kahden suunnan sentteri
Jäsen
Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?
Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?
No siitähän me olemme kaikki varmasti yhtä mieltä.Olisiko negatiivisin ihminen mitä on nähty.
Itse tähän kysymykseen vastaan kyllä. Samalla totean, että toki kaikki riippuu mistä rikoksesta on kyse ja koska rikos tapahtuu. Useamman rikoksen tilanteessa vaikuttaa se, onko pikkurikokset tulleet peräkkäin, kuten Oikeuskanslerinviraston lausunnossa todetaan.
Mielestäni koko sana syrjäytyminen on sikäli turha, jos sillä tarkoitetaan koulutuksen tai työn ulkopuolella olevia aktiivi-ikäisiä - tai tässä tapauksessa nuoria - ihmisiä.Mutta mitä itse asiaan tulee, niin julistetaanko keskustelu päättyneeksi?
Kyllä. Tällä tytöllä ei ollut ensimmäistään ehdotusta mitä pitäisi tehdä, pelkästään teiniangstimaista kapinahenkeä (hänen kannattaisi lukea esim nimim. harton postaama tutkimus, jotta saisi jotain huomattavasti fiksumpia vaikkakin muiden miettimiä ajatuksia päähänsä). Itse keskusteluillassa hän oli käytännössä tuppisuu varsinaisten ajatuksien suhteen, joten siinä mielessä hänen puheenvuoroihinsa on paha suoranaisesti puuttua. Kuitenkin seuraavana päivänä tyttö sai katkeran blogin kirjoitettua. Blogissta sitten kirkkaasti paljastui että kirjoittajan vasemmistolaisuus oli puhdasta ymmärtämättömyyttä talouden toiminasta(mikä sinänsä ei mikään poikkeuksellinen syy ole) , mikä selitti aikaisempia asioita. Hän esim kirjoitteli, että omistaminen ei tuo mitään arvoa. Rahaa pitäisi saada monien tahohen ja paljon, mutta mitään ajatusta ei ollut että mistä sitä syntyisi.Niin, olisiko jollain jotain kommentoitavaa tämän rasittavan ämmän puheenvuoroista, vai pidättäydytäänkö ihan vain henkilön ominaisuuksien arvostelussa?
Lisäksi minua häiritsee syrjäytynyt-termin vääntäminen syrjäytetty-muotoon, koska sillä taas kerran viedään vastuuta itsestä muille. Se, että linnoittautuu kotiinsa viikkokausiksi onkin jonkun muiden syy kuin itse linnoittautujan.
Kenen syy sosiaalisten tilanteiden pelkosi mielestäsi on?En pidä sosiaalisia pelkojani omana syynäni.
Voi olla. En kuitenkaan suostu laittamaan yksilölähtöistä kyvyttömyyttä yhteiskunnan syyksi.Minusta on erotettava toisistaan työkyvytön ja työelämäkyvytön. Arvaan, että vähintään 60 % työkyvyttömistä on oikeasti työelämäkyvyttömiä.
Kruununa oli parikymppisen elämänkokemuksella ja näkemyksellä presidentti Niinistön ja muiden keskusteluun osallistujien pilkkaaminen (paitsi tietenkin niiden työttömien) siitä, että nämä eivät jumalauta tiedä mitään oikeasta elämästä, eivätkä tiedä miten helvetin kovaa se voi olla . Hänen kavereistaankin joillakin oli vissiin kännykkä hajonnut kesken idols-äänestyksen.
Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.En pidä sosiaalisia pelkojani omana syynäni. Joskus olen linnoittautumistakin harjoittanut, koska en ole uskaltanut ulos mennä. Työkykyinen olen ollut ihan koko ajan. Jonkun vain olisi pitänyt tulla kotoa hakemaan, jotta olisin selvinnyt ulos. Omin voimin se ei onnistunut.
Minusta on erotettava toisistaan työkyvytön ja työelämäkyvytön. Arvaan, että vähintään 60 % työkyvyttömistä on oikeasti työelämäkyvyttömiä. Nämä ihmiset ovat täysin kykeneviä tekemään tehokkaasti töitä, kun heille vain järjestetään siihen olosuhteet, joissa he selviävät.
Tämä on nykymaailman vitsaus. Ennenvanhaan työelämäkyvyttömiä on ollut paljon vähemmän, koska työn luonne on ollut erilainen. Pelkästään huono stressinsietokyky tiputtaa monet.
Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.
Sama juttu sen kanssa jos on sosiaalisia pelkoja ja tästä olisi haittaa työssä. On tyystin irrelevanttia saivarrella siitä, johtuuko sosiaalinen osaamattomuus tms. henkilön "omasta syystä" vaiko geeneistä tai ties mistä sisuskalujen väärästä sijainnista. Jos hakija on jonninjoutavaan teoreettiseen pyörittelyyn taipuvainen saamaton vätys joka ei pysty kohtaamaan ihmisiä, niin huonon perimän takia ei ole luvassa tasoitusta. Sitten on eri asia, jos tehtävään nimen omaan haetaan tällaista sosiaalisesti rajoittunutta henkilöä, jonka voi sulkea johonkin kammioon tekemään jotain puuhaa ilman paineita ja aikatauluja. Sellaisia tehtäviä vaan on aika niukalti tarjolla, pois lukien sosiaalinen tukityöllistäminen ja sen tapaiset jutut.
Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.
- Suomessa kirjoitetaan masennuksen takia pidempiä sairauslomia kuin muualla maailmassa. Liian pitkät sairauslomat heikentävät toipumisen ennustetta ja johtavat syrjäytymiseen. Sellaisellekin potilaalle, joka toipuisi, kirjoitetaan niin pitkä sairausloma, että hän jää työelämästä syrjään. Jos ihminen on masennuksen takia työelämästä poissa 1-2 vuotta, todennäköisyys palata työelämään on alle 50 prosenttia, Taiminen kertoo Turun Sanomille.
Pelkkä sairauslomien leikkaaminen ei kuitenkaan riitä. Taimisen mukaan monia kansainvälisesti suositeltuja masennushoitoja käytetään Suomessa mitättömän vähän.
TS: Psykiatrilta kova väite: â€Liian pitkät sairauslomat†| Uusi Suomi
Luonnollisesti työnantaja ei voi harjoittaa hyväntekeväisyyttä, muuten kuin profiilinkorottamismielessä, ellei halua firmaa nurin. Mutta on Hemingway on oikeassa sikäli, että syrjäytyminen maksaa. Se maksaa lopulta jokaiselle suomalaiselle työnantajallekin verojen ja muun ankeuden muodossa.Jos minä olisin työnantaja ja tällainen työelämäkyvytön tai mikä lie on hakemassa hommiin, niin päätöksentekijänä minua ei kiinnosta hevon vitun vertaa onko henkilö työkyvytön vai työelämäkyvytön, jos on ilmeistä ettei hommista ole tuleva lasta eikä liioin paskaa.
Mutta on Hemingway on oikeassa sikäli, että syrjäytyminen maksaa.
Viisasta ja punnittua puhetta. Yritysten näkökulmasta katsottuna vajaakuntoisten (niputan nyt tämän termin taakse kaikki jotka eivät pysty antamaan täyttä työpanosta mistä tahansa syystä) työllistäminen on vain harvalla alalla perusteltua esim. ilman yhteiskunnan kompensaatiota. Tietysti hampurilaisravintoloiden tapaiset firmat voivat olla mahdollisia työpaikkoja joillekin vajaakuntoisille, mutta kun ketään ei voi pakottaa ottamaan yksityiseen yritykseen kyvyiltään kovin rajoittunutta työvoimaa, niin työpaikkoja on vaikea luoda tälle porukalle ilman yhteiskunnan tukitoimia.Olen kanssasi hyvin pitkälti samoilla linjoilla sen suhteen, että ei työnantaja voi olla hyväntekijä kuin korkeintaan niissä tapauksissa, joissa vajaakuntoisen työllistymiseen löytyy tukirahoja yhteiskunnan taholta tai jos vajaakuntoiselle löytyy oikeaa työtä ilman erillisjärjestelyitä, kuten joistain hampurilaispaikoista sun muista voi löytyä, mikä on aivan hyvä asia.
[...]
Ei se, että on sairas voi olla loputtomiin syy sille ettei mikään onnistu tai mitään viitsi tehdä.
Tällaisten olosuhteiden luominen yksityiseen yritykseen voi olla jotakin sellaista, mihin yrityksellä ei ole kiinnostusta eikä välttämättä edes mahdollisuuksia. Sosiaalisin perustein luotu työpaikka voi hyvinkin olla eri asia.Työkyvyttömän hommista ei tule mitään. Työelämäkyvyttömän hommista tulee, kun hommat järjestetään sillä tavalla, ettei hän joudu kohtaamaan itselleen vaikeita tilanteita.
Riippuu aika pitkälle yrityksen toimialasta ja tarjolla olevista tehtävistä. Voi hyvinkin löytyä ratkaisuja. Työn tekeminen on tärkeä etuoikeus joka pidemmän päälle maksaa itsensä takaisin, vaikka välitön palkka ei heti olisikaan kovin hyvä.Tietenkin on toinenkin vaihtoehto: ihmisen makuuttaminen kotona syrjäytymässä. Mutta miksi makuuttaa riuskaa miestä tai naista kotona, vaikka hän olisi sekä halukas että kykenevä opiskelemaan esimerkiksi metsuriksi sopivin järjestelyin? Palkka voitaisiin maksaa urakkapalkkana tehdystä työstä, jottei työnantaja joutuisi kantamaan mielenterveyden riskiä.
Samaa mieltä tässä. Tosin jos palkka olisi sama kuin ns. terveelle ja täyttä panosta tekevälle, niin silloin olisi reilua edellyttää kaikilta samaa panosta. Jos sekä odotuksissa että palkassa voidaan molemmissa joustaa, niin silloin ollaan oikealla tiellä. Vielä parempi on, jos yhteisenä tavoitteena olisi sosiaalisesti työllistetyn eteneminen vakituiseen ja normaaliin työsuhteeseen.Nykymalli, jossa ihminen on kategorisesti työkykyinen tai työkyvytön, hukkaa hirvittävästi potentiaalia. Sen sijaan että ihminen tekisi työtä, hän makaa usein kotona tai kulkee luukulta toiselle tai kurssilta toiselle. Palkkatyö olisi mielenterveyteenkin mitä parasta lääkettä.
Tällaisten olosuhteiden luominen yksityiseen yritykseen voi olla jotakin sellaista, mihin yrityksellä ei ole kiinnostusta eikä välttämättä edes mahdollisuuksia.
Itäblokin kaatuminen avasi lisää tilaa kapitalismille ja myös Suomen on pitänyt kuluneiden 20 vuoden aikana sopeutua kapitalismin leviämisestä johtuvaan kiristyneeseen kilpailuun. Kiristynyt kilpailu on "siivonnut" tyhjäkäynnin aiempaa kovemmalla kädellä.Jotain merkittävää on tapahtunut 20 vuodessa, koska masennus ei ole lisääntynyt, mutta masennukseen liittyvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on räjähtänyt.
Mielestäni "ininän" voi silti nähdä perusteltuna. Mainitsemasi käytännön tuki joka tapauksessa kuormittaa yrityksiä verojen muodossa ja siten antaa etumatkaa yrityksille, joiden toimintavaltio ei järjestä käytännön tukea pienten ongelmien työstämiseen.On turha inistä sossueläteistä ja laiskoista, jos edes eteenpäin pyrkiville ei tarjota käytännön tukea.
Vanhojen stallareiden ja etenkin semi-stallareiden rakentamaa maata Jürgen & co. parhaillaan vetää vessasta.En haluaisi kuulostaa vanhalta stallarilta, mutta on mielestäni kornia, että Suomen tärkeimmän viran haltijaa, Jürgen Boy:ta eivät liikuta:
- massiivinen työttömyys, varsinkin nuorissa aikuisissa
- massiiviset irtisanomiset
- massiivinen ulkomaanvelka
- massiiviset avustukset Eurooppaan
Sen sijaan Jürgen B. liikuttuu kyyneliin, kun talouskriisistä tod.näk. eniten hyötyvät käyvät pokkaamassa jonkun Vuoden mies -palkinnon Norjassa.
Sanoisinpa, että stallarit tähtäsivät Suomen valtion vetämiseen vessasta. Jürgen on tuossa onnistumassa. En ole vielä täysin varma, onko tämä ollut Jürgenin tavoite vai toiminnan sivutuote.Vanhojen stallareiden ja etenkin semi-stallareiden rakentamaa maata Jürgen & co. parhaillaan vetää vessasta.
Jopa pelottavaa. Vaikutti siltä, että kyseiset Tyypit aivan oikeasti uskovat olevansa merkittävän imperiumin johtajia. Hobittia muistuttava Tyyppi puki hulluuden yhteen julkituomaansa lauseeseen: "Ich bin ein europäer."Olihan tuo nobelseremonia ja kaikkien niiden Tyyppien tyytyväisyydestä halkeilevat naamat jotakin aivan poikkeuksellisen oksettavaa katsottavaa.
Silvio on epäilemättä oikea mies haukkumaan toisia ahneudesta.Silvio sentään haukkui saksalaisia ahneiksi paskoiksi. Hieno mies!
Kokoomuslaista demokratiaa:
Kokoomuksen poliisit saivat ryhmältä vakavat nuhteet - Eläkeiän nosto - Politiikka - Helsingin Sanomat
Linkki Hesarin uutiseen.
Toisaalta Vasemmistoliitosta olisi tullut tod. näk. kenkää, joten vähällä pääsivät Kokoomuksen rikkurit.