Ainakin tuntemani Kokoomuksen kansanedustajat, jotka ovat olleet sekä translain, että tasa-arvoisen avioliittolain puolella, ovat hyvinkin pettyneitä siitä, että Kokoomus ei puolueena uskalla ottaa kantaa ja olla ihmisoikeuksien puolella. Ja myös Kokoomuksen äänestäjissä sen arvoliberaalin osan hämmennys on melko käsinkosketeltavaa, kun puolue tuntuu jämähtäneen johonkin 80-luvun konservativismiin. Toki Kokoomuksen suunnattomuus, näköalattomuus ja puolueettomuus arvoasioissa kertoo kokonaisuudessaan puoluejohdon alennustilasta ja halusta viedä puoluetta nykyaikaan. Se, millaista politiikkaa tässä tullaan sitten pääministeripuolueen toimesta ajamaan seuraavat neljä vuotta onkin mielenkiintoista. Kun nyt selvästi parhaiten tullaan toimeen avoimen rasististen kypäräpappien kanssa, niin ei se nyt ehkä ihan kauhean hyvältä näytä.
Itselleni tämä näyttäytyy niin, että kokoomus pelaa puolustuspeliä luottaen siihen, että kun relevantteja vaihtoehtoja ei ole, ihmiset äänestävät joka tapauksessa kokoomusta. Näin varmasti tapahtuukin tietyltä osin. On olemassa monia isoja talouden teemoja, jossa ylemmän keskiluokan ja eliitin jäsenet uskovat saavansa eniten vastinetta äänestämällä oikeistopuoluetta. Esimerkkeinä vaikka perintö- ja lahjavero, listaamattomien alempi osinkoverotus ja kotitalousvähennykset.
Sitten jos ajatellaan yhteiskunnan tulevaisuutta kokonaisvaltaisesti, niin minusta kokoomus on lyöttäytymässä yhteen jarrumiesten kanssa. Toki tätä kautta se voi saada mm. noihin mainitsemiini veroihin liittyen tavoitteita läpi, mutta onko puolueen tähtäimessä tulevaisuuden rakentaminen vai lyhyen aikavälin edut omille intressiryhmille? Vaikka Orpon poppoo leikkaisi miljardeja tulevien vuosien budjetista, sillä on hyvin vähän merkitystä suomalaisten elintasoon tai valtion velkaantumiseen isossa kuvassa.
Suomen akuuteimmat kriisit liittyvät työllisyyteen ja ikärakenteeseen. Tähän ei ole helpotusta tulossa, mikäli maahanmuuttoa rajoitetaan, kun se on jo nykyisin todella vähäistä. Vastaavasti energiamurroksen hedelmät jaetaan tulevina vuosina, mutta nyt näyttää siltä, että Orpo ja kumppanit priorisoivat velkapelkonsa senkin edelle.
Täysin toimintakykyinen hallitus saataisiin kasaan myös vihreiden, sdp:n ja rkp:n kanssa, enkä oikein ymmärrä, miksi tämä on joillekin niin kamala kauhistus. Tietenkin tässä kokoonpanossa leikkauslistat olisivat kevyempiä, mutta entä sitten? Jos Suomi saataisiin kasvun uralle, se olisi valtiontalouden kannalta paljon isompi asia kuin se, leikataanko nyt 3 vai 6 miljardia. Ylipäänsä olisi kiva nähdä, mistä Orpo nuo lupailemansa miljardit kaivaa, kun näyttäisi pikemminkin siltä, että lisää rahaa pitää lapioida sinne ja tänne. Puolueen oma merkittävä äänestäjäryhmä eli eläkeläiset heitettiinkin jo tuulensuojaan.
Itselleni tästä Suomen politiikasta tulee mieleen jonkinlainen näköalattomuus. Ei sen puolesta, etteikö moni asia olisi kunnossa, mutta mitään uutta ja innovatiivista ei tunnuta saavan aikaan. Nytkin väännetään lähinnä siitä, onko bensan hinta 10 senttiä korkeampi tai matalampi. Erityisesti nyt kun kokoomuksen ja sdp:n välillä tuntuu olevan kummallista kitkaa, on vaikea nähdä, millä porukalla mitkään järkevät uudistukset lähtisivät käyntiin. Minusta olisi viisaampaa sopia talouspoliittiset riidat ja keskittyä niihin lukuisiin asioihin, joissa löytyy yhteisiä tavoitteita. Näitä ovat esim. kaupunki-, ilmasto-, maahanmuutto- ja arvopolitiikka. Monessa asiassa päästäisiin eteenpäin. Sen sijaan valta annetaan maaseudun konservatiiveille, ensin keskustalle ja nyt näköjään perussuomalaisille. Mitä visioita näillä on, jotka voisivat viedä Suomea muiden Pohjoismaiden tasolle?