Miguel kirjoitti:
Maailmantalous on kriisissä ja Suomessa on porvarihallitus, mutta Kokoomusta vastaan ei kapinoida. Se kertoo poikkeuksellisen vahvasta asemasta. Kepun syvenevä kriisi on paljon mittavampi ilmiö, mutta eihän siitä synny keskustelua Jatkoajan palstalla, kun ei Kepu kiinnosta ketään. Ja Kepun tulevaisuutta määrittävät paljolti myös Vihreiden liikkeet. Jos porvarillisen myötäsukaisuuden linja jatkuu Annin aikana, isompi muutos puoluekentällä saattaa olla käsillä.
Täysin oikeassa olet, jos puolueiden realistista kehitystä tarkastellaan. Kyllä yhteiskunnan keskiluokkaistuminen ja tietynlainen egoistinen invidualismi näyttävät rakentaneen kokoomukselle uskollisen kannattajakunnan. Se ei myöskään kapinoi puoluetta vastaan, koska se ei kuulu nyky-yhteiskunnan väliinputoajiin. Ihmiset joilla menee huonosti, jättävät joko äänestämättä tai äänestävät ihan muita puolueita. Äänestysprosentin lasku hyödyttää lähes aina oikeistoa muualla paitsi Italiassa. Myös ihmiset jotka ovat periaatteessa hyvinvoivia, mutta haluavat kantaa vastuuta myös muista ja vastustavat materialismia, äänestävät muita kuin kokoomusta. Keskustan kannatusta syö varmaan se, ettei se tarjoa juuri vaihtoehtoa kokoomukselle. Toisaalta ne jotka kannattavat nykyistä kepun linjaa, voivat yhtä hyvin äänestää kokkareita.
Tässä tullaan siihen, mihin kouluttaudutaan. Järkevä koulutus- ja työllisyyspolitiikka ohjaa aloituspaikkoja niille aloille, joilla on kysyntää. Säilöönottokoulutusta en tietenkään itse kannata, kuten ei Kokoomuskaan.
Yksi suuri hallinnollinen ongelmahan meillä on tässä maassa. Se, ettei kaksi ministeriötä (opetusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö) osaa keskustella keskenään. Konkreettinen esimerkki: onko järkeä kouluttaa massoittain media-assistentteja suoraan työ- ja elinkeinotoimistojen pitkäaikaisasiakkaiksi? Kun alalla ei ole töitä, niin alalla ei ole töitä. Opetusministeriön tulisi ohjata voimakkaasti oppilaitosten aloituspaikkojen määrää ennen kaikkea työvoimapoliittisista tarpeista lähtien.
Niin, jossain määrin olen samaa mieltä, ei ole tosiaan järkeä kouluttaa työttömäksi. Toisaalta näen koulutuksella ja sivistyksellä olevan tietyn itseisarvon, jonka takia en lähtisi alistamaan koulutuspolitiikkaa kuitenkaan täysin vain elinkeinoelämän muuttuvien tarpeiden mukaiseksi. Ja kun ne tarpeet muuttuvat koko ajan, varsinkin nykymaailmassa. Neuvostoliitossa tietysti voitiin ennustaa tarkkaan, mitä tehdään viiden vuoden päästä. Ihmiset piti saada aseteollisuuden palvelukseen. Koulutus voi jo itsessään potentiaalisesti muuttaa yhteiskuntaa ja sen tarpeita. Tarpeiden kun pitäisi määrittyä ihmisten mukaan, ei jonkun valmiin elinkeinoelämän rakenteen. Tässä tärkeitä olisivat pienyrittäjyys ja toisaalta julkisen sektorin inhimillisistä näkökohdista tarjoamat työpaikat (kuten nyt vaikkapa sen hoitohenkilökunnan määrän lisääminen).
Ja olen eri mieltä ns. tempputyöllistämisestä. Pitkäaikaistyöttömälle on yleisesti ottaen parempi olla millä tavalla tahansa mukana yhteiskunnassa (näitä tapoja voitaisiin toki kehittää mahdollisimman hyvin ihmisen vahvuudet ja yhteiskunnan tarpeet huomioiviksi) kuin istua vuoden ympäri kotona. Ja tämä on mielestäni erittäin tärkeä työllisyyspolitiikan tavoite eikä suinkaan mitään rahojen tuhlausta, koska tavoite on ihmisten hyvinvointi eikä talouskasvu.
Tässä koulutusasiassa tullaan myös yksilön vastuuseen. Jos yksilö jää passiivisena odottamaan, että joku työllistäisi hänet 70-luvulla käydyn konekirjoituskurssin perusteella, saa todennäköisesti odottaa eläkeikään saakka. Yhteiskunnan syyllistäminen siitä, ettei työtä ole, kuulostaa taas vähän kornilta samaan aikaan, kun yhteiskunta kuitenkin tarjoaa eri vaihtoehtoja.
Tuota, et ymmärtänyt argumenttiani. Nykyisellä työllisyyspolitiikalla, varsinkin nyt laman aikaan, ihmisiä jää joka tapauksessa joukoittain työttömiksi. Se on ihan kylmä fakta, täystyöllisyyttä ei saavuteta kuin unissa nykyisillä keinoilla, "jos yksilöt kouluttautuvat aktiivisesti uudelleen". Ja kyllä vastuullisen yhteiskunnan pitää huolehtia näistä väliinputoajista, joille osalle jo itse työttömyyskin on tarpeeksi raskasta.
Kokoomuslaisille on hirveän vaikea yrittää selittää a) sitä, että työllistyminen ei ole kiinni vain yksilöistä b) että vastuu on sitä, että ei jätetä kilpailussa hävinneitä oman onnensa nojaan. Vapaus ja vastuu -käsitteet menevät sekaisin, jos oletetaan, ettei vastuullisuus merkitsisi myös vastuuta muista. "Vastuu itsestä", kuuluuko siihen vastuuseen muiden polkeminen?
En minäkään syyllistä. Mutta tuleen ei auta jäädä makaamaan, jos rakennemuutoksen myötä se vanha työ ja/tai koulutus eivät enää työllistä.
Totta kai, tämä on erittäin tärkeää, mutta se ei ratkaise koko ongelmaa, ei lähellekään. Toisekseen pitäisi pyrkiä siihen, että tällaista pakkoa uudelleen koulutukseen olisi mahdollisimman vähän. Elinkeinorakenne ei ole pyhä laki, jota eivät voi ihmiset toiminnallaan ja yhteiskunta esimerkiksi verotusratkaisuilla rikkoa! Oletat, että kaiken olisi tapahduttava täysin epäeettisesti toimivien vientivetoisten suuryritysten tarpeiden tahdissa. Totta kai näin on, jos työpaikat sidotaan niihin (tai no ei nyt onneksi ihan silloinkaan), mutta esimerkiksi Norjassa taitaa käsittääkseni olla pienyrityksiä enemmän painottava elinkeinorakenne. Julkisen sektorin kokoakin pitäisi esimerkiksi terveydenhuollon puolella kasvattaa niin työllisyyden kuin peruspalvelujen näkökulmasta, nyt sitä pienennetään ideologisella irtisanomisohjelmalla.
