Tällä hetkellä vaarantuneita, erittäin uhanalaisia, tai äärimmäisen uhanalaisia Suomen soilla eläviä lajeja ovat kansainvälisen luokituksen mukaan muun muassa kiljuhanhi, kiljukotka, kultasirkku, ja etelänkaulussammal. Osa näistä on käytännössä hävinnyt Suomesta. Lisäksi Suomessa kotimaisen selvityksen mukaan jouhisorsa, keltavästäräkki, lapinkirvinen, muuttohaukka, pohjansirkku, sinisuohaukka, suokukko ja vesipääsky.
Oli pakko alkaa googlaamaan tätä. Mennään listan mukaisesti, wikipedian kautta:
1. Kiljuhanhi - ei pesimähavaintoja Suomessa v. 1995 jälkeen, Pohjoismaiden populaatio 20-30 yksilöä, koko populaatio 25.000 yksilöä. Pesii
Aasian ja
Skandinavian pohjoisosissa (mikä lienee relevanssi Etelä-Suomen soiden suojeluun?)
2. Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta aina Aasiaan saakka, talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen. Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi (Taigalla elävä laji varmaan tulee Etelä-Suomeen jos suot on täysin suojeltuja. Eiku!)
3. Kultasirkku pesii erittäin laajalla alueella
Venäjältä Tyynenmeren rannikolle asti ja talvehtii
Kaakkois-Aasiassa. Kultasirkku on luokiteltu
erittäin uhanalaiseksi. Vaikka se on vielä paikoin runsaslukuinen, on se vähentynyt hyvin nopeasti. Väheneminen johtuu pääasiassa talvehtimisalueilla tapahtuvasta pyydystämisestä. Suomeen kultasirkku levisi 1920-luvulla. Suomen pesimäkanta oli 1960-1970-luvuilla suurimillaan useita satoja pareja. Kanta lähti laskuun 1970-luvun jälkeen ja väheneminen jyrkkeni 1990- ja 2000-vuosikymmenillä. Nykyisin lajia ei välttämättä edes havaita joka vuosi.
[3] Kultasirkku luokitellaankin Suomessa nykyään
äärimmäisen uhanalaiseksi.
[4] (Kauniisti sanottuna, vaatii vähän lisää perusteluita että Etelä-Suomen suot ovat tämän lajin pelastus)
4.
Etelänkaulussammal (
Jamesoniella undulifolia) VU – on luokiteltu Suomessa hävinneeksi (RE). (tämä juna meni jo, tuut tuut!)
5. Jouhisorsat viihtyvät Lapin aapasoilla sekä
Perämeren rannoilla ja saaristoissa. Maan eteläosissa jouhisorsia voi tavata myös harvalukuisena hyviltä lintujärviltä. Jouhisorsia esiintyy aina
Ahvenanmaan saaristosta pohjoisimpaan
Lappiin. Etelä-Suomessa se on pesivänä harvinainen. Euroopassa pesii 23 000 – 33 000 paria, joista n. 20 000—30 000 Suomessa, Britanniassa 8–42 paria. Venäjällä pesii 150 000 – 300 000 ja Turkissa 500 – 1 000 paria. (Tässä taas avainsanoina Lappi, Perämeren rannat ja saaristo. Etelä-Suomen soita ei taida esiintyä missään noista alueista?)
6. Keltavästäräkki - Suomessa pesii koko maassa runsaat ½ miljoonaa paria (näitä on siis paljon enemmän kuin demareita mutta toisaalta se ei vielä todista mitään, demarit (progressios taxis idiotis) ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, Suomessa suurimmat pesiytymisalueet taantuvien teollisuuskuntien kauppakeskuksissa ja valtion suojelemien ay-alueiden sisällä)
7. Lapinkirvinen on
tundran lintu, jonka levinneisyysalue ulottuu
Skandinavian pohjoisosista aina
Alaskaan asti. Se on tundran yleisin pesimälintu. Parimäärä
Suomessa on 2 000 – 5 000. Nimensä mukaisesti se pesii vain Lapissa. (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
8. Muuttohaukkoja on kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Etelämannerta. Suomen Lapissa ja Perä-Pohjolassa pesii arviolta 250–290 paria ja kanta on elpymässä. (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
9. Pohjansirkku pesii taigavyöhykkeellä Siperiassa ja siitä itään aina Tyynellemerelle saakka. Suomessa pohjansirkku on yleisimmillään Oulun läänin ja Metsä-Lapin alueilla, etelässä sitä on suurten suoalueiden reunoilla. (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
10. Sinisuohaukka pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa. Suomessa sinisuohaukkoja tavataan etenkin Pohjanmaalla ja Lapissa, mutta myös Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
11. Suokukko pesii koko Suomessa, mutta on Etelä-Suomessa hyvin vähälukuinen ja yleinen Pohjois-Suomen suoalueilla (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
12.Vesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla ja talvehtii trooppisilla valtamerillä. Euroopassa pesii 65 000–95 000 paria vesipääskyjä,
[4] joista Suomessa 10 000–20 000 paria.
[5] Maailman populaation kooksi arvioidaan 3,5 miljoona yksilöä ja lajin kanta on
elinvoimainen.
[1] (relevanssi etelän soiden suojeluun jää tässäkin varsin epämääräiseksi)
Muutos on nopeaa. Seitsemän suolajia on jo pysyvästi sukupuutossa.
Mitkä lajit? Btw, sukupuutto on jo lähtökohtaisesti pysyvä tila. Ellei sitten Vihreät tarkoita "sukupuutolla" samaa kuin Vihreiden ministereiden tietämystasoa jota ei ole kun pitäisi maksaa autovero tai hoitaa työnantajamaksut mutta joka sitten yht'äkkiä löytyykin kun media nostaa asian framille. Näissä asioissa muutos tapahtui tunneissa.
Edellä mainittujen heikoimmassa hapessa olevien jälkeen on 9 lajia odottamassa elinympäristönsä hävittämistä seuraavassa kategoriassa, johon kuuluvat ne lajit jotka "miltei täyttävät jonkin korkeampien uhanalaisuusluokkien kriteerin tai todennäköisesti täyttävät sellaisen lähitulevaisuudessa". Yhteensä Suomen punainen kirja listaa 104 uhanalaista suolajia.
Suomen punainen kirja? Ei helvetti. Näitä punaisia kirjoja on kyllä Suomen historiassa nähty aivan liikaa.
Tänään oli pientä auringonpaistetta risukasaan soidensuojelulle, kun hallitus ja Metsähallitus päättivät päätöksillään liittää noin 6000ha valtion maita soidensuojelun piiriin.
Näin se homma toimii vaikka Kokoomuksen piti väitetysti tuhota kaikki.
Katson kuitenkin Kokoomuksen kävelleen tietoisesti hallitusohjelman yli soidensuojeluasiassa. Hallitusohjelmassa siis lukee, että tehdään periaatepäätös soiden suojelusta ja sen jälkeen laaditaan yksityiskohtainen toimintaohjelma periaatteen toteuttamiseksi. Ympäristöministeriön oli tarkoitus esittää valmis toimintaohjelma soidensuojelutyöryhmän työn pohjalta alkuvuonna 2015, mutta Vihreiden lähdettyä hallituksesta se Ympäristöministeriöön laitettu tyhjäkatseinen marionetti kertoikin, että suunnitelma on muuttunut eikä hallitusohjelman kirjauksia tulla noudattamaan.
Kannattaisi tutustua aiheeseen. Hallituksen periaateohjelmassa (johon myös Vihreät olivat sitoutuneet) sanotaan että soiden suojelun tehostamistamiseen lähdetään maanomistajien vapaaehtoisen osallistumisen perusteella samalla tavalla kuin menestyksekkäässä metsien suojeluohjelmassa. Ville Niinistö skippasi vapaaehtoisuuden selvittämisen kokonaan ja alkoi ajamaan pakkolunastuksia suoraan.