Kuka poliitikko koskaan missään on tehnyt mitään epäitsekkäistä syistä?
Satun tuntemaan muutaman kansalaisen, jotka ovat lähteneet kunnallispolitiikkaan idealistisista syistä. Ja vilpittömästi uskon tällaisia ihmisiä päässeen eduskuntaan asti, satunnaisesti jopa ministereiksi.
Naivina teen itsenipaljastamisen. En tiedä onko syy minussa vai puolueohjelmissa, mutta en vain pysty toistamaan yhtä virallista liturgiaa.
En ole harteikas, mutta aina ottaa kiinni joko vasemmasta tai oikeasta karmista.
Joko kynnys on liian korkea tai otsa kolahtaa yläkarmiin, koska en osaa kyyristellä.
Seurakuntavaaleja lukuunottamatta, olen aina äänestänyt ja puolueita olen bongannut neljä. Viime aikoina en ole kuitenkaan ollut liikkuva äänestäjä.
Siis se ultimaattipaljastus: Stubbin kokoomuksen oviaukko on siirtynyt pykälän oikealle ja minä joudun miettimään pitkästä aikaa. Miettiminen on rasittavaa.