En nyt tiedä, auttavatko lastensuojelun työntekijät syrjäytymisen ehkäisyssä kovinkaan paljon. Eivätkö he lähinnä paikkaa jo tapahtuneita vahinkoja järjestäessään huostaanottoja yms.
Aikoinaan ystäväni, kokenut lastenpsykiatri, sanoi, että ongelmaperheille olisi enemmän hyötyä nyt jo lähes lopetusta kunnallisesta kodinhoitoavusta perheiden arjessa, kuin lukemattomista verkostopalavereista, joissa sosiaalitoimiston kokoushuoneessa eri viranomaiset vanhempien kanssa pohtivat näiden tilannetta.
Kuvasit juuri ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, tällaiseen juuri pitäisi sitä rahaa löytää. Kun vanhemmuus puuttuu, yhteiskunnan pitää viedä vastuullinen aikuinen sinne. Ja ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä osaa etsiä oikeat ratkaisut perheiden erilaisiin ongelmiin, kunhan hänellä on vaan resursseja käytössä.
Verkostopalavereita tarvitaan eri viranomaisten työn koordinointiin, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta. Mutta, jos minä esimerkiksi opettajana pyydän henkilökohtaista avustajaa ADHD-lapselle, eikä kaupungilla ole rahaa sitä antaa, nuo palaverit ovat tosiaan turhia.