Eiköhän persujen kanssa flirttaileva konservatiivi Häkkänenkin karkoittaisi maltillisia muualle. Orpohan tässä on taasen karkottanut äänestäjiä pois jo muutaman vuoden.
Peli on menetetty.
käyttäjä
@msg tiivistää hyvin miksi Lepomäestä ei haluta Kokoomuksen johdossa puheenjohtajaa. Toki jäsenet hänet silti joskus saattavat puheenjohtajaksi äänestää.
Muutenkin Lepomäki nyt tuskinpa samalla tavalla olisi mikään köyhien kyykyttäjä kuin vaikka Häkkänen. Korkeintaan Lepomäki voisi tuoda Kokoomusta vähän enemmän nuorten asialle. Se olisikin hienoa ja ennenkuulumatonta kun tässä maassa olisi kaksi puoluetta, jotka ajaisivat muiden kuin vanhusten asiaa.
Kyllä karkoittaisi, ihan samalla tavalla. Ongelma on siinä, ettei kummallakaan näistä vaihtoehtoisista kärjistä pääsisi edes nykyisiin kannatuslukuihin.
HMV-Orpon vetämää porukkaa sen sijaan äänestää vähiten huonona vaihtoehtona ainakin merkittävä osa sekä Lepomäkeläisistä markkinaliberaaleista että Häkkäsläisistä konservatiiveista. Lisäksi jotain vuotoa on mahdollista saada keskustasta ja hallituksen ikävien päätösten tullessa myös demareiden ja vihreiden oikealta laidalta.
Lobbarit varmasti pelaavat Lepomäkeä vastaan, joka synnyttää riittävästi kaikua puolueen sisällä estääkseen realistiset mahdollisuudet puheenjohtajaksi. Saisiko Hjalliksen porukka potkua Lepomäestä? Toisaalta Lepomäen urakehityksen kannalta ministeriaudin takapenkki lienee helpommin saavutettavissa kokoomuksesta, eikä loikkaus tai uusi puolue ole siksi realismia.
Jos keskustaan verrataan, niin kokoomuksen kannatuslukemat ovat oikeastaan ihan ok torjuntavoitto.
Vapaavuorenkaan johtamistyyliin tuskin sopisi nykyinen vähän kaikkea kaikille-tarjonta.
Haavi on nyt mahdollisimman isolla sitä odotellessa, että hallitus tekee isoja päätöksiä jostain muustakin, kuin hankalien päätösten siirtämisestä tulevaisuuteen.
Puolueen etu ja maan etu ovat kaksi eri asiaa. Puoluetta johdetaan tietysti sen intressit (eli kannatuksen määrä) edellä. Tähän Orpo ja rinnalla seisovat, erilaiset kakkoskärjet sopii käytettävissä olevista vaihtoehdoista parhaiten.
Puoluepolitiikan päätösten aikahorisontti on vaalikausi ja strategia siksi suht lyhytnäköistä ja päätöksenteko enemmänkin taktista. Nuoremman ikäluokan mukaan luotu strategia olisi pitkää peliä, mutta samalla myös lyhyellä aikavälillä henkilökohtainen riski useammalle päätöksentekijälle. Klassinen intressiristiriita ihan puolueesta riippumatta.