Jos valtio-omistamista arvioidaan markkinatalouden näkökulmasta, valtion ei tulisi omistaa pörssiyhtiöitä lainkaan. Koska toimiva, täysin vapaa markkinatalous on enemmän utopiaa kuin realismia, valtion omistajuus tulisi rajata yhteiskunnan toimintojen kannalta ainoastaan strategisiin yhtiöihin. Muussa tapauksessa tulee rumaa ja kallista jälkeä kun esimerkiksi jonkin alueen työllisyys- ja aluepolitiikka sotketaan tietyn yrityksen tuotannon ja investointien kanssa. Sen lisäksi valtio myös tuhlaa veronmaksajien varoja järjestämällä puolueille ensin omia johtajiaan yritykseen ja palkkaamalla sitten heidän alaisikseen pätevät "tekniset" johtajat. Valtio tuhlaa rahaa myös järjestämällä puolueille lukuisia hallintoneuvosto- yms paikkoja.
Kaiken lisäksi valtio on myös omistajanäkökulmasta huono neuvottelija kun puhutaan palkankorotuksista tai yritysen toiminnan kehittämisestä, koska valtion intressi saattaa olla budjetin tilkkeeksi tarvittava kurssi- ja osinkonousu, ei yrityksen pitkäjänteinen kehittäminen. Myös YT-neuvottelut menevät pahimmillaan farssiksi kun valtio-omisteisen yhtiön neuvotteluja käydään mediassa ja ministerit antavat kilvan aiheesta näkemyksiään.
Kirjoitit hyvin sen, mikä on minun näkemykseni valtiosta yhtiöiden omistajina ja liiketoiminnan harjoittajana. Tuloksen tekeminen, yrityksen kehtittäminen jäävät politikoinnin jalkoihin. Toinen onglma liittyy vanhoihin tuttuihin, keppiin ja porkkanaan. Etenkään keppiä ei tahdo oikein löytyä, kun omistajan tai operatiivisen johdon keskuudesta ei tahdo löytyä ainuttakaan korvaparia, jolla olisi edes jonkinlainen henkilökohtainen vastuu tai riski seurauksena heikosta tuloksesta. Porkkanaa on kyllä jossain määrin tarjolla, mutta missä suhteessa palkitseminen se on johdon saavutuksiin, onkin kokonaan toinen juttu.
Se on kuitenkin synkkä tosiasia, että saman sortin murheet pullahtavat esiin myös silloin, kun valtio myy yhtiöitään ja omistuksiaan. Minä väitän, että myös omistusten myynnti ovat siinä määrin poliittisiin päätöksiin ja ajankohtaan sidonnaisia valtion kassan paikkailuja, joissa hyvä tai oikea hinta jää toistuvasti haaveeksi.
Olen ehdottomasti taloudellisesti järkevän valtion yhtiöiden myynnin kannalla, mutta omistuksista luopumisen syynä ei saa olla ideologia tai kassavajeen paniikinomainen paikkaaminen.
Toisaalta en näe suurtakaan ongelmaa siinä, että valtio toimisi jollain tasolla sijoittajana. Osin tästä syystä ihmettelen hieman Lepomäen hinkua myydä valtion omistamia Sammon osakkeita.
Ruotsissa on pyritty pitkään siihen, että valtio omistaa vain strategisia yhtiöitä. Tämän vuoksi esimerkiksi vuonna 2013 käyttöomaisuusarvopaperit olivat alle kolme prosenttia taseen loppusummasta kun se Suomessa oli lähes 25 prosenttia. Saman vuoden aikana Ruotsi laski viidettä kertaa peräkkäin tuloveroja. Ruotsi on huomannut sen, että valtion ei kannata omistaa mitä tahansa ja Ruotsissa on myös arvioitu, että yksityinen omistus tuo koko kansantalouden kannalta paremman tuoton.
Se, mikä onnistuu länsinaapurissa, voi toteutua meilläkin, tai sitten ei aivan. Tämä ei ole vastaväite, minulla ei vain ole harmainta aavistusta, mitkä tahot ovat ostaneet Ruotsin valtion myymiä omistuksia. Olettaisin, että Suomen valtion myydessä ostaja löytyy suuremmalla todennäköisyydellä maan rajojen ulkopuolelta kuin Ruotsin tapauksissa. Kuten sanottua - tämä on silkkaa mutua.
Lepomäen esitys on siten hyvinkin linjassa sen suhteen, missä on naapurimaassa menestystä jo saavutettu. Tuloverotus on Suomessa äärimmäisen kireää ja pidän hyvänä sitä, että sen laskemisen suhteen tuodaan keskusteluun realistisia ja mahdollisesti jo testattuja näkemyksiä. Kyse ei tietenkään ole yksin myyntituloista vaan siitä, että jähmeä valtio-omistus on ylipäätään kallista ja karttaa kaikin keinoin erilaisia innovaatioita.
Lepomäen sutkautuksessa minua närästää vain sen tökeryys. Heitto siitä, kuinka
ihmiset voisivat verohuojennusten seurauksena laittaa itse rahojaan likoon on aivan kuin Lepomäki kuvittelisi jokaisen rahapussi pohjalle ilmestyvän jotain ylimääräistä. Olettaisin hänen olevan sen verran kartalla kansalaisten taloudellisesta tilanteesta, että suurella osalla tuo potti menisi pelkään arkiseen kulutukseen. Kokemattoman poliitikon lipsautus, joita puheenjohtajan suusta ei saa tulla. Oikeammin, en halua Kokoomukselle kolmatta peräkkäistä sammakoita suustaan päästelevää puheenjohtaaja.
Olen samaa mieltä Lepomäen esityksestä Stasi- ja KGB-listojen avaamisesta. Niiden avaamattomuus on merkittävä jarru suomalaisen yhteiskunnan moraalin kannalta. Se puolestaan heijastuu toimintaan tämän päivän käytännön asioissa, joista surullisia esimerkkejä ovat rajasopimus Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän välillä tai näyttö siitä, että venäläinen toisinajattelija luovutetaan Suomesta jatkossa Putinille.
Yhteiskunnan kannalta olisi todella toivottavaa, että Lepomäen esitys Stasi- ja KGB-listojen avaamisesta toteutettaisiin.
Täsmälleen samaa mieltä, vaikka tähänastisilla tiedonvälittäjien ja suoranaisten agenttienkin paljastumisilla on ollut hyvin vähän käytännön merkitystä. Esimerkkeinä nimet Pentti Tiusanen, Jouko Jokisalo ja Riitta Juntunen.