Kolahtaako klassinen musiikki?

[bebeto]

Meillä suomalaisilla on Sibelius,norjalaisilla on Grieg,tanskalaisilla Nielsen ja ruotsalaisilla on ......ööö....Abba.Muistuuko mieleen yhtään ruotsalaista klassisen musiikin säveltäjää?Tarkoitan siis kansainvälisesti tunnettua sanotaan vaikka romantiikan aikakaudelta.Minä en pysty nimeämään ainuttakaan.Mistä mielestäsi johtuu että kansankoti ei ole tuottanut klassisen taitajia?

Tuolta muusikoiden.net-keskustelupalstalta onnistuin löytämään joitakin nimiä, jotka eivät yksikään kuulosta tutulta.Joku ehdotti Hugo Alfvenia, joku toinen Allan Petterssonia ja kolmas Ture Rangströmiä jota Sibelius kuulemma piti länsinaapurin merkittävimpänä säveltäjänä.Nuoremman polven säveltäjistä kehuivat Lars Lannerbäckiä.Täytyy tutustua alkuunsa vaikkapa tuohon Rangströmiin.

 

[bebeto]

Kuuntelin putkesta vähän alkua Ture Rangströmin Sinfoniaa nro 2 D-molli "Mitt land" (1919).Vaikuttaa melko pateettiselta eikä orkestraatio säväyttänyt.Pitää kuunnella koko teos paremmalla ajalla.Tässä linkki teokseen: http://www.youtube.com/watch?v=RhDcp6vUyK0

 

[bebeto]

No niin, samalla kun katselen Pelsut-Ipa-matsia ilman ääniä, kuuntelin Ture Kilpe....eikun Rangströmin sinfonian numero 2 tabletilta kera uusien bluetooth-kuulokkeiden.Mahtipontista ja pateettista oli joo mutta melodisuutta jäin kaipaamaan.Oikeastaan tuo viimeinen osa oli paras, ei kuitenkaan mikään mieleenpainuva.Musicweb-international-sivusto kertoilee säveltäjästä seuraavaa: "His music comes as something of a revelation:powerful, sweeping and ecstatic are all words that could be used to descibe it.Sibelius considered Rangström "head and shoulders above any other swedish composer."

Kun kuuntelun makuun pääsin niin kuuntelin perään Rangströmin kolmannen sinfonian joka oli mielestäni parempi kuin toinen joskin kovin lyhyt.
Ei se kovin suuri ihme ole ettei Rangström koskaan noussut ihan terävimpään kärkeen, jotain noista puuttuu.Melodisuutta kaipailen sekä jotain koukkua joka olisi napannut mukaansa.

 

[bebeto]

Viime kevätkaudella, tarkemmin sanoen perjantaina 25.4, kävimme konsertissa jossa esitettiin Sebastian Fagerholmin kitarakonsertto "Transit" solistina Ismo Eskelinen.Kun olen tuota kitaraa nuoresta asti soitellut niin pitihän tämä nähdä ja kuulla.Teos on melko uusi, kantaesitettiin muistaakseni 2012.Kokemus oli mielenkiintoinen, musiikki kuulosti paikoin aavemaiselta ja flamenco väijyi jossain taustalla.Jos teos kiinnostaa niin tässä linkki:
http://www.youtube.com/results?q=sebastian fagerlund&sm=1

Sitten putkessa ollessani ajattelin kuunnella Rahmaninovin pianokonserton nro 2 C-molli op.18.Kun tultiin osaan kaksi eli Adagio sostenuto, leukani loksahti.Korvissani alkoi soida Celine Dionin biisi All by myself.Kuuntelunautinto oli pakko keskeyttää ja googlettaa kappaleen säveltäjä.Englanninkielinen Wiki tietää kertoa että kyseisen biisin on "säveltänyt" Eric Carmen.Tiesi myös kertoa että teema on napattu Rahmaninovilta, sitä en tiedä mitä levynkannessa tekijän kohdalla lukee.Kaikkea sitä kokee ja oppii kun vanhaksi elää.
e.tässä linkki Rahmaninovin pianokonserttoon nro 2 op.18:
http://www.youtube.com/results?q=rachmaninoff&sm=1

 

[kovalev]

Sitten putkessa ollessani ajattelin kuunnella Rahmaninovin pianokonserton nro 2 C-molli op.18.Kun tultiin osaan kaksi eli Adagio sostenuto, leukani loksahti.Korvissani alkoi soida Celine Dionin biisi All by myself.Kuuntelunautinto oli pakko keskeyttää ja googlettaa kappaleen säveltäjä.Englanninkielinen Wiki tietää kertoa että kyseisen biisin on "säveltänyt" Eric Carmen.Tiesi myös kertoa että teema on napattu Rahmaninovilta, sitä en tiedä mitä levynkannessa tekijän kohdalla lukee.Kaikkea sitä kokee ja oppii kun vanhaksi elää.
e.tässä linkki Rahmaninovin pianokonserttoon nro 2 op.18:
http://www.youtube.com/results?q=rachmaninoff&sm=1

Tuo on ihan totta, että Carmenin biisin "teema" on pöllitty aika härskisti tuosta toisesta konsertosta, joka lieneekin Rahmaninovin konsertoista suosituin (kun sen sijaan kolmatta pidetään "yleisesti" maailman vaikeimpana).
Käsittääkseni Rahmaninovia ei ole mainittu Carmenin biisin krediiteissä, niin kuin ei ole Tshaikovskiakaan mainittu Chaplinin pojan musiikin yhteydessä.
No, onhan näitä. Tapsa Rautavaarakin laittoi Johnny Cashia härskisti omiin nimiinsä.

Tämä on Rahmaninovilta suosikkiteokseni:

http://www.youtube.com/watch?v=dbbtmskCRUY

 

[MustatKortit]

...
Sitten putkessa ollessani ajattelin kuunnella Rahmaninovin pianokonserton nro 2 C-molli op.18.Kun tultiin osaan kaksi eli Adagio sostenuto, leukani loksahti.Korvissani alkoi soida Celine Dionin biisi All by myself.Kuuntelunautinto oli pakko keskeyttää ja googlettaa kappaleen säveltäjä.Englanninkielinen Wiki tietää kertoa että kyseisen biisin on "säveltänyt" Eric Carmen.Tiesi myös kertoa että teema on napattu Rahmaninovilta, sitä en tiedä mitä levynkannessa tekijän kohdalla lukee.Kaikkea sitä kokee ja oppii kun vanhaksi elää.
e.tässä linkki Rahmaninovin pianokonserttoon nro 2 op.18:
http://www.youtube.com/results?q=rachmaninoff&sm=1

Hyvä tarina tuohon liittyen on se, että opiskellessani Espoon musiikkiopistossa pianoa ja selloa, niin opintoihin kuului pakolliset teoriat, yleinen musiikkitietous jne.

Yleisen musiikkitiedon ykköskurssilla loppukokeeseen kuului myös kuunteluosuus, joissa piti pätkistä tunnistaa tiettyjä säveltäjiä ja kappaleita. Tämä toka osa oli mukana kokeessa ikään kuin kompana ja pari ihmistä heittikin tuohon - kompakysymystä ajatellen, sillä sellaisiakin välillä oli - että kysymyksessä on " tyylitelty instrumentaaliversio" All by myselfista.

 

[bebeto]

Löysin lisää tarinaa tästä Carmenista, heppu on ollut varkaissa aiemminkin: "Subsequent to the release of the album, Carmen was contacted by the Rachmaninoff estate and an agreement was reached in which the estate would receive 12 % of the royalties from "All by myself" as well as " Never gonna fall in love again" which was based on the third movement from Rachmaninoffs symphony no 2."

Melkomoista sano.

 

[bebeto]

Tuo on ihan totta, että Carmenin biisin "teema" on pöllitty aika härskisti tuosta toisesta konsertosta, joka lieneekin Rahmaninovin konsertoista suosituin (kun sen sijaan kolmatta pidetään "yleisesti" maailman vaikeimpana).
Käsittääkseni Rahmaninovia ei ole mainittu Carmenin biisin krediiteissä, niin kuin ei ole Tshaikovskiakaan mainittu Chaplinin pojan musiikin yhteydessä.
No, onhan näitä. Tapsa Rautavaarakin laittoi Johnny Cashia härskisti omiin nimiinsä.

Tämä on Rahmaninovilta suosikkiteokseni:

http://www.youtube.com/watch?v=dbbtmskCRUY

Kuuntelin tuon linkin takaa löytyvän sinfonisen runon, jolla on melko synkkä nimi.Synkkä oli teoskin mutta samalla erittäin jylhä ja surumielisellä tavalla kaunis.

 

[bebeto]

Kun olin saanut hätistettyä tuon Dionin haamun harteiltani, kuuntelin tuon Rahmaninovin pianokonserton nro 2 uudelleen, tällä kertaa kokonaisuudessaan ja keskeytyksettä.Miten voikaan olla musiikki kaunista.
ps.olisihan se pitänyt arvata ettei kukaan amerikkalainen toukohousu pysty noin hyvää melodiaa keksimään vaan se oli varastettava venäläiseltä.Ja loppuun voi jokainen lisätä haluamansa hymiön.

ps.asia mikä jaksaa huvittaa/ärsyttää näissä youtuben konserttitaltioinneissa on se että aina kun musiikissa on hiljainen ja herkkä kohta, joku yleisössä saa karmean yskänkohtauksen.Menisivät lääkäriin.

 

[bebeto]

Kuuntelin juuri ikäänkuin yömyssyksi Mendelssonin viulukonserton E-molli op.64 solistina Janine Jensen.Johtoteema lienee kaikille tuttu jos vähänkään on klassista kuunnellut.Tässä linkki teokseen:
http://www.youtube.com/watch?v=Pmj7nCRYNs4
Kun E-mollissa mennään niin pureehan tuo suomalaiseen sielunmaisemaan.

e.linkki vaihdettu toimivaan, samalla vaihtui solisti.

 

[bebeto]

Päivän klassinen

Tänään arpa osui Flusherin suosikkisäveltäjään Chopin:iin ja teokseen Nocturne op.9 no2.Linkin takaa löytyvässä videossa norsunluuta hyväilee Yundi Li.Tämä on erittäin kaunis mutta lyhyt rykäisy joten sopii myös kaikille lievästä tai vähän pahemmasta adhd:sta kärsiville.
http://www.youtube.com/watch?v=tV5U8kVYS88

e.linkki vaihdettu toimivaan, samalla vaihtui solisti anonyymiin.

 

[bebeto]

Kuuntelin juuri Maurice Ravelin pianokonserton vasemmalle kädelle jotta tietää mitä 14. marraskuuta on luvassa.Mielenkiintoista musiikkia.Alla olevasta linkistä tallenteeseen, puikoissa Esa-Pekka Salonen ja pianossa Jean-Efflam Bavouzet.E-P:lla taitaa olla duha.
http://www.youtube.com/watch?v=U6fMOflJMio

 

[kovalev]

Kuuntelin juuri Maurice Ravelin pianokonserton vasemmalle kädelle jotta tietää mitä 14. marraskuuta on luvassa.Mielenkiintoista musiikkia.Alla olevasta linkistä tallenteeseen, puikoissa Esa-Pekka Salonen ja pianossa Jean-Efflam Bavouzet.E-P:lla taitaa olla duha.
http://www.youtube.com/watch?v=U6fMOflJMio

Jos kerran Ravelin makuun pääsit, niin pianokonsertto G duuri on parasta Ravelia housut jalassa ja myös ilman housuja.
Hienoa kamarimusiikkiakin löytyy Ravelilta yllin kyllin. Ja sitten on tietysti vielä Bolero.

 

[bebeto]

Jos kerran Ravelin makuun pääsit, niin pianokonsertto G duuri on parasta Ravelia housut jalassa ja myös ilman housuja.
Hienoa kamarimusiikkiakin löytyy Ravelilta yllin kyllin. Ja sitten on tietysti vielä Bolero.

Pikkuhiljaa lapsen askelin edetään klassisen kiehtovassa maailmassa.Jossain vaiheessa perehdyn varmasti noihinkin.Kuuntelin hetki sitten Rahmaninovin pianokonserton nro 3 johon viittasit aiemmin.Oli erittäin teknistä ja kun pallilla istuu Yuja Wang joka on ehkäpä kovin konserttipianisteista tänä päivänä niin olihanhuikeaa.Nuotteja tippui sormenpäistä siihen tahtiin että heikompaa hirvittää.Ei ole ihme että vuosien saatossa tuo toinen on noussut suositummaksi, jotenkin tuntuu että parhaat paukut oli käytetty eikä kolmosesta löytynyt enää samaa melodioiden runsautta.Linkki tallenteeseen löytyy alempaa.

Tuo konsertto on tallennettu Dresdenissä ja on piknik-konsertti jossa ihmiset ovat ulkosalla ja siemailevat omia juomiaan.Sellainen aasinsilta omaan historiaan että olin yhden ystäväni kanssa viikon Prahassa joskus vuosituhannen vaihteessa ja teimme päiväretken junalla Dresdeniin.
Oli melko vaikuttava näky katsella noita säästettyjä toisen maailmansodan aikaisia raunioita.
Dresdenhän pommitettiin WW-kakkosen lopulla lähes maan tasalle, ei kiveä kiven päällä melkein.Jotenkin siinä tunsi oman pienuutensa ja koki olevansa jonkin suuremman äärellä.Asiaan, Dresdenin filharmoonikkoja johtaa Xian Zang ja pianossa Yuja Wang.
http://www.youtube.com/watch?v=GEdiAcu6sHQ

 

[bebeto]

Jos kerran Ravelin makuun pääsit, niin pianokonsertto G duuri on parasta Ravelia housut jalassa ja myös ilman housuja.
Hienoa kamarimusiikkiakin löytyy Ravelilta yllin kyllin. Ja sitten on tietysti vielä Bolero.

Kuuntelin hetki sitten tuon Ravelin pianokonserton G-duurissa.Kyllähän tuo ihan Ravelilta kuulostaa, mielenkiintoinen tapa käyttää lyömäsoittimia.Ehkä paras oli tuo keskimmäinen osa,adagio assai.Wikipediasta katsoin että tämä on aika lailla viimeisiä isoja teoksia Ravelilta, tehty osin rinnakkain tuon vasenkätisen kanssa.Ei tää ihan helpoimmasta päästä ole, vaatii harrastaneisuutta.

 

[bebeto]

Kuuntelin tuubista Stravinskyn Tulilinnun eukon katsellessa tähtösten tansseja.Näytti olevan Pekka Puupää tuomaristossa jos hatusta mitään voi päätellä.Stravinsky oli vasta 27-vuotias säveltäessään musiikin balettiin vuonna 1910.Orkesterisarja jonka kuuntelin on vuodelta 1919.Ei kyllä näin äkkiseltään jäänyt mitään mieleen, täytynee kuunnella uudestaan josko sitten aukeaisi paremmin.Sen verran kuitenkin kiinnosti että kuuntelin perään Kevätuhrin (Le sacre du printemps/the rite of spring.)

Tämä oli huomattavasti selkeämpää sävelkieltä joskin vaativaa kuunneltavaa tämäkin.Ei päästä kuulijaa helpolla Stravinsky vaan haastaa joka välissä niin melodisesti kuin rytmisestikin.Kevätuhrin virallinen nimi kuuluu: Kevätuhri:kuvia pakanalliselta Venäjältä kahdessa osassa.Orkesterisarja tuosta baletista on vuodelta 1947 jonka siis kuuntelin.Tämäkin vaatii useamman kuuntelukerran jotta kaikki nyanssit avautuisivat.Onkos nämä teokset nyt sitä neoklassista?

 

[Kari Tappio]

Pienenä kyllä kolahti ja pahemman kerran. Oltiin jossakin kylässä ja siellä me pikkulapset juostiin ympäri kämppää leikkien jotain hippaa tai vastaavaa niin meikäläinen sitten törmäsi klassista musiikkia soittavaan pianoon. Onneksi siitä selvittiin pelkällä kuhmulla.

 

[bebeto]

Nyt näyttäisi siltä että pääsemme sittenkin tuohon lokakuun lopun konserttiin jossa ohjelma on seuraava:
Pe 24.10 Tampere-talo

Andrew Litton, kapellimestari
Leonard Elschenbroich, sello
Glinka:Ruslan ja Ludmila:alkusoitto
Kabalevski:sellokonsertto nro 2
Sostakovits:sinfonia nro 15

Kuuntelin tuon Kabalevskin sellokonserton, varsin mielenkiintoista musiikkia.Kabalevski oli englanninkielisen Wikin mukaan lähellä joutua Stalinin inkvisition kouriin vuonna -48.Aiheesta on kirjoittanut näytelmän" Mestariluokka" David Pownall vuonna -83.Näytelmä kertoo tarinan jossa Stalin apunaan syyttäjä Andrei Zdanov syyttää säveltäjiä Sostakovits ja Prokofjiev kansanvastaisen musiikin säveltämisestä.Stalin halusi että säveltäjämestarit säveltäisivät musiikia joka kuvastaisi sosialistista aatetta.Oi aikoja oi tapoja, mikään ei liene kovasti muuttunut.

e.tässä linkki tuohon sellokonserttoon, mestari itse johtaa ja sellossa Daniil Shafran.
http://www.youtube.com/watch?v=PCnlsk3tqvA
Tallenne on hyvin vanha, en tiedä koska tehty mutta mustavalkoinen ja ääni rohisee ja huojuu.

 

[bebeto]

Kuuntelin tovi sitten Sostakovitsin viidennen sinfonian.Tämä ei ollut kansanvastaista musiikkia.Muutama sana säveltäjästä Wikiä lainaten.
1.Tuomio
Vuonna 1936 Sostakovits oli vähällä menettää uransa ja jopa henkensä.Stalinin aloitteesta Pravda julkaisi artikkelin nimeltä "sekasotkua musiikin asemasta" jossa säveltäjän tuoreet teokset kuten 4. sinfonia ja Lady Macbeth tyrmättiin täysin.Teoksien atonaalisuus ja modernismi eivät vastanneet Stalinin näkemystä soveliaasta musiikista.Neljännen sinfonian harjoitukset aloitettiin, mutta poliittisista syistä teosta ei voitu esittää kuin vasta vuonna 1961.

Vuoden 1936 kuluessa alkoivat Stalinin suuret puhdistukset joiden aikana useita säveltäjän ystäviä ja sukulaisia vangittiin tai teloitettiin.Samana vuonna syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Galina.Poika Maxim syntyi kaksi vuotta myöhemmin.Tietoisena uhkaavasta tilanteesta Sostakovits palasi viidennessä sinfoniassa (1937) konservatiivisempaan tyyliin eikä ottanut siinä kantaa poliittisiin asioihin.Se oli nimetty alentuvasti "venäläisen säveltäjän luova vastaus oikeutettuun kritiikkiin", tosin nimen kaksi viimeistä sanaa ovat todennäköisesti tuntemattoman toimittajan lisäämiä.

Marraskuussa 1939 Sostakovits sai Leningradin sotilaspiiriltä tehtäväksi muokata ja sovittaa suomalaisista kansanlauluista orkesteriteos, "Sarja suomalaisia teemoja" joka valmistui 3.12 1939.Teoksen kantaesitys oli vuonna 2001 Kaustisilla.Sostakovitsin leski Irina Sostakovits osti sarjan tutkijalta joka oli saanut nuotit Sostakovitsilta talvisodan puhjettua.Lesken mukaan teos oli tarkoitettu sotilaspiirin musiikkiyhtyeen esitettäväksi eikä edessä olevan sodan voitonjuhliin kuten esimerkiksi sotahistorioitsija Ohto Manninen arvioi kantaesityksen aikoihin.Lesken mukaan Sostakovits ymmärsi ettei teosta esitettäisi ja antoi siksi nuotit pietarilaiselle tutkijalle.

2.Tuomio

Vuonna 1948 Sostakovitsia syytettiin jälleen formalismista niinsanotussa Zdanovin päätöslauselmassa.Useimmat hänen töistään asetettiin pannaan ja hänet pakotettiin julkiseen katumukseen.Hänen perheensä asemaa heikennettiin.Juri Ljubimovin mukaan säveltäjä vietti useita öitä ulkona odotellen mahdollista pidätystään ettei muu perhe häiriintyisi.Alla linkki Sostakovitsin viidenteen jonka tarjoilee New Yorkin filharmooninen orkesteri johtajanaan itse Bernstein.
http://www.youtube.com/watch?v=0FF4HyB77hQ

 

[Eino_Mies]

Olen viime aikoina autolla ajaessa hakenut radiosta yhä useammin Yle Radio Yksi -kanavan. Jotenkin on paljon rauhallisempi ja keskittyneempi olo liikenteessä, kun ei radiossa pauhaa poppi tai rokki ääliömäisten juontajien välissä. Kannattaa kokeilla.

Joskus varhaisnuoruudessa tuli käytyä muutaman vuoden pianotunneilla ja silloin sain kosketuspintaa klassieen musiikkin. Erityisesti jäi mieleen J.S. Bachin tuotanto. Niissä pianosonaateissa oli sopivasti haastetta, mutta helpohkot sovitukset tarttuivat aika nopeasti sormiin. Aikuisiän myötä soittoharrastus on jäänyt vähemmälle. Silti olen kiitollinen että tuli aikoinaan tuotakin hommaa kokeiltua.

 

[bebeto]

Olen viime aikoina autolla ajaessa hakenut radiosta yhä useammin Yle Radio Yksi -kanavan. Jotenkin on paljon rauhallisempi ja keskittyneempi olo liikenteessä, kun ei radiossa pauhaa poppi tai rokki ääliömäisten juontajien välissä. Kannattaa kokeilla.

Joskus varhaisnuoruudessa tuli käytyä muutaman vuoden pianotunneilla ja silloin sain kosketuspintaa klassieen musiikkin. Erityisesti jäi mieleen J.S. Bachin tuotanto. Niissä pianosonaateissa oli sopivasti haastetta, mutta helpohkot sovitukset tarttuivat aika nopeasti sormiin. Aikuisiän myötä soittoharrastus on jäänyt vähemmälle. Silti olen kiitollinen että tuli aikoinaan tuotakin hommaa kokeiltua.

Jos vain saat autossasi kuulumaan niin suosittelen Radio Classicia, kuuluu ainakin täällä Tampereen seudulla.Kuuntelin Sibeliuksen viulukonserton samalla kun silmäilin Mestareiden Liigan matsia PSG-Barca.Onhan tuo yksi komeimmista viulukonsertoista mitä koskaan on sävelletty.Alla olevan linkin takaa löytyy Maxim Vengerovin tulkinta teoksesta, erittäin voimakasta ja tunteikasta soitantaa.Orkesterina Chicagon sinfoniaorkesteri jota johtaa Daniel Barenboim.
http://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4

 

[bebeto]

Hetki sitten tuli hyviä ja huonoja uutisia.24.10 konserttiin on liput varattuna, sensijaan tuohon 14.11 ei lippuja enää saa vaan kaikki on varattu.No, aina on pieni mahdollisuus että peruutuspaikkoja tulee myyntiin mutta silti harmittaa.

 

[MustatKortit]

Elgarin legendaarisen sellokonserton tietävät toki kaikki - tulihan myös Jaqueline du Pre sen tulkinnastaan elämää suuremmaksi sellistiksi - mutta törmäsinpä mainioon Schumannin sellokonserttoon ihan sattumalta, katsoessani Breathe in-elokuvaa, jossa oli osa soundtrackia.

Huh, tykkään kyllä kovasti, ilmenee se vain sellolla saatavissa oleva tuska ja melankolisuus, yhdistettynä mahtipontisuuteen. Toki kyseessä on romantiikan ajan tuotos, joten mukana on välissä myös kevyempää leikittelyä.

Mutta tuo teema, voi voi kun raastaa ja syvältä!

Eli kyseessä Sello konsertto a-mollissa, opus 129.

 

[bebeto]

Elgarin legendaarisen sellokonserton tietävät toki kaikki - tulihan myös Jaqueline du Pre sen tulkinnastaan elämää suuremmaksi sellistiksi - mutta törmäsinpä mainioon Schumannin sellokonserttoon ihan sattumalta, katsoessani Breathe in-elokuvaa, jossa oli osa soundtrackia.

Huh, tykkään kyllä kovasti, ilmenee se vain sellolla saatavissa oleva tuska ja melankolisuus, yhdistettynä mahtipontisuuteen. Toki kyseessä on romantiikan ajan tuotos, joten mukana on välissä myös kevyempää leikittelyä.

Mutta tuo teema, voi voi kun raastaa ja syvältä!

Eli kyseessä Sello konsertto a-mollissa, opus 129.

Oliko se tämä? http://www.youtube.com/watch?v=LqeOw5UBPDI

Täytyy kuunella tuo samalla kun katselee Sport-Tappara-ottelua.

e.tuo linkki kenkkuilee, heittää johonkin Gigantin kyselyyn vaikka pitäisi olla oikein.Merkillistä.Täytyy yrittää viilata.
e2. Nyt toimii linkki.

 

[bebeto]

24.10.2014

Venäläisen tunneilmaisun kiteytymiä

Konsertista on jälleen kotiuduttu.Laitetaan vanhan tavan mukaan ensin illan ohjelma:

Mikhail Glinka (1804-1857)
Alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila

Dmitri Kabalevski (1904-1987)
Sellokonsertto nro 2 c-molli op.77

1. Molto sostenuto-Allegro molto e energico
2. Presto marcato
3. Andante con moto-Allegro agitato-Molto tranquillo

väliaika 20 min.

Dmitri Sostakovits (1906-1975)
Sinfonia nro 15 a-duuri op. 141

1. Allegretto
2.Adagio
3.Allegretto
4.Adagio-Allegretto

Konsertti alkoi siis Tampere-talossa kello 19 ja lähdimme hyvissä ajoin. Ajattelimme että ollaan perillä vähän kuuden jälkeen ja nautiskellaan kaikessa rauhassa drinkit ennen konsertin alkua.Paasikiventietä ajellessani avokas kiljaisee: Apua, liput jäi kotiin. No mikäs siinä auttoi, auto ympäri ensimmäisessä mahdollisessa ja lippuja hakemaan.Onneksi lähdettiin hyvissä ajoin niin ehdittin hakea liput.

Konsertin jälkeen täytyi käydä tarkastamassa uuden Torni-hotellin yläbaari joka on 25:a kerroksessa.Otettiin yhdet ja ihmeteltiin korkeuksista kaupungin valoja.Pitihän siellä terassillakin piipahtaa tupakilla ja jäädyttää päänsä, kävi meinaan semmoinen puhuri ettei hetkeen.Mutta maisemat olivat komeat ja hotelli Ilves näytti aneemisen pieneltä niinkuin ilvekset pruukaavat näyttää.

Muutama sananen illan vierailijoista.Kapellimestari Andrew Litton toimii Bergenin Filharmonisen orkesterin musiikillisena johtajana Norjassa.Orkesteri kuuluu maailman vanhimpiin ja se viettää 250-vuotisjuhlaansa 2015.

Leonard Elsenbroich on ihastuttanut jo lukuisia yleisöjä runollisilla ja voimakkailla tulkinnoillaan.Hänen ilmaisuvoimansa tulee esille erityisen hyvin juuri venäläisen musiikin yhteydessä.Nuoren sellistin ura sai varsinaisen lähtölaukauksen vuonna 2009 kun hänelle myönnettiin arvostettu Leonard Bernstein-palkinto.Lontoossa asuva sellisti on saanut esiintyä lukuisien orkesterien solistina ympäri maailmaa.

Konsertin avasi alkusoitto Mikhail Glinkan Ruslan ja Ljudmila-oopperasta.Viisinäytöksinen ooppera perustuu Aleksandr Pushkinin vuonna 1820 ilmestyneeseen runoelmaan, venäläisen kirjallisuuden inhimillisen romanttiseen aarteeseen.Ooppera kantaesitettiin vuonna 1842 Pietarin Bolshoi-teatterissa, missä sitä on esitetty vuosikymmenten ja -satojen kuluessa lukuisia kertoja uudelleen.

Ruslan ja Ljudmila ovat rakastavaisia ja heidän on määrä viettää häitä.Hääpäivän aamuna pahat henget kuitenkin sieppaavat morsiamen ja häntä lähtee pelastamaan kolme miestä: Ruslan sekä kaksi torjuttua kosijaa.Koettelemusten jälkeen Ruslan on kuitenkin se, joka saa pelastettua morsiamensa ja hyvän haltijan avulla myös herätettyä hänet pitkästä unesta.Niin pariskunta saa lopulta toisensa ja päästään viettämään kauan odotettuja häitä.

Alkusoitto on venäläisromanttisen oopperan rakkaudentäyteistä tarinaa juhlistava riemusoitto, ryhdikäs avaus venäläistä tunneilmaisua väkevästi kiteyttävään konsertti-iltaan (käsiohjelmasta).Jatkan kahdesta muusta teoksesta myöhemmin päivän ja illan aikana.