Demarileiri on kyllä käsittänyt yhteiskunnallisten muutosten suunnan hieman väärin. Tämä näkyy erityisesti siinä, kun puolue yrittää epätoivoisesti "stailata" puheenjohtajastaan "glamour-kissaa", ja juuri muuta ei olekaan tapahtumassa kuin Erkki Tuomiojan ilmeisesti viran puolesta(?) hoitamat sivuprojektit laitavasemmiston kanssa.
Ei-sosialististen äänenpainojen aiempaa parempi menestyminen yhteiskunnassa ei perustu siihen, että jokin mainostoimisto olisi erityisen hyvin onnistunut luomaan "brändiä", vaan on seurausta ainakin 1) tiedotusvälineiden muuttuneesta roolista, 2) väestön koulutustason noususta ja 3) väestön elintason muutoksista.
Kaikki nämä asiat ovat voimistuneet 1980- ja 1990-luvuilla, ja ovat yhteydessä muutoksiin myös ulkomailla.
Sinällään mitään uutta historiallisesti ei ole siinä, että demarileiri alkaa etsimään virheitä kumppaneistaan ja kilpailijoistaan.
Tiedostavien medianarratiivien ja akatemian päivystävien lausuntoautomaattien suhteellinen merkitys on kuitenkin vähentynyt siinä määrin, ettei koko poliittista vaalikarjaa "yhdistäviä" kokemuksia synny, ei edes ulkoparlamentaaristen järjestöjen kaadereiden avustuksella, tarjontaa vain on niin paljon enemmän.