Juu. Mä tunnen PISAn "aika" syvällisesti, mutten ala töitä tehdä tällä palstalla enempää... eivät sen kysymykset luonnontieteiden osaamiseen sinällään kajoa, vaan se on enemmän yleistesti ja vekurisen mainitsema TIMMS mittaa sitten taas paremmin niitä aloja. PISA on kuitenkin näistä testeistä selvästi kattavin _koko_ peruskoulutusjärjestelmää mittaava kokonaisuus, ja kyllä nämä puheet kysymysten yhdenmukaisuudesta ovat ihan tosia, kyllä se testi kovin reliaabeli ja validi sinällään on. Näistä ollaan huolissaan kyllä lähinnä vain ja ainoastaan Suomessa - Suomea tosin syytetään ainakin mun OECD-kokemuksella yleensä siitä, että me valitsemme oppilaat noihin testeihin ja sparraamme heistä huippuja. Koulutasolla oon ollut niin vähän mukana, että en tiedä tapahtuuko tällaista, mutta epäilenpä että Suomi on aika kiltti lapsi näiden testien toteuttamisessa ohjeiden mukaan.
Suomi ei itse kaikilta osin arvosta testituloksia, mutta se on enemmän kansallista vähättelyä kuin todellista syytä olla huolissaan tutkimuksen tasosta. Se, millä pärjäämme PISAssa hyvin, on erityisesti dropoutien pieni määrä, peruslaatu peruskoulutuksessa on edelleen kovalla tasolla, mutta huippujen tukeminen on sitten toinen asia. Voi sitten pohtia, onko siihen vielä siinä kohtaa oikeasti tarvetta.
Paljon mielenkiintoisempi suomalaisen järjestelmän kannalta tulevat olemaan AHELO eli ns. "korkeakoulu-PISA" ja toisaalta PIAAC eli "aikuiskoulutus-PISA", joista jälkimmäinen etenee nopeammin. Suomessa OPM uskoo mantranomaisesti osallistumisasteen autuaaksitekevyyteen aikuiskoulutuksessa, enkä ole alan kohtuullisena asiantuntijana ollenkaan varma, että se on avain onneen. Koulutustilimalli ei aikuiskoulutuksessa toimi, ainakaan jos summa jaetaan kaikille tasapäisesti, koska eri lisä-, täydennys- jne. koulutukset nyt vaan ovat eri hintaisia ja tarpeen määrä vaihtelee. AHELOn suhteen taas voisi olla hyväkin, etteivät suomalaiset pärjäisi hyvin, niin esimerkiksi korkeakoulujen kurjistunut perusrahoitustilanne nähtäisiin kerrankin oikeasti jossain. Noista löytynee googlella OECD:n sivuilta enemmänkin matskua.
Mitä tulee koulutustarpeeseen työvoimapolitiikan mukaan, Suomi-Salaman analyysi on aika naulan kantaan, mutta perustutkinnoilla sen toteuttaminen on todella vaikeaa. Kun ei sitä kristallipalloa ole. Sen sijaan tätä aina vähän pieleen menevää ennustetta voitaisiin paikata luomalla joustavat, henkilökohtaiset aikuiskoulutusmahdollisuudet kaikille koulutuksen tasoille. Mallit on periaatteessa olemassa ja ne on tässä parin vuoden aikana aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksessa luotu kohtuullisiksi (TEM-puolella homma on helpompaa, kun koulutus ostetaan tarpeeseen, mutta OPM:n puolella on kankeampaa rakenteistakin johtuen), mutta rahastahan on kyse. Saa nähdä, mitä kesän kehyksessä tulee ulos, ainakin valtioneuvostolla on lupaus näihin asioihin panostamisessa siitä 200 miljoonasta, mitä kaikilta ministeriöiltä leikataan uudelleenkohdennettavaksi mm. aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutuksella voidaan vastata aika suoraan työelämän tarpeisiin, mutta perustutkinnoissa suhdanteiden ei pitäisi sitten kovin paljon ehkä vaikuttaakaan. Media- ja kulttuurialan (ja jossain määrin tradenomikoulutuksen, mutta se kysymys on monitahoisempi) korkeakoulutuksen määrä törmää enemmän korkeakouluautonomiaan kuin siihen, ettei ongelmista oikeasti tiedettäisi. Alat ovat suosittuja hakijoiden keskuudessa ja pääosin aika halpoja järjestää - voila, AMK:han ottaa sisään porukkaa näihin.
EDIT: Ja pannaan vielä se, että kyllä se oikeasti on aika helvetin iso ongelma asioiden eteenpäinviennissä, että ministeriöiden välillä ja sisällä virkamiehet eivät esim. tervehdi toisiaan.
Suomi ei itse kaikilta osin arvosta testituloksia, mutta se on enemmän kansallista vähättelyä kuin todellista syytä olla huolissaan tutkimuksen tasosta. Se, millä pärjäämme PISAssa hyvin, on erityisesti dropoutien pieni määrä, peruslaatu peruskoulutuksessa on edelleen kovalla tasolla, mutta huippujen tukeminen on sitten toinen asia. Voi sitten pohtia, onko siihen vielä siinä kohtaa oikeasti tarvetta.
Paljon mielenkiintoisempi suomalaisen järjestelmän kannalta tulevat olemaan AHELO eli ns. "korkeakoulu-PISA" ja toisaalta PIAAC eli "aikuiskoulutus-PISA", joista jälkimmäinen etenee nopeammin. Suomessa OPM uskoo mantranomaisesti osallistumisasteen autuaaksitekevyyteen aikuiskoulutuksessa, enkä ole alan kohtuullisena asiantuntijana ollenkaan varma, että se on avain onneen. Koulutustilimalli ei aikuiskoulutuksessa toimi, ainakaan jos summa jaetaan kaikille tasapäisesti, koska eri lisä-, täydennys- jne. koulutukset nyt vaan ovat eri hintaisia ja tarpeen määrä vaihtelee. AHELOn suhteen taas voisi olla hyväkin, etteivät suomalaiset pärjäisi hyvin, niin esimerkiksi korkeakoulujen kurjistunut perusrahoitustilanne nähtäisiin kerrankin oikeasti jossain. Noista löytynee googlella OECD:n sivuilta enemmänkin matskua.
Mitä tulee koulutustarpeeseen työvoimapolitiikan mukaan, Suomi-Salaman analyysi on aika naulan kantaan, mutta perustutkinnoilla sen toteuttaminen on todella vaikeaa. Kun ei sitä kristallipalloa ole. Sen sijaan tätä aina vähän pieleen menevää ennustetta voitaisiin paikata luomalla joustavat, henkilökohtaiset aikuiskoulutusmahdollisuudet kaikille koulutuksen tasoille. Mallit on periaatteessa olemassa ja ne on tässä parin vuoden aikana aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksessa luotu kohtuullisiksi (TEM-puolella homma on helpompaa, kun koulutus ostetaan tarpeeseen, mutta OPM:n puolella on kankeampaa rakenteistakin johtuen), mutta rahastahan on kyse. Saa nähdä, mitä kesän kehyksessä tulee ulos, ainakin valtioneuvostolla on lupaus näihin asioihin panostamisessa siitä 200 miljoonasta, mitä kaikilta ministeriöiltä leikataan uudelleenkohdennettavaksi mm. aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutuksella voidaan vastata aika suoraan työelämän tarpeisiin, mutta perustutkinnoissa suhdanteiden ei pitäisi sitten kovin paljon ehkä vaikuttaakaan. Media- ja kulttuurialan (ja jossain määrin tradenomikoulutuksen, mutta se kysymys on monitahoisempi) korkeakoulutuksen määrä törmää enemmän korkeakouluautonomiaan kuin siihen, ettei ongelmista oikeasti tiedettäisi. Alat ovat suosittuja hakijoiden keskuudessa ja pääosin aika halpoja järjestää - voila, AMK:han ottaa sisään porukkaa näihin.
EDIT: Ja pannaan vielä se, että kyllä se oikeasti on aika helvetin iso ongelma asioiden eteenpäinviennissä, että ministeriöiden välillä ja sisällä virkamiehet eivät esim. tervehdi toisiaan.