Sitten ihan toiseen asiaan. JypFabun juttuja luin kummeksuen. Kaveri tuntuu siirtyneen vasemmalta jonkinlaiseen apaattiseen anarkian tilaan? Jos johtopäätökseni ovat vääriä, pahoittelen. Joka tapauksessa tuolta nuo kirjoitukset minun silmiini näyttäytyivät.
Minusta nukkuminen vaaleissa ja yleinen turhautuminen ovat kuitenkin väärä tapa reagoida politiikan tekoon, joka ei ole oman mielen mukaista. Toki se on jokaisen oma asia, mutta luulisi vaihtoehtoisia ryhmittymiä olevan ihan tarpeeksi tai ainahan voi perustaa myös oman. Toisaalta, jos ei kunnioita demokratiaa, mikään ei taida auttaa. Pikkuhitlereitä/stalineja harva tuntuu kaipaavan, ääriryhmittymien kannatusluvuista päätellen. Tilanne nyt vain on tämä, että poliittinen status quo ei tunnu hirveästi järkkyvän edes Soinin valtavasta äänimäärästä huolimatta. Ehkä kuitenkin suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä?
Eipä pahoittelemista. Oikomisen varaa ajatuksissasi on sen verran, etten ole ikinä ollut sidoksissa mihinkään puolueeseen tahi poliittiseen aatesuuntaan, omien arvojeni ja yhteiskunnallisen näkemykseni pohjalta toin mielipiteeni äänestämällä esiin, silloin joskus ja äänestämättä nykyään.
Sinänsä mitään apatiaakaan en tunne kokevani, ihmisellä kun on mahdollisuus muinkin tavoin kuin poliittisella toiminnalla olla aktiivisti yhteiskunnassa toimelias ja moni niistä "muista" tavoista voi olla antoisampikin.
Voit tietysti kutsua sitä yleiseksi turhautumiseksi, että näissäkin vaaleissa 60% kansasta päätti antaa piut paut koko pelleilylle, minusta johtopäätöksesi vaan väärä.
Omalta kohdalta tilanne on jo aiemmin kirjaamistani johtuen, että luotto koko touhuun on mennyt. Hitlereitä en sentään kaipaa, mutta kaukana ei ole se, että kansa kaipaisi jotain suomichavesia, kun aikansa niitä "kipeitä ja välttämättömiä" leikkauksia kohdistavat näihin heikoimmassa ja puolustuskyvyttömimmässä oleviin kansanryhmiin, viiteryhmän uhrautuessa ainoastaan tekemään ne "leikkaukset".
Poliittisesti näen asian niin, että vasemmisto poliittisena oliona puhkaisi kuminsa jo 70-luvun jälkivuosina ja on siitä lähtien korissut toreissaan lopullista lähtöään odotellen. Tältä suunnalta on ihan mahdoton nähdä minkäänlaista juonta tai kokonaisvaltaista linjaa paremman ja toimivamman yhteiskunnan rakentamiseen tähdäten. Osa siitä ns. vasemmistosta on sitten vääntäytynyt muodottoman yleishumaaniuden (puheiden, ei tekojen osalta) kanssa poliittiseen keskustaan (ei kepuun) samaan klimppiin kokkarien kanssa ja kummallakin valta ja voima jyrää aatteet tai äärimmäisen hyvin peittää ne. No, kokkarit sinne keskustaan jotenkin luontevammin istahtaa ja tässä kohtaa kilisee kellot sitten demareille ja seuraava askel on sitten sulautuminen kokkareihin luonnostaan. Tälle jäljelle jäävälle puoluekartalle löytyy sitten iltalypsyävä siltarumpu kepu, joka ei tule kyllä katoamaankaan, mutta ei kykene millään tavoin visioimaan saati rakentamaan mitään uutta ihmisille parempaa yhteiskuntaa tai yhteiskuntajärjestystä, keventäen voisi todeta, että nurmijärvet ei riitä, edes alkuerien keräilyeriin. Rkp tuhertaa mandaattihallituspuolueena kapeaa itselleen sopivaa suvaitsevaisuus imagoa, ilman että siellä on minkäänlaista isompaa visiota kokonaisvaltaisesti siitä, missä ollaan ja mihin mennään, kunhan pakkoruotsi ja muu yhteiskunnallinen etuluokkaisuus säilyy. Kristillisdemokraatit eivät ole koko olemassaolon aikanaan kyenneet päättämään ovatko joku eurooppalaistyylinen kristillisdemokraattinen konservatiivijoukko vai uskonnolla huitova fundamentalistisakki biibelin kirjaamin arvoin. Mitään kummallisempaa yritystäkään laajempaan koko yhteiskunnan läpäisevään visioon ja päämäärään ei siltäkään suunnalta ole kuulunut, ehkä viisi kalaa ja kaksi leipää on niin kova tae, ettei tartte nähdä vaivaa. Vihreät taas ovat maapallon kannalta se kaikkein eniten tarvittu liike, mutta alkutaipaleen sekavan yhteiskunnallisen hoipertelun jälkeen kokkarit halasi ne puisto-osastokseen, enkä ainakaan minä näe siellä ripaustakaan siitä jämäkkyydestä, mitä tarvitsisi, jos tämän pallon puolesta jotain meinaavat tehdäkin. Ryhmää loput voisi sitten kutsua turhiksi horisijoiksi ja paikallisen marttakerhon alajaostokin on poliittisessa painoarvossa valovuoden edellä. Kokkarit ovat, kuten kirjasin ehkä parhaiten kotonaan siinä poliittisen keskustan ja konservatiivisuuden juosten kustulla viivalla, josta ei ota selvää kukaan, eikä haluakaan, kunhan antaa unelmia, toteutuksen kanssa vähän vippaa onni yksille ja taakka toisille osastolle. Vähän niinkun olisi vastuullinen siitä, että velat tulee maksettua ja toteaa mennessään, että viimenen maksaa. Lopulta ollaan tässä smp:n äpärälapsessa, persuissa. Sutki suupaltti on vääntänyt slogania toisensa perään, saanut nostetta yksinkertaisen kansan keskuudessa lähinnä nojaamalla valheisiin, joiden mukaan pakolaiset suomessa on muka joku ongelma! Vievät muka työt suomalaisilta ja kuittaa hirveet rahat sossusta ja ajelee bemareilla...
Tämän kummempaa visionäärisyyttä tämän yhteiskunnan tulevaisuuden varalle ei sieltä sloganikasan keskeltä ole löytynyt. Yllätys ei toki, populistinen puolue on populistinen puolue vaikka sen voissa paistais. Sloganirilluttelun keskellä ei kumminkaan sitten ole näkynyt mitään konkreettista toimintaakaan, vaan tuskin yllättää sekään.
Kaiken lisäksi tämä iloinen joukko kaikkiseltaan ajaa todellisuudessa vain suoranaisesti omaa hyväänsä ja sponsoriensa (joista ei puhuta) parasta kusemalla sen demokratian päälle josta tuolla mainitset aika kirkasotsaisesti kuin poliitikko ikään.
Siinäpä tuo kutakuinkin kahlattuna kansalaisen poliittisen vaikuttamisen kirjo. Minä en vaan löydä sieltä yhtään mitään, eikä heikoimmassa jamassa räpiköivä kansa senkään vertaa.
Turhautumista en omalla osallani koe, joten siitä en voi sanoa, kuin että varmaan on moni turhautunutkin. Kokolailla raflaavaa on kuitenkin väittää, että suurimman puolueen kannattajamäärän verran kansalaisia ilmaisee muka kantansa väärin. niin kokoomuslaista maailmankuvaa tuo.Minusta vaaleissa nukkuminen ja äänestämättömyys on ihan yhtä painoarvoisa kannanotto, kuin rinkelin kuvan piirtäminen lippuseen tuo naurettava teatteri hyväksyen, ja se on myös osa sitä demokratiaa osaltaan.
Ja lopulta, tilanne nyt on vaan tämä, enkä minä näe mitään syytä äänestää jatkossakaan, eikä vanhan ukon kohta enää edes tarviikkaan.
Olenko nyt siis apaattinen anarkisti? Siinä muuten oiva bändin nimi jollekin tarviivalle.
