Yhtälailla Kokoomus on ottanut askeleita oikealle ja konservatiiviseen suuntaan. Vihreät ovat menettäneet paikkoja ja tukea pitänyt hakea demareiden suunnasta varsinkin palveluiden rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä.
Pointtina vaan siis että tangoon tarvitaan aina kaksi. Vaikeutuminen on molempien siirtymien summa.
Ja siis nimenomaan toivoisin että rakentavaa yhteistyötä nykyisiin ongelmiin olisi enemmän.
Suomalaisen lähidemokratian vahvuus on ollut se, että asioita hoidetaan pragmaattisesti yhdessä eikä sisäpoliittista teatteria ole tuotu kuntapolitiikkaan lamauttamaan päätöksentekoa. 2010-luvulta alkaen joissakin keskikokoisissa kaupungeissa riitely on kuitenkin alkanut jarruttamaan kehitystä.
Muutamana viime vuonna - erityisesti koronan aikana - on tylysti nähty, ettei maan ainoa suurkaupunkikaan ole tälle immuuni. Helsingin poliittiset ja hallinnolliset ongelmat vaikuttavat jo kaupungin yleiseen kehitykseenkin karulla tavalla. Helsinki lieneekin läntisen Euroopan ainoa pääkaupunki, jonka kehitys on jämähtänyt tai kääntynyt jopa negatiiviseksi.
Kun tiedetään Helsingin taloudellinen, kulttuurillinen ja sosiaalinen merkitys koko maalle, niin ihan selvää on, että Helsingin konttaaminen vaikuttaa negatiivisesti koko Suomeen.
Peiliin katsomisen paikka on kaikilla ja erityisesti vihreillä, demareilla ja kokoomuksella. Mutta pormestaripuolueena Kokoomuksella olisi suurin mahdollisuus alkaa johtamaan.