin valmiita uhraamaan lapset, nuoret ja matalapalkka-alat oman turvallisuuden tunteen takia. MaRa- ja tapahtuma-alaa hakataan surutta ja vittuillaan vielä päälle. Tukia ei haluta antaa sen paremmin työntekijöille kuin -antajillekaan. Sitten vielä perustellaan uusia nöyryytyskeinoja solidaarisuudella. Ihan Fidel Castro - tason sadistista julmuutta.

Lapsilla ja nuorilla menee huonommin ja huonommin. Siihen joku ihana ihminen sanoo että mitä nyt nuorelle pari viikkoa meinaa. Vielä vuodenkin jälkeen. Mielenterveysongelmat pahenee mutta ei hätää. On perustettu työryhmiä. Jokainen tietää että niistä ei ikinä kuulu mitään.

Media on täysin apaattisena hymistellyt koko vuoden uskaltamatta haastaa päättäjiä ollenkaan. Kiuru valehtelee tasaiseen tahtiin eikä kukaan puutu asiaan. Hallituksen katteettomiin lupauksiin ei uskalla kukaan tarttua. Puumalainen kertoo TVssä että 20 salibandytreeneissä tullutta tartuntaa ovat ravintolatartuntoja. Kaikki vaan nyökyttelee. Sitten osa mediasta alkaa lietsomaan kaikesta eniten käsineitä tahoja toisiaan vastaan. "Miksi ravintolassa saa käydä vaikka lapset eivät saa liikkua?" Niin, ravintoloiden vikahan se on maan johto nauttii lasten kurittamisesta.

Hyvältä ystävältä kaatui juuri firma. Duunikaverilta lähti kämppä alta. Tuttavilla on säästöt käytetty ja luottokortit tapissa. Osa joutuu hakemaan toimeentulotukea. Näitä ihmisiä pitäisi kuitenkin joidenkin mielestä ajaa syvemmälle köyhyyteen solidaarisuuden verukkeella. Sairasta touhua. Kuntosaleilta ajettiin juuri suuri määrä ihmisiä työttömiksi. Tällä palstalla suurin puhe oli siitä kun jotkut mieslapset eivät pääse kyykkäämään salille. Surullista touhua.

Koko suomalaisella yhteiskunnalla on todella pitkän peiliinkatsomisen paikka. Tuskinpa sellaista tapahtuu.