Kokoomus

[Kisapuisto]

Tällaiset mielipiteet tulevat usein juuri sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole "paskaduuneja" joutuneet elääkseen tekemään, kuin korkeintaan hetkellisesti. Kaikkia tarvitaan ja varmasti niihin paskempiinkin duuneihin löytyy tekijöitä siinä vaiheessa kun niistä aletaan maksamaan riittävää palkkaa. Sehän tässä hommassa on kai se perimmäinen ongelma. Kuka tahansa pystyy lukemaan itselleen mukavan ammatin ja istua sitten toimistossa kirjoittelemassa tuollaisia juttuja nettiin työajallaan. Haluaisinpa vaan nähdä onko tästä Tommi Mikkosesta vaikkapa avaamaan tukkoon mennyttä paskakaivoa tai vaikka tekemään elantonsa myymällä lehtiä puhelimitse. Vahvasti epäilen että hän on sen verran heikompaa ainesta ettei pystyisi.

Kaikkein eniten näistä paskaduuneista melua pitävät ne, jotka eivät niitä itse suostuisi tekemään. Kuten vaikkapa tämä kyseisen blogin kirjoittaja. Toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on helppo moralisoida, mutta tämäkin kyseisen blogin kirjoittaja voisi asettaa kysymyksen itselleen, että tekisikö hän itse niitä ns. paskaduuneja?

 

[Gentleman]

Kaikkein eniten näistä paskaduuneista melua pitävät ne, jotka eivät niitä itse suostuisi tekemään. Kuten vaikkapa tämä kyseisen blogin kirjoittaja. Toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on helppo moralisoida, mutta tämäkin kyseisen blogin kirjoittaja voisi asettaa kysymyksen itselleen, että tekisikö hän itse niitä ns. paskaduuneja?

Toki ihan aiheellinen kysymys. Toinen aiheellinen kysymys on se, että onko itse valmis maksamaan toisen työstä "kunnon palkkaa"? Eli onko valmis maksamaan viemärinavaamisesta ja paskankärräämisestä aina sen mitä toinen kulloinkin keksii siitä vaatia?

Ollaanko valmiita maksamaan aikakausilehdistä kymmeniä euroja jotta puhelinmyyjä varmasti saa tarpeeksi liksaa?

Itse olen kauan sitten nuoruudessani kyllä talikoinut paskaa pelloille, niellyt pölyä ja lasivillaa purkaessani vanhoja taloja ja repinyt itseäni suurempia puita tukkisaksilla pinoon illan hämärässä. Ei se kivaa ollut, palkka oli mitätön eikä työsuhde etuja juuri ollut. Jäistä näkkileipää sai imeskellä, siinä oli juoma ja ruoka samassa.

Enkä minä nykyisenkään palkkaani ja etuihini tyytyväinen ole, puhelin voi soida koska tahansa, siihen on vastattava ja oikeita vastauksiakin pitäisi vielä olla.

Sitä kai yritän tässä kirjoittaa, että saahan sitä valittaa ja toivoa, Mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, että sen verran maksetaan kuin työn arvo työn maksajalle on. Jos ei saa sitä palkkaa kuin mitä arvo on, on syytä etsiä työlleen sellainen taho joka näkee työn arvokkaamaksi kuin mitä nyt saa.

Itsekin kartoitan säännöllisesti että olisiko työpanokseni jollekin muulle työnantajalle arvokkaampi.

 

[opelix]

Sen verran torstaisesta A-talkista että olihan napakymppi tuo kampaajavertaus:"Olisitko valmis maksaamaan hinnan jos kampaaja sairastuisi eikä tekisi työtä sen vuoksi mutta saisi palkan". Minä ainakin ymmärrän työnantajien turhautuneisuuden nykysysteemin kun saikkuillaan milloin mistäkin syystä ilman sentinkään omavastuuta.

 

[Midnight Rambler]

Haha, nyt on Salolaisen Pera saanut valitun ja koukkunokkaisen kansan vihat päälleen, kun on mennyt arvostelemaan ko. heimon vaikutusvaltaa USA:ssa ja sitä kautta Israelin tukemisessa. Se koira tunnetusti älähtää johon kalikka kalahtaa, kun ihan Wiesenthal keskus itkee katkeria kyyneleitä ja huutaa antisemitismistä.

Onkohan Salolainen jo saanut puolueen sisällä kurinpalautusta, koska tällainen ei luultavasti yhtään ainakaan tue Kokoomukselle pyhiä suhteita Yhdysvaltoihin ja republikaaneihin.

Linkki IS:n juttuun on tässä Juutalaisj vaatii Pertti Salolaisen erottamista - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

 

[Toejoen Veikko]

Kaikkein eniten näistä paskaduuneista melua pitävät ne, jotka eivät niitä itse suostuisi tekemään.

Ja näille ihmisille on tyypillistä se, että pitäisi olla tarjolla omaehtoinen työn sisältö, omaehtoiset työajat sekä täysin työn tuottavuudesta irrallinen palkkaus.

Kokoomuslainen Henri Häkkinen esiintyi edukseen alkuviikolla "Syrjäytyneet nuoret"-illassa. Myös Sarasvuolle ja Rimpelälle propsit.

Ehdottomasti vastenmielisin oli toimittaja Emilia Kukkala. Osaako joku sanoa, minkä työnantajan palveluksessa hän on?

 

[peruspata]

Ehdottomasti vastenmielisin oli toimittaja Emilia Kukkala. Osaako joku sanoa, minkä työnantajan palveluksessa hän on?

Jos rasittavuus olisi irtisanomisen peruste, ei olisi minkään työnantajan palveluksessa. En yllättynyt, että on vasemmistoaktiivi, tosin veikkasin ensin Kokoomuksen Puisto-Osastoa.

Olen viime aikoina joutunut muuttamaan käsityksiäni Jari Sarasvuosta. Arvostin esiintymistä tuolla Syrjäytyneet nuoret -illassa.

 

[Gentleman]

Ehdottomasti vastenmielisin oli toimittaja Emilia Kukkala. Osaako joku sanoa, minkä työnantajan palveluksessa hän on?

Herranjestas, olen kanssasi ihan samaa mieltä.

Ja netti tietää kertoa Emiliasta seuraavaa.

(Linkki Emilia Kukkalan blogger profiiliin)

Kansan uutisissa näyttää olevan vakiokirjoittaja.Mutta sanoisin että on opiskelija/vapaa toimittaja. Vaikka ei tuollaisen pitäisi välttämättä vapaana kuljeskella.

 

[kahden suunnan sentteri]

Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?

 

[opelix]

Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?

Kukkalan mielestä suunnilleen kaikki oli Suomessa päin persettä. Olisiko negatiivisin ihminen mitä on nähty.

 

[kahden suunnan sentteri]

Olisiko negatiivisin ihminen mitä on nähty.

No siitähän me olemme kaikki varmasti yhtä mieltä.

Mutta mitä itse asiaan tulee, niin julistetaanko keskustelu päättyneeksi?



"because I always think it's a sign of victory when they move on to the ad hominem."

-Christopher Hitchens

 

[Ck]

Itse tähän kysymykseen vastaan kyllä. Samalla totean, että toki kaikki riippuu mistä rikoksesta on kyse ja koska rikos tapahtuu. Useamman rikoksen tilanteessa vaikuttaa se, onko pikkurikokset tulleet peräkkäin, kuten Oikeuskanslerinviraston lausunnossa todetaan.

Niin, jos tällainen rikos on tapahtunut, niin et voi hakea ainakaan poliisiopistoon ja mahdollisesti esim. puolustusvoimien virkaa ei saa, edes tuomittu rikollinen ei pääse vartijaksi ja ovimiehen korttikin on siinä ja tässä. Eli onhan se aika absurdia, että ministeriksi kuitenkin pääsee.

 

[Toejoen Veikko]

Mutta mitä itse asiaan tulee, niin julistetaanko keskustelu päättyneeksi?

Mielestäni koko sana syrjäytyminen on sikäli turha, jos sillä tarkoitetaan koulutuksen tai työn ulkopuolella olevia aktiivi-ikäisiä - tai tässä tapauksessa nuoria - ihmisiä.

Tuollainenkin ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä ja omistaa vilkkaan sosiaalisen, tai ylipäätään itseään miellyttävän, elämän.

Jos pysytään sitten nykyterminologian mukaisessa syrjäytymisen ehkäisyssä, niin minua häiritsee se, että Kukkalat ja hengenheimolaiset hyökkäävät niiden kimppuun, jotka konkreettisesti pyrkivät vähentämään syrjäytyneiden määrää. Lisäksi minua häiritsee syrjäytynyt-termin vääntäminen syrjäytetty-muotoon, koska sillä taas kerran viedään vastuuta itsestä muille. Se, että linnoittautuu kotiinsa viikkokausiksi onkin jonkun muiden syy kuin itse linnoittautujan.
Kukkalan mielestä ongelma vaikutti olevan palkkaus, jolla ei tule toimeen ja perustulon puuttuminen. Sinänsä paradoksaalinen ajatusleikki, koska juuri yhteiskunnan menojen kasvattaminen on yksi syy siihen, että "palkalla ei tule toimeen".
Ennen inttiin menoa olin muutaman kuukauden töissä viiden euron tuntipalkalla. Vaikka asuinkin tuolloin vielä vanhempieni kanssa, niin siitä huolimatta tuolla palkalla olisi tullut toimeen huomioiden vuokrien ja muiden elinkustannusten hintataso vuosituhannen alun Porissa. Silloisen nettopalkan ja normaalin vuokratason erotus oli jotakuinkin sitä luokkaa kuin toimeentulotuki on tällä hetkellä.
Lisäksi Kukkala jatkoi presidentti Niinistön "ihan tavallisia asioita"-kampanjan ilkkumista Arhinmäen viitoittamalla tiellä. Ilkkumisen sijaan toivoisin myös heiltä jotain tekoja. Ja teoiksi en laske julkisten lisäresurssien vinkumista.
Henri Heikkinen pääsi mukavasti pamauttamaan vastapalloon toteamalla, että Niinistön avaus on joka tapauksessa enemmän kuin edeltävällä presidentillä.

 

[dana77]

Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?

Kyllä. Tällä tytöllä ei ollut ensimmäistään ehdotusta mitä pitäisi tehdä, pelkästään teiniangstimaista kapinahenkeä (hänen kannattaisi lukea esim nimim. harton postaama tutkimus, jotta saisi jotain huomattavasti fiksumpia vaikkakin muiden miettimiä ajatuksia päähänsä). Itse keskusteluillassa hän oli käytännössä tuppisuu varsinaisten ajatuksien suhteen, joten siinä mielessä hänen puheenvuoroihinsa on paha suoranaisesti puuttua. Kuitenkin seuraavana päivänä tyttö sai katkeran blogin kirjoitettua. Blogissta sitten kirkkaasti paljastui että kirjoittajan vasemmistolaisuus oli puhdasta ymmärtämättömyyttä talouden toiminasta(mikä sinänsä ei mikään poikkeuksellinen syy ole) , mikä selitti aikaisempia asioita. Hän esim kirjoitteli, että omistaminen ei tuo mitään arvoa. Rahaa pitäisi saada monien tahohen ja paljon, mutta mitään ajatusta ei ollut että mistä sitä syntyisi.

Kruununa oli parikymppisen elämänkokemuksella ja näkemyksellä presidentti Niinistön ja muiden keskusteluun osallistujien pilkkaaminen (paitsi tietenkin niiden työttömien) siitä, että nämä eivät jumalauta tiedä mitään oikeasta elämästä, eivätkä tiedä miten helvetin kovaa se voi olla . Hänen kavereistaankin joillakin oli vissiin kännykkä hajonnut kesken idols-äänestyksen.

 

[Hemingway]

Lisäksi minua häiritsee syrjäytynyt-termin vääntäminen syrjäytetty-muotoon, koska sillä taas kerran viedään vastuuta itsestä muille. Se, että linnoittautuu kotiinsa viikkokausiksi onkin jonkun muiden syy kuin itse linnoittautujan.

En pidä sosiaalisia pelkojani omana syynäni. Joskus olen linnoittautumistakin harjoittanut, koska en ole uskaltanut ulos mennä. Työkykyinen olen ollut ihan koko ajan. Jonkun vain olisi pitänyt tulla kotoa hakemaan, jotta olisin selvinnyt ulos. Omin voimin se ei onnistunut.

Minusta on erotettava toisistaan työkyvytön ja työelämäkyvytön. Arvaan, että vähintään 60 % työkyvyttömistä on oikeasti työelämäkyvyttömiä. Nämä ihmiset ovat täysin kykeneviä tekemään tehokkaasti töitä, kun heille vain järjestetään siihen olosuhteet, joissa he selviävät.

Tämä on nykymaailman vitsaus. Ennenvanhaan työelämäkyvyttömiä on ollut paljon vähemmän, koska työn luonne on ollut erilainen. Pelkästään huono stressinsietokyky tiputtaa monet.

 

[vilpertti]

Siis eikö jotkut äidin pikku pampulat kestä sitä, että töissä asetetaan aikatauluja ja vastuita?

Paine luo timantteja ja ärsytys saa aikaan helmiä.

Miksi yksikään työnantaja alkaisi laatimaan jollekin janipetterille yksityisstudiota jossa äiti voi vähän käydä kannustamassa, kun maailma on täynnä työntekijöitä jotka ei tirskauta kyyneliä heti kun sanotaan, että tämän pitää olla valmis perjantaina.

 

[Toejoen Veikko]

En pidä sosiaalisia pelkojani omana syynäni.

Kenen syy sosiaalisten tilanteiden pelkosi mielestäsi on?

Minusta on erotettava toisistaan työkyvytön ja työelämäkyvytön. Arvaan, että vähintään 60 % työkyvyttömistä on oikeasti työelämäkyvyttömiä.

Voi olla. En kuitenkaan suostu laittamaan yksilölähtöistä kyvyttömyyttä yhteiskunnan syyksi.
Suomi kilpailee yrityksistä muun maailman kanssa ja suomalaiset yritykset kilpailevat toisten yritysten kanssa. Tämä osaltaan tiputtaa työmarkkinoilta työelämäkyvyttömät.

 

[peruspata]

Kruununa oli parikymppisen elämänkokemuksella ja näkemyksellä presidentti Niinistön ja muiden keskusteluun osallistujien pilkkaaminen (paitsi tietenkin niiden työttömien) siitä, että nämä eivät jumalauta tiedä mitään oikeasta elämästä, eivätkä tiedä miten helvetin kovaa se voi olla . Hänen kavereistaankin joillakin oli vissiin kännykkä hajonnut kesken idols-äänestyksen.

Tässä on kaiken ydin. Oikeastaan nostaa monen arvoa, ettei tytönhupakkoa ihan täysin nolattu toisten keskustelijoiden toimesta. Tyttönen teki sen ihan itse, oman lauseenmuodostuksensa kautta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En pidä sosiaalisia pelkojani omana syynäni. Joskus olen linnoittautumistakin harjoittanut, koska en ole uskaltanut ulos mennä. Työkykyinen olen ollut ihan koko ajan. Jonkun vain olisi pitänyt tulla kotoa hakemaan, jotta olisin selvinnyt ulos. Omin voimin se ei onnistunut.

Minusta on erotettava toisistaan työkyvytön ja työelämäkyvytön. Arvaan, että vähintään 60 % työkyvyttömistä on oikeasti työelämäkyvyttömiä. Nämä ihmiset ovat täysin kykeneviä tekemään tehokkaasti töitä, kun heille vain järjestetään siihen olosuhteet, joissa he selviävät.

Tämä on nykymaailman vitsaus. Ennenvanhaan työelämäkyvyttömiä on ollut paljon vähemmän, koska työn luonne on ollut erilainen. Pelkästään huono stressinsietokyky tiputtaa monet.

Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.

Sama juttu sen kanssa jos on sosiaalisia pelkoja ja tästä olisi haittaa työssä. On tyystin irrelevanttia saivarrella siitä, johtuuko sosiaalinen osaamattomuus tms. henkilön "omasta syystä" vaiko geeneistä tai ties mistä sisuskalujen väärästä sijainnista. Jos hakija on jonninjoutavaan teoreettiseen pyörittelyyn taipuvainen saamaton vätys joka ei pysty kohtaamaan ihmisiä, niin huonon perimän takia ei ole luvassa tasoitusta. Sitten on eri asia, jos tehtävään nimen omaan haetaan tällaista sosiaalisesti rajoittunutta henkilöä, jonka voi sulkea johonkin kammioon tekemään jotain puuhaa ilman paineita ja aikatauluja. Sellaisia tehtäviä vaan on aika niukalti tarjolla, pois lukien sosiaalinen tukityöllistäminen ja sen tapaiset jutut.

 

[ms.qvist]

Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.

Sama juttu sen kanssa jos on sosiaalisia pelkoja ja tästä olisi haittaa työssä. On tyystin irrelevanttia saivarrella siitä, johtuuko sosiaalinen osaamattomuus tms. henkilön "omasta syystä" vaiko geeneistä tai ties mistä sisuskalujen väärästä sijainnista. Jos hakija on jonninjoutavaan teoreettiseen pyörittelyyn taipuvainen saamaton vätys joka ei pysty kohtaamaan ihmisiä, niin huonon perimän takia ei ole luvassa tasoitusta. Sitten on eri asia, jos tehtävään nimen omaan haetaan tällaista sosiaalisesti rajoittunutta henkilöä, jonka voi sulkea johonkin kammioon tekemään jotain puuhaa ilman paineita ja aikatauluja. Sellaisia tehtäviä vaan on aika niukalti tarjolla, pois lukien sosiaalinen tukityöllistäminen ja sen tapaiset jutut.

Olen kanssasi hyvin pitkälti samoilla linjoilla sen suhteen, että ei työnantaja voi olla hyväntekijä kuin korkeintaan niissä tapauksissa, joissa vajaakuntoisen työllistymiseen löytyy tukirahoja yhteiskunnan taholta tai jos vajaakuntoiselle löytyy oikeaa työtä ilman erillisjärjestelyitä, kuten joistain hampurilaispaikoista sun muista voi löytyä, mikä on aivan hyvä asia.

Sosiaalisesti rajoittuneille tai mt-ongelmaisille on monissa kaupungeissa järjestetty eri säätiöiden tms. toimesta tukevaa työtä ja se usein auttaa ponnistamaan työuralla eteenpäin, joko saamalla työpaikan tai saamansa tuen myötä pääsee opiskelemaan jonnekin. Pidän ehdottoman hyvänä sitä, että Lappeenrannassa toimii LAPtuote-säätiö, joka järjestää tukitöitä kehitysvammaisille, työelämässä syrjäytyneille tai mt-kuntoutujille. Itsekin olin siellä kuntoutuessani vuoden verran töissä, tosin palkkaa siitä ei tullut kuin muutama euro päivää kohden vaikka työ oli oikeaa ja tuottavaa työtä (opin siinä ohella myös entisöimään huonekaluja varsin taitavasti) mutta palkkaa tärkeämpänä pidin juuri sitä, että olin töissä ja huomasin, että minusta on johonkin. Sen jälkeen oli helppoa lähteä opiskelemaan ja opintojen jälkeen palata takaisin työelämään.

Pidän tällaisia paikkoja oikein hyvinä, mutta on myös tärkeää, että kuntouttava työ on hyvin ohjattua ja kannustavaa ja että työntekijälle asetetaan kuntoonsa nähden oikeantasoisia vaatimuksia. LAPtuotteen mt-kuntoutujien puolella asetettiin vaatimuksia jotka tuli täyttää ja joista sai lipsua vain erityisen painavien syiden tähden. Oli työaikavelvoite, poissa sai olla vain sopimuksesta tai kun oli sairauslomalla, lisäksi oli vielä velvoite osallistua muuhun kuntouttavaan toimintaan ohjaajien kanssa. Lähdin hiukan skeptisesti mukaan tähän kuntouttavaan työtoimintaan mutta huomatessani kuinka antoisaa se oli panostin siihen kaiken tämän vuoden ajan jonka siellä olin. Itsestähän se on kiinni millaisen hyödyn sieltä saa, jos on löysä selkäranka hyöty on varmasti olematon ja sitä joutuu keskustelemaan ohjaajien kanssa siitä, että missä vika. Mikäli keskustelut, työolojen väliaikainen muokkaus tms. keinot eivät muuttaneet asennetta, tilanne saattoi johtaa siihen, että kuntoutussopimus purettiin. Mikä minusta on hyvä asia vaikka voikin tuntua raa'alta jonkun mielestä. Ei se, että on sairas voi olla loputtomiin syy sille ettei mikään onnistu tai mitään viitsi tehdä.

vlad.

 

[Hemingway]

Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.

Työkyvyttömän hommista ei tule mitään. Työelämäkyvyttömän hommista tulee, kun hommat järjestetään sillä tavalla, ettei hän joudu kohtaamaan itselleen vaikeita tilanteita.

Tietenkin on toinenkin vaihtoehto: ihmisen makuuttaminen kotona syrjäytymässä. Mutta miksi makuuttaa riuskaa miestä tai naista kotona, vaikka hän olisi sekä halukas että kykenevä opiskelemaan esimerkiksi metsuriksi sopivin järjestelyin? Palkka voitaisiin maksaa urakkapalkkana tehdystä työstä, jottei työnantaja joutuisi kantamaan mielenterveyden riskiä.

Nykymalli, jossa ihminen on kategorisesti työkykyinen tai työkyvytön, hukkaa hirvittävästi potentiaalia. Sen sijaan että ihminen tekisi työtä, hän makaa usein kotona tai kulkee luukulta toiselle tai kurssilta toiselle. Palkkatyö olisi mielenterveyteenkin mitä parasta lääkettä.

Tähän on EK:kin ottanut kantaa. Suomessa mm. masennukseen määrätyt sairauslomat ovat tavattoman pitkiä.

- Suomessa kirjoitetaan masennuksen takia pidempiä sairauslomia kuin muualla maailmassa. Liian pitkät sairauslomat heikentävät toipumisen ennustetta ja johtavat syrjäytymiseen. Sellaisellekin potilaalle, joka toipuisi, kirjoitetaan niin pitkä sairausloma, että hän jää työelämästä syrjään. Jos ihminen on masennuksen takia työelämästä poissa 1-2 vuotta, todennäköisyys palata työelämään on alle 50 prosenttia, Taiminen kertoo Turun Sanomille.

Pelkkä sairauslomien leikkaaminen ei kuitenkaan riitä. Taimisen mukaan monia kansainvälisesti suositeltuja masennushoitoja käytetään Suomessa mitättömän vähän.

TS: Psykiatrilta kova väite: â€￾Liian pitkät sairauslomatâ€￾ | Uusi Suomi

 

[julle-jr]

Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.

Luonnollisesti työnantaja ei voi harjoittaa hyväntekeväisyyttä, muuten kuin profiilinkorottamismielessä, ellei halua firmaa nurin. Mutta on Hemingway on oikeassa sikäli, että syrjäytyminen maksaa. Se maksaa lopulta jokaiselle suomalaiselle työnantajallekin verojen ja muun ankeuden muodossa.

Pragmaattisesti ajateltuna on niin, että tätä ikävää ilmiötä esiintyy. Ei siinä auta muu kuin se, että mietitään miten näitä ihmisiä kannattaisi käsitellä kokonaisuuden kannalta järkevimmin.

 

[Hemingway]

Mutta on Hemingway on oikeassa sikäli, että syrjäytyminen maksaa.

Suomessa on työkyvyttömyyseläkkeellä 250 000 ihmistä. Suurin työkyvyttömyyden yksittäinen aiheuttaja on masennus.

Näin ei tarvitsisi olla, koska tässä joukossa on työkykyisiä ihmisiä, jotka selviäisivät eteenpäin, kun heitä autettaisiin käytännössä hyvissä ajoin esimerkiksi positiivista syrjintää harjoittamalla.

Pillereitä tarjotaan ja terapiaakin kovassa hädässä saa, mutta parasta lääkettä useimmiten on jokapäiväinen rytmi velvollisuuksineen, kokemus omasta hyödyllisyydestä, työ ja siitä saatava raha.

Sen jälkeen kun passiivisuus, viina ja/tai huume-/lääkeriippuvuudet tai itsetunto-ongelmat ja toivottomuus ovat saaneet vallan, on usein liian myöhäistä.

Vähintään ihmisiä, joilla ei ole päihdeongelmaa, kannattaisi tukea, mutta nimenomaan käytännössä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen kanssasi hyvin pitkälti samoilla linjoilla sen suhteen, että ei työnantaja voi olla hyväntekijä kuin korkeintaan niissä tapauksissa, joissa vajaakuntoisen työllistymiseen löytyy tukirahoja yhteiskunnan taholta tai jos vajaakuntoiselle löytyy oikeaa työtä ilman erillisjärjestelyitä, kuten joistain hampurilaispaikoista sun muista voi löytyä, mikä on aivan hyvä asia.

[...]

Ei se, että on sairas voi olla loputtomiin syy sille ettei mikään onnistu tai mitään viitsi tehdä.

Viisasta ja punnittua puhetta. Yritysten näkökulmasta katsottuna vajaakuntoisten (niputan nyt tämän termin taakse kaikki jotka eivät pysty antamaan täyttä työpanosta mistä tahansa syystä) työllistäminen on vain harvalla alalla perusteltua esim. ilman yhteiskunnan kompensaatiota. Tietysti hampurilaisravintoloiden tapaiset firmat voivat olla mahdollisia työpaikkoja joillekin vajaakuntoisille, mutta kun ketään ei voi pakottaa ottamaan yksityiseen yritykseen kyvyiltään kovin rajoittunutta työvoimaa, niin työpaikkoja on vaikea luoda tälle porukalle ilman yhteiskunnan tukitoimia.

Se on sitten kokonaan eri asia, missä vaiheessa sairautta tai tilapäisesti alentunutta suorituskykyä käytetään keppihevosena. Eiköhän sekä työkykyisissä että vähemmän työkykyisissä esiinty työhalun ja motivaation puutetta. Yksilöllisiä asioita nämä.

On erittäin tarpeellista että ihmisille luodaan mahdollisuuksia siirtyä vaiheittain työelämään esimerkiksi mielenterveysongelmien hoitoon liittyvän kuntoutumisen edetessä. Pitää kuitenkin erottaa yrityksissä tapahtuva "normaali" työ ja sosiaalinen tuettu työ. Yhteiskunnan rahalla voidaan järjestää tuettuja työpaikkoja myös yksityisiin yrityksiin, mutta on paljon firmoja joissa ei tämän toiminnan piiriin sopivaa työtä kerta kaikkiaan ole. Ja jos on, niin usein näihin hommiin palkataan opiskelijoita tai kesätyöntekijöitä, ajatellen myös sitä että joistakin tulee myöhemmin yritykseen vakituisia työntekijöitä. Sosiaalisin perustein muutaman kuukauden työskentelevä mappien järjestelijä ei ole välttämättä sitä mitä yritykset hakevat, ellei yrityksen arvomaailma aivan erityisesti tue tällaista.

Työkyvyttömän hommista ei tule mitään. Työelämäkyvyttömän hommista tulee, kun hommat järjestetään sillä tavalla, ettei hän joudu kohtaamaan itselleen vaikeita tilanteita.

Tällaisten olosuhteiden luominen yksityiseen yritykseen voi olla jotakin sellaista, mihin yrityksellä ei ole kiinnostusta eikä välttämättä edes mahdollisuuksia. Sosiaalisin perustein luotu työpaikka voi hyvinkin olla eri asia.

Tietenkin on toinenkin vaihtoehto: ihmisen makuuttaminen kotona syrjäytymässä. Mutta miksi makuuttaa riuskaa miestä tai naista kotona, vaikka hän olisi sekä halukas että kykenevä opiskelemaan esimerkiksi metsuriksi sopivin järjestelyin? Palkka voitaisiin maksaa urakkapalkkana tehdystä työstä, jottei työnantaja joutuisi kantamaan mielenterveyden riskiä.

Riippuu aika pitkälle yrityksen toimialasta ja tarjolla olevista tehtävistä. Voi hyvinkin löytyä ratkaisuja. Työn tekeminen on tärkeä etuoikeus joka pidemmän päälle maksaa itsensä takaisin, vaikka välitön palkka ei heti olisikaan kovin hyvä.

Nykymalli, jossa ihminen on kategorisesti työkykyinen tai työkyvytön, hukkaa hirvittävästi potentiaalia. Sen sijaan että ihminen tekisi työtä, hän makaa usein kotona tai kulkee luukulta toiselle tai kurssilta toiselle. Palkkatyö olisi mielenterveyteenkin mitä parasta lääkettä.

Samaa mieltä tässä. Tosin jos palkka olisi sama kuin ns. terveelle ja täyttä panosta tekevälle, niin silloin olisi reilua edellyttää kaikilta samaa panosta. Jos sekä odotuksissa että palkassa voidaan molemmissa joustaa, niin silloin ollaan oikealla tiellä. Vielä parempi on, jos yhteisenä tavoitteena olisi sosiaalisesti työllistetyn eteneminen vakituiseen ja normaaliin työsuhteeseen.

Edellä julle-jr sanoi että syrjäytyminen maksaa, mikä on tietysti totta. Hinta voi tulla maksuun useampaa reittiä, niin saamatta jääneen työpanoksen ja verotulojen muodossa kuin kustannuksina siitä, kun turhautuneet joutilaat keksivät jotakin vähemmän rakentavaa tekemistä. Toimeentulo- ym. tukien pitkään jatkuva maksaminen kuormittaa kuntia. Sekalaista työtä olisi kuitenkin tarjolla vaikka kuinka paljon, jos sille löytyisi ns. oikean hintatason työvoimaa ilman kohtuutonta palkkaajan riskiä ja yletöntä byrokratiaa.

 

[vilpertti]

Jos vaikeat tilanteet työssä saavat aikaan työkyvyttömyyttä, niin onhan noita lapionvarsia rakennustyömailla. Sementtisäkin kantajiksi niitä joita kategorisesti pelottaa vastuu ja/tai vaikeat tilanteet on aiemminkin laitettu. Siivoojista on pulaa.

Jos taas kuvittelee, että pääsee paremmille ansioille ilman vastuunkantoa ja ongelmanratkaisukykyä, elää harhamaailmassa.

Töitä löytyy aina. Ihan jokaiselle jokaisen tarpeen mukaan. Ei voi olla yrittäjien vastuulla ratkoa ongelmia vääntämällä väkisin kuutiopalaa sylinterikoloon.

 

[Hemingway]

Tällaisten olosuhteiden luominen yksityiseen yritykseen voi olla jotakin sellaista, mihin yrityksellä ei ole kiinnostusta eikä välttämättä edes mahdollisuuksia.

Aikaisemmin linkkaamassani jutussa psykiatri virkkoo näin: "Psykiatrian dosentti, Turun yliopistollisen keskussairaalan osastonylilääkäri Tero Taiminen kummastalee, kuinka masennuksesta aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kymmenkertaistui vuosina 1985-2005. Taiminen kertoo Turun Sanomille, että masennuksen esiintyvyys väestössä on pysynyt ennallaan ja hoito on kehittynyt. Silti neljätuhatta suomalaista saa vuosittain eläkepäätöksen masennuksen vuoksi. Taiminen uskoo, että määrä voitaisiin jopa puolittaa potilaiden hoito- ja kuntoutuskäytäntöjä parantamalla."

Jotain merkittävää on tapahtunut 20 vuodessa, koska masennus ei ole lisääntynyt, mutta masennukseen liittyvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on räjähtänyt. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei helposti pääse. Se on pitkä prosessi.

Toisin sanoen ennen masentuneet pääsivät takaisin elämään. Nykyään eivät. Syitä voi pohtia, mutta yhdeksi syyksi arvelen kilpailua työstä. Kun heikoilla oleva ei enää kilpailussa pärjää, seurauksena on lopullinen syrjäytyminen. Usein juuri työ sitoo ihmisen kiinni elämään.

Onneksi asenteet lienevät muuttumassa ainakin sikäli, että mielenterveysongelmainen ei ole enää kategorisesti mielenterveysongelmainen, vaan hänet nähdään yksilöidymmin ja samalla ymmärretään, ettei yhden sorttinen vaiva tee ihmisestä kelvotonta kaikkeen.

Uudella YO-kierroksellani olen huomannut, että esimerkiksi sosiaalisista peloista kärsiville on perustettu erilaisia erikoisryhmiä. Tällaisia on tarjolla mm. pakollisiin kieliopintoihin. Aikaisemmin jännittäjien valmistuminen on voinut jäädä kiinni kieliopinnoista. Nyt ongelmaan on sentään havahduttu.

Samankaltaista ratkaisukeskeistä asennetta pitäisi levittää laajemmin yhteiskuntaan. On turha inistä sossueläteistä ja laiskoista, jos edes eteenpäin pyrkiville ei tarjota käytännön tukea.

Elämänhallinta rakentuu käytännön kautta, työn ja kuuluvuuden kautta. Yrittäjät voivat viitata tälle tosiasialle kintaalla, mutta lopettaisivat sitten ainakin sen ainaisen kitinän sossuloisista.