Pakko nopeasti tuoda joitain huomioita pinnalliseen keskusteluun, vaikka en haluaisi tästä mitään pitkiä väittelyjä (tämä ketjuhan on juupas-eipäs -keskustelulle hyvin herkkä palstan poliittiset voimasuhteet huomioiden).
Mitä kokoomus itse asiassa reaalisessa päätöksenteossa tarkoittaa hokemillaan? Yritteliäisyys ja kannustavuus kun ovat mielestäni varsin tärkeitä yhteiskunnan peruspilareita. Työnteon pitäisi kannattaa, koska työllä on niin yhteiskunnan kuin ennen kaikkea ihmisen kannalta muutakin arvoa kuin raha. Miksi kokoomus ei kuitenkaan kannata pienituloisten verotuksen keventämistä vaan haraa ehkä kaikkein kiivaiten vastaan? Niin, kokoomuslaisen vastaus kuuluu, että marginaaliverot ovat Suomessa liian korkeat. Näin puolue tosiasiassa valitsee mieluummin kannusteiden sijoittamisen niille, jotka tulevat jo ennestään hyvin toimeen. Tällöin palkankorotus tai parempipalkkaiseen ammattiin/tehtävään siirtyminen tulee kannattavammaksi. Se on kuitenkin selkeä arvovalinta, jossa asetetaan jo valmiiksi hyvin toimeentulevan rahallinen kannustus vaikkapa työttömyydestä pienipalkkaiseen työhön siirtyvän ihmisen kannustamisen edelle.
Toisaalta pohjoismaisittain pientä työttömyyskorvausta halutaan porrastaa argumentilla, että työttöminä on ihmisiä, jotka ovat siinä asemassa vapaaehtoisesti. Kyllä heitäkin varmasti on, mutta suuri osa on asemassaan yksinkertaisesti siksi ettei ole työpaikkoja. Käytännössähän täystyöllisyyden tavoite haudattiin vähän niin kuin kaikissa Pohjoismaissa viime laman aikaan. Työttömiksi jääneet henkilöt ovat olleet työnantajan näkökulmasta hyödyttömiä ja siten hävinneet markkinatalouden kilpailussa, mutta pitääkö heitä syyllistää siitä? He voivat olla ihmisinä itse asiassa paljon vastuuntuntoisempiakin kuin joku häikäilemättömällä tavalla itselleen etuja kahminut.
Nykyisessä yhteiskunnassa on joka tapauksessa työttömiä aivan liian suuri määrä (verrattuna vaikka muutama vuosikymmen taaksepäin), eikä se ole kiinni ihmisistä, jotka joutuvat konkreettisesti kärsimään huonosta työllisyyspolitiikasta. Toki yritteliäisyys on ihmisten omaehtoinen keino parantaa työllisyyttä, mutta en nyt lähtisi syyllistämään työttömiä sen perusteella ettei heillä ole liikeideaa, markkinoita ja usein tarvittavaa merkittävää pääomaa ideansa toteuttamiseen. Ylipäänsäkään lyötyjen lyöminen nyt ei kyllä ole johtanut mitenkään mairitteleviin tuloksiin, jos maailmaa ympärillä katsotaan. Oikeasti elämässään tasapainossa oleva ihminen ei halveksu niitä, joiden tilanne on huonompi (omaa syytään tai ei).
Mikä on sitten näin yleisellä tasolla sellaisen politiikan tulos, jossa ainoana kannusteena ja mittarina käytetään rahaa, (vaikka sitä suhteellisessakin katsannossa olisi reilusti valmiiksi) en millään olla ihmettelemättä kokoomuslaista intoa pyörittää ihmisiä materialistisessa oravanpyörässä. Kysymyshän on siitä, että ihmiset ovat kautta maailmanhistorian olleet itsekkäitä yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Toinen argumentti on se, että materiaaliset pyrkimykset ovat sumentaneet käsityksen tosiasiallisesta hyvästä elämästä ja onnesta.
Tavallaan oikeistolaisessa politiikassa yhdistyvät tyypillisimmillään nämä molemmat piirteet, toisaalta ajetaan hyväosaisten (materiaalisessa katsannossa) etua ja se etu ymmärretään rahan määränä. Totta kai muissakin puolueissa esiintyy ihan samanlaista ajattelua, mutta jotenkin minä ymmärrän hemmetin paljon paremmin, jos vasemmistoliitto vaatii kaikkein huonoiten toimeentulevien tukiin ja palkkoihin korotuksia. Se ainakin potentiaalisesti parantaa ihan oikeasti näiden ihmisten elämänlaatua ja on yhteiskunnalliseltakin kannalta solidaarisuuden osoitus, joka luo positiivista
ilmapiiriä. Se kannustaa ihmisiä välittämään toisistaan.
Mitä tulee puolueiden tosiasialliseen politiikkaan, niin eiköhän viime vuodet ole menty sellaisen keskusta-oikeistolaisuuden tahdissa. Demarit (ja ehkä keskustakin) ovat kriisissä osin sen takia, koska kummatkin ovat harjoittaneet hyvin samanlaista politiikkaa kuin omaa linjaansa läpi vienyt kokoomus. Syitä tähän on varmasti monia. Ehkä yhteiskunnan arvojen keskiluokkaistuminen. Kenties hyvinvointivaltio on alun alkaenkin (täällä Suomessa) käsitetty liikaa joksikin rakenteeksi ja tietyn materiaalisen tason turvaajaksi. Tästähän kumpuavat kommentit loppuun asti tehtävänsä vieneestä sosialidemokratiasta.
Kuitenkin nyky-yhteiskunnassa voidaan pahoin monin eri tavoin. Totta kai kyse on myös yksilöiden ja perheiden vääristä valinnoista, eikä ikinä voida elää missään paratiisissa. Mutta miksi yhteiskunnallisilla valinnoilla tuettaisiin kehitystä, jossa hyvintoimeentulevatkin ihmiset ajattelevat materiaa ja omaa etuaan? Mikä on sitten kykypuolueen todellinen suhde koulutukseen? Onko se vain väylä ansaita parempi ammatti, josta käsin voi polkea muita vai onko sivistys jokin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tarjoava väylä, josta käsin tarjoaa mahdollisuus ymmärtää yhteiskuntaa ja auttaa muita?
T. pohjoismaiseen sosialidemokratiaan kallellaan oleva humanisti, joka äänestänee eurovaaleissa vihreitä.
Pohdintaani liittyen mielenkiintoinen haastattelu Sata-komiteassa istuneesta Osmo Soininvaarasta julkaistiin Voimassa vuoden alussa:
http://fifi.voima.fi/uutinen/Soininvaara-Kokoomus-kyykyttää-köyhiä/68 Tuossa kokoomusta suoraan käsittelevä osa, mutta linkistä pääsee koko haastatteluunkin.