Voisi kuvitella, että paljon vastauksia löytyy keskisuurista kaupungeista. Löytyy töitä, palveluja edes auttavasti, vähän yhteisöä, ja etenkin edullista ja kohtuuhintaista asumista em. asioiden läheltä. Tuppukyliin periferiassa sijoittaminen vaikuttaa mahdottomalta ja myös kalliilta tehtävältä.
Näin se menee, ja siksi olisi järkevää ottaa myös keskisuuria kaupunkeja mukaan humanitaarisen maahanmuuton organoimiseen. Vaikka yhteisössä on voimaa, valtaosa humanitaarisista maahanmuuttajista Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla ei palvele kaupunkipolitiikkaa.
Hallitukset jättävät toimet erityisesti Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun harteille, vaikka kyse on isosta yhteiskunnallisesta asiasta. On tehty selvitys Sipilän hallituksen teettämänä, ja sen mukaan kotouttaminen ei toimi alkuunkaan. Seuraava Rinne/Marin hallitus on sitten heikentänyt tilannetta mm. lapsiperheköyhyyden ja muiden asioiden kautta.
Kalevan nostamissa asioissa on osin vierasta sävyä itselleni, mutta ei hän väärässä ole ko. artikkelin useissa näkemyksissään. Suomesta puuttuu humanitaarisen ja työperäisen maahanmuuton strategia, jota sen paremmin Sipilän hallitus kuin Rinne/Marinkaan ei ole saanut valmiiksi konkreettisten toimenpiteiden tasolla.
On hyvä, että Kokoomuksessa asia nähdää kehittämisen kohteena ja tuodaa myös esille konkreettisia toimia.
Minusta Orpo, Valtonen, Häkkänen ja kaikki muutkin voisivat ottaa kannan, jonka mukaan Suomeen ei oteta humanitaarisia maahanmuuttajia, ellei meillä ole halua tai rahaa käyttää resursseja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja ellei turvapaikanhakija itse ole valmis sitoutumaan kielen ja ammatin opiskeluun. Mutta sitoutuneita autetaan sitten parhaan kykymme mukaan määrän ollessa vuosittain resursseja vastaava. Muiden osalta ratkaistaan keinot saada heidät rajoilta tai maasta ulos.
Porkkana ja keppi.