Mainos

Kokoomus

  • 1 600 758
  • 13 080

Byvajet

Jäsen
Onko jollain tietoa kuinka suuri osuus näistä korkeastikoulutetuista on tuplamaistereita tyyliin kansanrunous ja estetiikka?

Kansanruonouden lukijat eivät oleta työllistyvänsä alalleen. Siksi humanistisilla aloilla keskeytysprosentit ovat suuria. Totuus selviää opintojen edetessä. Sen jälkeen etsitään työllistävämpi väylä.

Suurempi ongelma on se, että nuorille luodaan lupauksia varmasti työllistävistä aloista. Näitä ovat olleet mm. tekniikka ja terveydenhuolto. Kuitenkin juuri tällä hetkellä insinöörit ovat pahenevassa kurimuksessa (koskee myös kaupallisia aloja) ja jopa hoitoalalta alkaa kuulua ääniä, että töitä ei ole (juttu 1, juttu 2).

Kääpiön kommenttiin, että jos suhteita ei ole eikä ole kärkevä suustaan, niin jotain pitäisi ihan oikeasti osata. Pitäisi olla konkreettisia taitoja tai pätevyyksiä, joita myydä työnantajille ja joilla erottua muista. Muuten on etenkin vastavalmistuneen vaikea pärjätä kilpailussa kokeneempien kanssa. Sama koskee keski-ikäisiä, joiden täytyy pystyä korvaamaan alentunut työtehonsa muita paremmalla osaamisellaan. Kun vähän joka kunnassa seisoo AMK, on selvää, että tutkintojen arvot rapistuvat. Tutkinto on vain tutkinto, töitä se ei takaa.

Kouluthan kouluttavat. Kun joku poliitikko tai yritysmaailman edustaja hihkaisee kaivosinsinööri, niin sen jälkeen koulutetaan kaivosinsinöörejä, vaikka tarve olisi jo mennyt ohi. Eikä koulutus lopu siihen, kun tarpeen hiipuminen huomataan. Koulutusmania on opettajien ja koulutusorganisaatioiden tapa ryöstää veronmaksajia. Kukaan ei vastaa siitä, että koulutus olisi mitoitettu edes karkeasti arvioituja tarpeita varten, tai siitä, että koulutusten sisällöt vastaisivat työelämän tarpeita eivätkä kouluttajien (rahan)tarpeita.
 

Mapo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pool, Blackhawks
Nyt kyllä puhkotaan kuplaa melko kaukaa, mutta menköön...

Mites noi lekurit? Liitto vastustaa koulutuspaikkojen lisäystä ja hippokrateen lähettiläät nostaa vaan palkkapyyntöjään ja suostuvat duunaamaan vaan hesassa ja tampereella. Syrjäkylillä suomea puhuva lekuri alkaa olla jo harvinainen. Äkkisiltään vaikuttas melko järjettömältä meiningiltä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mitkä tehtävät sinusta kuuluvat tukia vastaan tehtäviksi ja mitkä palkkaa vastaan tehtäviksi? Esimerkiksi lähihoitajan työ on sellaista, että sen voi oppia nopeasti käytännön työssä (entisen maailman aikaan näin tehtiinkin), joten kuuluisivatko esimerkiksi lähihoitajat työläisiin, jotka voidaan korvata tukea vastaan työtä tekevillä?

Paitsi, että lähihoitajan työ nykyään muistuttaa entistä enemmän sairaanhoitajan työtä, toisin kuin lähihoitajan/perushoitajan työ 80- ja 90-luvulla, jolloin työ todellakin oli pelkkää perushoitoa eikä mitään muuta. Toki nykyäänkin lähihoitajan työnkuva riippuu paljon suuntautumislinjasta ja paikasta jossa työskentelee. Valmistuin sairaanhoidon ja huolenpidon linjalta, jonka opintosisältöön kuului paljon lääkehoitoa, haavahoitoa, ensihoidollisia toimia, erilaisten vakavien sairauksien tai myrkytystilojen tunnistamista (esim. sepsis) sekä työskentelyä psykiatristen potilaiden parissa ja heidän tarvitsemaa specifistä lääkehoitoa, oli osattava tehdä arvioita hoidontarpeesta ja siitä mikä hoitolinja valitaan kullekin potilaalle tms.

Ja nykyään työpaikoilla lähihoitajilta vaaditaan entistä enemmän kykyä osata työskennellä osana moniammatillista tiimiä, lähihoitajan on tiedettävä perusteet lääkehoidosta, osattava tunnistaa haittavaikutuksia, erilaisten lääkeaineiden yhteisvaikutuksia, tiedettävä lääkeaineiden vaikuttavia aineita etc. Samoin monissa yksiköissä lähihoitajat osallistuvat aktiivisesti haavahoitoon (jopa vastaavat perushaavahoidosta), palovammojen hoitoon, vaikeasti halvautuneiden henkilöiden hoitoon etc. Lähihoitajan tehtäväkenttä on niin paljon laajentunut, että tämä on myös otettava huomioon koulutuksessa. Enää ½-vuoden koulutuksella ei saa riittävää perustetta toimia lähihoitajana kun siinä ajassa on mahdotonta sisäistää koko toimintakenttää perushoidosta lääkehoidon kautta erikoishoitoon.

Sitä en kiellä etteikö kuka tahansa opi sen perushoidon muutamassa kuukaudessa, mutta kun nykyään harvassa paikassa lähihoitajan toimenkuva on enää pelkästään sitä perushoitoa vaan paletti on todella monipuolinen. Sen sijaan hoitoavustajat ja hoiva-apulaiset ovat nykyään heitä, jotka ovat periaatteessa verrattavissa 80-luvun perushoitajiin/apuhoitajiin, jotka tekevät vain ja ainoastaan perushoitoa tai sitä tukevaa työtä.

***

Ja huomioi nyt kuitenkin se, että kyse ei ole siitä, että tällainen pitkäaikaistyötön jokaisena arkipäivänä läpi vuoden käy tekemässä "ilmaiseksi" työtä vaan aina ajoittain kohdalle osuisi aika, jolloin osallistuttaisi myös vastikkeelliseen tai tukevaan työhön. Se voi tuolloin olla 2-3 päivänä viikossa tapahtuvaa työtä vaikkapa vanhainkodissa tai palvelukodissa suorittamassa hoitoa tukevia töitä, kuten pyykkihuoltoa tai astioiden tiskaamista tai käydä ulkoilemassa vanhusten kanssa parina kolmena päivänä viikossa kuukauden parin ajan.

En minäkään tarkoita sitä, että kun ihminen on työttömänä vaikkapa ½-vuotta niin sen jälkeen määrätään viikon jokaiselle arkipäivälle jotain palkatonta työtä vaan kyse on todellakin siitä, että aina silloin tällöin myös työtön joutuisi kantamaan kortensa kekoon jos ei muutoin osallistu aktiivisesti koulutuksiin tai muuhun toimintaan. Ja ehdottomasti systeemi on luotava sellaiseksi, että se kannustaa oma-alotteisuuteen, jolloin työtön saisi ansaita esim. sen 200-300 euroa kuussa menettämättä tukia ja sitä kautta mahdollisesti löytää työpaikka, josta saada vakituisempaa tai pidempiaikaista palkallista työtä.

vlad.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Toimeentulotukea ja asumistukea saavan helsinkiläisen bruttotulot ovat tuollaiset 1 100-1 200€/kk. Mielestäni melkoinen summa saatavaksi täysin vastikkeetta. Monessa muussa EU-maassa pitää tehdä lujasti tuottavaa työtä, että saa vastaavat tulot.

Toki tässä täytyy muistaa, että toimeentulotuki on enemmänkin viimesijainen etuus kuin tuki. Ei sillä, että se muuttaisi mitään, mutta ne jotka toimeentulotukeen turvautuvat ovat ihmisiä, jotka myös niitä rahoja tarvitsevat. Ei sillä, vastikkeetontahan se on silti, mutta eihän ihmisiä voi antaa nälkäänkään kuolla.. tai voi, mutta ei tämä ole sitten enää hyvinvointivaltio.
 
Toki tässä täytyy muistaa, että toimeentulotuki on enemmänkin viimesijainen etuus kuin tuki. Ei sillä, että se muuttaisi mitään, mutta ne jotka toimeentulotukeen turvautuvat ovat ihmisiä, jotka myös niitä rahoja tarvitsevat. Ei sillä, vastikkeetontahan se on silti, mutta eihän ihmisiä voi antaa nälkäänkään kuolla.. tai voi, mutta ei tämä ole sitten enää hyvinvointivaltio.
En minä kyseenalaistanutkaan sitä, etteivätkö vastaanottajat niitä rahoja tarvitsisi. Kuten valtaosa ihmisistä tarvitsee sen tulon, jonka työllä, yrittämisellä tai tuilla saa.
Pointti oli siinä, että Suomessa tekemättömien tulotaso on samaa tasoa tai korkeampi kuin kilpailijamaissamme tuottavilla työntekijöillä.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Toki tässä täytyy muistaa, että toimeentulotuki on enemmänkin viimesijainen etuus kuin tuki. Ei sillä, että se muuttaisi mitään, mutta ne jotka toimeentulotukeen turvautuvat ovat ihmisiä, jotka myös niitä rahoja tarvitsevat. Ei sillä, vastikkeetontahan se on silti, mutta eihän ihmisiä voi antaa nälkäänkään kuolla.. tai voi, mutta ei tämä ole sitten enää hyvinvointivaltio.
Miksi hyvinvointivaltion nimissä pitäisi sallia mikä tahansa hölmöily, vaikka sillä olisi hyvä tarkoitus? Tästä on mielestäni kyse, jos työikäinen ja -kykyinen terve ihminen opetetaan elämään sosiaalitukien varassa. Edes jonkinlaisen vastikkeellisuuden etu olisi, että työtön ja syrjäytymisuhan alainen saadaan revittyä kotoa tai pubista edes vähäksi aikaa asiallisiin hommiin, työtä tekevien ihmisten pariin.

Työnteko on sellainen etuoikeus, että työntekijän kannattaa joissakin poikkeustilanteissa jopa maksaa siitä. Tämä on tietysti hieman arrogantti ilmaisu, mutta jos asiaa katsotaan ihmisen eliniän perspektiivissä, niin asia ehkä hahmottuu paremmin. Monille on ihan helvetin vaarallista pudota pois normaaleista yhteiskunnan kuvioista kuten työelämästä edes väliaikaisesti. Pikku kausityöttömyys ei yleensä oma-aloitteista ihmistä paljoa kiusaa. Se sijaan jos toimettomuus uhkaa venähtää, niin osa jengistä on yllättävän pian sellaisessa kunnossa, että työnsaanti hankaloituu päivä päivältä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
On aivan saatanan vaarallinen neuvo nuorelle ihmiselle, että kannattaa jättää korkeakoulut väliin ja rakentaa sen sijaan Byvajetin mainitsemaa taitoa ja ymmärrystä joillakin konsteilla. Aina löytyy poikkeustapauksia, fiksuja ja lahjakaita ihmisiä, joilta puuttuu ainakin osa muodollisesta koulutuksesta, mutta jotka ovat hankkineet ammattialansa kovaa osaamista muilla tavoin. Korostan kuitenkin, että useimmilla aloilla tällaiset hessut ovat poikkeuksia. Työnantajalle hakijan maisterinpaperi tms. on jonkinlainen sertifikaatti siitä, että henkilö ymmärtää jostakin jotakin.

Ja yhä edelleen koulutus on paras turva työttömyyttä ja työuran repaleisuutta vastaan - jopa mediassa paljon reviteltävästä TOHTORITYÖTTÖMYYDESTÄ huolimatta. On myös hassua, kun esimerkiksi aina puhutaan humanisteista ja yhteiskuntatieteilijöistä ongelma ryhmänä, siellä monen näiden sisällä olevan ryhmän (ja jälkimmäisen kokonaisuudessaan) työllisyys on paljon parempi kuin suhdanneherkempien alojen.

Näissä keskusteluissa menee aina vähän sekaisin kulmakerroin ja absoluuttiset määrät sekä toki myös osuudet populaatiosta. Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut ja erityisesti joidenkin alojen vastavalmistuneilla se on ongelma, kasvuvauhti absomäärissä on ollut kovaa, mutta silti se tilanne on sitä parempi, mitä korkeampi koulutus on. Absoluuttiset määrät kasvavat myös sen myötä, kun kansan koulutustaso kasvaa.

On tehty joillain aloilla selkeitä virhepainotuksia, on korjattavaa, työ- ja elinkeinotoimistot ovat korkeakoulutettuja kohtaan surkeita eikä palvelutarjontaa ole - mutta tästäkin huolimatta korkeakoulutettujen työllisyys, työllisyysnäkymät, terveystilanne, työurien pituus jne jne jne jne on aivan eri luokassa perinteisiin duunariammatteihin verrattuna. Tämä tuntuu julkisessa keskustelussa jotenkin aina hämärtyvän. Koulutus siis kannattaa edelleen, mutta suhteellinen ero on joihinkin ammoisiin aikoihin pienempi.
 

Byvajet

Jäsen
Monille on ihan helvetin vaarallista pudota pois normaaleista yhteiskunnan kuvioista kuten työelämästä edes väliaikaisesti.

Tosiasia on kuitenkin se, että töitä ei ole kaikille ja tulevaisuudessa tulee olemaan vielä vähemmän. Tämä on siis tosiasia, jonka osoittavat tilastot kaikkialla länsimaissa. Tämä on tosiasia, joka tulee tutkijoiden mukaan koskemaan tulevaisuudessa yhä useampaa.

Silti ratkaisuksi tarjotaan ihmisten keskinäistä kilpailua, vaikka kilpailu aiheuttaa pahoinvointia ja kuluja koulutuskilpailun vuoksi. Tällä hetkellä ihmisiä pitäisi kannustaa löytämään mielekkäitä jouten olon tapoja sen sijaan että heitä kannustettaisiin töihin. Joutenolon suosion nousun myötä töitä olisi mahdollista myös jakaa.

Tässä se ideologinen harha on. Ratkaisu yritetään löytää vanhasta maailmasta, vaikka pitäisi sopeutua uuden maailman vaatimukseen. Uusi maailma ei voi perustua täystyöllisyyden ideaan. Sen tilalle on luotava jotain uutta.

Uudessa maailmassa on myös huomioitava, että jos maapallo tahdotaan säilyttää edes 1000 vuotta siedettävänä, järjestelmä ei voi perustua kuluttamiseen ja talouskasvuun, ei edes palveluiden varaan, koska palveluiden kuluttaminenkin tuhoaa luontoa nykyisellä ihmismäärällä. On siirryttävä toimeliaisuudesta joutilaisuuteen ja käytettävä siinä apuna tekniikkaa. Jos tämän tosiasian kiistää, niin samalla myöntää, ettei välitä lastenlasten ja lastenlastenlasten ja lastenlastenlastenlasten tulevaisuudesta.

On hälyttävää, että uuden maailman vaatimukseen ei sopeuduta vapaaehtoisesti, koska kipeämpi sopeutumisen tie on kapinointi. Jos työn arvostus ja työnteon vaatimus säilyvät nykyisellään ja samaan aikaan yhä suuremmat koulutetut ihmismassat ajautuvat työttömyyteen, niin lopulta seurauksena on yhteiskuntarauhan rikkoutuminen. Kun ihmiset kilpailevat ja kehittävät itseään, he tahtovat tästä myös palkinnon.
 

Byvajet

Jäsen
On myös hassua, kun esimerkiksi aina puhutaan humanisteista ja yhteiskuntatieteilijöistä ongelma ryhmänä

Ovathan he ongelmaryhmä, koska he ovat päivähoidossa veronmaksajien rahoilla. Valtio säästää perustoiminnoistaan, mutta paperinpyörittäjille järjestetään työtä.

Näissä keskusteluissa menee aina vähän sekaisin kulmakerroin ja absoluuttiset määrät

Oleellista on kehityksen suunta. Tähän saakka on oletettu, että koulutus vie Suomen menestykseen, mutta nyt vaikuttaa siltä, että koulutus suojaa yhä huonommin työttömyydeltä.

Koulutus siis kannattaa edelleen, mutta suhteellinen ero on joihinkin ammoisiin aikoihin pienempi.

Se kannattaa jos saa työtä. Tämä kuitenkin koskee kaikkia aloja, ei vain akateemisia.

Ja mitä tulee tilastoihin, niin nehän ovat ihan kusetusta. Oliko se niin, että ihminen lasketaan työlliseksi, jos hän on tunnin viikossa töissä. Tällainen tilastointitapa on hyvin pettävä, koska se ei kerro työllä itsensä elättävien määrää.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Miksi hyvinvointivaltion nimissä pitäisi sallia mikä tahansa hölmöily, vaikka sillä olisi hyvä tarkoitus? Tästä on mielestäni kyse, jos työikäinen ja -kykyinen terve ihminen opetetaan elämään sosiaalitukien varassa. Edes jonkinlaisen vastikkeellisuuden etu olisi, että työtön ja syrjäytymisuhan alainen saadaan revittyä kotoa tai pubista edes vähäksi aikaa asiallisiin hommiin, työtä tekevien ihmisten pariin.

Ei pidäkään. Yritin vain ilmaista, että toimeentulotuki on viimesijainen etuus, ja että etuus ja tuki eivät ole välttämättä samoja asioita.

Itse olen jo pitkään miettinyt muutamia asioita joita tuon tässä nyt sitten esille. Ja korostan, että en todellakaan ole mikään porvari, ja vielä vähemmän olen syntynyt kultalusikka suussa. Mutta siis:

Jos synnytät lapsen ja sinä/te tiedät(te), että sinulla/teillä ei ole varaa elättää lasta, niin tälläinen käytös on edesvastuutonta ja näin ollen toimeentulotuessa ei tulisi huomioida lasta laisinkaan laskelmissa. Sen sijaan jos jää työttömäksi sen jälkeen kun lapsen on hankkinut, puhutaan eri asiasta.

Toimeentulotuki laissa lukee, että "jokaisella toimeentulotuen hakijalla on velvollisuus pitää työnhakua voimassa.." (ei sanatarkasti, mutta ulkomuistista vedettynä). Eli siis, jos ihminen ei ole valmis hankkimaan työtä, kieltäytyy hänelle tarjotusta mahdollisuudesta kouluttautua, tai muutoin laiminlyö velvollisuuttaan tulisi tämän kyseisen henkilön jäädä täysin ilman toimeentulotukea. Vaikka hyvinvointivaltion nimissä Suomella on velvollisuus huolehtia kansalaisistaan, niin sopimusteknisesti, jos henkillö ei ole valmis noudattamaan häneltä vaadittuja toimia, miksi pitäisi valtion?

Tärkeintähän olisi saada ihmiset töihin, vaikka se tuottaisi Suomelle tappiota. Työtön ei tee mitään mikä edistäisi Suomen valtion valtiontaloutta. Tämän takia valtion pitäisi tulla aivan saatanasti vastaan, jotta saadaan vaan ihmiset töihin tuottamaan niitä palveluita ja tuotteita, silloin saataisiin työttömät hyödyksi yhteiskunnalle samalla rahalla kun he nyt istuvat kotona. Fakta nyt vain on se, että viikottain enemmän ihmisiä jää työttömäksi kuin työllistyy. Tämän pitää muuttua, vaikka se valtiolle paljon maksaisi. Konkreettisesti varmaan lähdettäisiin liikkeelle verotusteknisistä asioista, mutta tiedä sitten mikä se paras tapa olisi muuttaa asioita.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Tosiasia on kuitenkin se, että töitä ei ole kaikille ja tulevaisuudessa tulee olemaan vielä vähemmän. Tämä on siis tosiasia, jonka osoittavat tilastot kaikkialla länsimaissa. Tämä on tosiasia, joka tulee tutkijoiden mukaan koskemaan tulevaisuudessa yhä useampaa.
Minä suhtaudun tähän "tosiasiaan" vähän skeptisesti. En usko että työ tekemällä loppuu. Maailma on täynnä ongelmia jotka odottavat ratkaisua ja joiden ratkaisu vaatisi valtavasti resursseja. Ongelma on se, että ongelmien ratkaisut eivät tuo suoranaisesti kenellekään tuottoa, jonka vuoksi niihin ei allokoida paljon resursseja.

Työn puute ei ole ongelma, vaan se, kuka sen työn rahoittaa. Jos valtion kirstu olisi oikeasti pohjaton, niin mielestäni Suomessa voitaisiin perustaa samantien muutama tutkimuslaitos tutkimaan ilmastonmuutosta, uusiutuvia energiamuotoja, biopolttoaineita, avaruusteknologiaa, korkeaa teknologiaa jne. Samoin poliiseja, opettajia, lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykiatreja olisi hyvä olla enemmän. Alkuun määrät voitaisiin vaikka tuplata. Siis kyllähän nykyisilläkin pärjätään, mutta yhteiskunta toimisi paremmin ja kansalaiset olisivat tyytyväisempiä ja hyvinvoivempia, jos näitä olisi enemmän. Ja myös yksittäisten työntekijöiden kuormitus vähenisi.

Edelleen, jos Suomessa olisi ongelmat ratkaistu, sähkö tulisi töpselistä, vesi hanasta, ruoka kaupasta ja rahat Kelalta, niin sitten voitaisiin keskittää pieni armeija esimerkiksi kehitysapuun, kehitysyhteistyöhön, ja ylipäätään maailman ongelmien ratkaisuun. Tämä vaatisi sekä konkreettista kenttätyötä, diplomatiaa ja hallinnollista työtä, että tutkimusta.

On totta että työn luonne muuttuu. Esimerkiksi logistiikka-alalla perinteiset rekkamiehen ja veturinkuljettajan ammatit saattavat kadota muutaman vuosikymmenen sisällä, jos meille tulee itseohjaavat autot ja etäohjattavat junat.

Länsimaissa ongelma johtuu osaksi myös työn kalliista hinnasta, eli korkeasta palkka- ja elintasosta. Uskon kuitenkin että tämä väkisinkin tulee tasoittumaan. Idässä palkat nousevat ja halpatyövoima ei ole enää tulevaisuudessa (eikä edes tänään) niin halpaa kuin aiemmin. Lännessä taas eletään mahdollisesti pitkää taantuman tai hitaan kasvun aikaa velkakriisin keskellä. Tämä voi mahdollisesti johtaa siihen että velkakriisiä tasoitetaan inflaatiolla/devalvaatiolla, joka edelleen laskee länsimaiden tulotasoa ja työn hintaa sekä absoluuttisesti, että vielä enemän suhteessa halpamaihin.

Minä en usko että ongelma olisi se, ettei työtä ole. Ongelma on pikemminkin se, kuka rahoittaa sen ei-tuottavan työn mitä on paljon, sekä yhteiskunnan mahdollinen nopea rakenteellinen muutos: 50 vuotiaat rekkamiehet eivät sovellu vanhustenhoitajiksi.
 
Viimeksi muokattu:

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Toimeentulotuki laissa lukee, että "jokaisella toimeentulotuen hakijalla on velvollisuus pitää työnhakua voimassa.." (ei sanatarkasti, mutta ulkomuistista vedettynä). Eli siis, jos ihminen ei ole valmis hankkimaan työtä, kieltäytyy hänelle tarjotusta mahdollisuudesta kouluttautua, tai muutoin laiminlyö velvollisuuttaan tulisi tämän kyseisen henkilön jäädä täysin ilman toimeentulotukea. Vaikka hyvinvointivaltion nimissä Suomella on velvollisuus huolehtia kansalaisistaan, niin sopimusteknisesti, jos henkillö ei ole valmis noudattamaan häneltä vaadittuja toimia, miksi pitäisi valtion?
Eiköhän työn vastaanottamisen suhteenkin ole monenlaisia säädöksiä, jotka antavat työttömälle mahdollisuuden jättää vastaanottamatta joitain työtarjouksia - ja hyvä niin. Mielestäni on vähän hölmöä, että korkeastikoulutettu henkilö joutuisi parin kuukauden tyttömyyden jälkeen ottamaan vastaan siivojan työtä - olkoonkin, että silloin hän olisi yhteiskunnan kannalta "tuottava".

Vastikkeellinen sosiaaliturva on minun silmissäni pientä näpertelyä, joka aiheuttaa lähinnä päänvaivaa työttömille. Olen itsekin pyrkinyt tässä kevään mittaan etsimään töitä, mutta kun niitä ei vain tunnu olevan tarjolla. Kynnykseni ei ole mitenkään erityisen korkealla, mutten siltikään ole päässyt edes haastatteluun asti. Ymmärrän tätä kautta hyvin esim. pitkäaikaistyöttömien tuskastumisen työnhakuprosessiin, joka tuntuu ainakin näin opiskelijan näkökulmasta melko mielettömältä. Osalle ihmisistä ei yksinkertaisesti ole luontevaa brändätä jatkuvasti itseään tai pyrkiä olemaan esillä. Juuri näitä ominaisuuksia vaaditaan työmarkkinoilla menestymiseen. Toki myös kovalla substanssiosaamisella ja cv:llä voi läpäistä seulan, mutta hankalampaa se on, jos ei ole sosiaalinen persoona tai kykene osoittamaan omia vahvuuksia. Työnantajan kannalta on usein vaikea erottaa jyvät akanoista; tällöin luultavasti sosiaalinen aspekti korostuu varsinaisen pätevyyden sijaan.

Karsastan myös hieman ajatusta siitä, että kaikki työ olisi jotenkin itseisarvoisesti kannattavaa tai välttämätöntä. Suomeen tarvittaisiin paljon lisää tuottavaa työtä - sitä ongelmaa ei ratkota laittamalla pitkäaikaistyöttömät keittelemään kahvia. Ajatus täystyöllisyydestä on näinä aikoina lähinnä utopistinen; vaikuttaisi ennemminkin siltä, että yhteiskunnan on tulevaisuudessa sopeuduttava melko korkeisiin työttömyyslukuihin. Tämän takia olisikin paikallaan tarkastella nykyisen järjestelmän ohella muita malleja, kuten perustuloa.

Pidän myös maamme koulutusjärjestelmää melko jäykkänä. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin on hirvittävästi tunkua, joten paremmuus ratkaistaan pääsykokeilla. Pääsykokeet ovat monille äärimmäisen stressaava ja epävarmuutta luova vaihe elämästä, sillä mitään varmuutta sisällepääsystä ei ole. Monesti on kiinni lähinnä tuurista, sattuuko pääsemään vai ei. Mielestäni esim. yliopistoihin pitäisi ottaa huomattavasti enemmän ihmisiä sisään, ja katsoa vasta sitten, ketkä ovat kykeneviä yliopisto-opiskeluun. Tenttimenestyksestä huomaisi varsin nopeasti, onko kukin "oikeassa paikassa". On tavallaan vähän koomista, että yliopistoon voi päästä parin viikon luku-urakan päätteeksi, ja sitten voikin "etsiä itseään" seuraavat 10 vuotta ilman sen suurempia vaatimuksia. Monilla menee sen sijaan monta vuotta parhaasta työiästä hukkaan, kun aloituspaikkaa ei vain yksinkertaisesti löydy. Samalla on myös vaikea tehdä valintoja sen suhteen, haluaako opiskella jotain tiettyä alaa, koska opintojen makuun ei alunperinkään edes pääse.

Suomessa on luultavasti paljon "turhia" koulutuslinjoja, ja valtio varmasti selviäisi ilman joidenkin marginaalisten tutkimusalojen tutkijoita. Täytyy kuitenkin muistaa, että on parempi yhteiskunnan kannalta, että kyseisillä tutkijoilla tai opiskelijoilla on edes jotain työllistymistä ja henkilökohtaista osaamista kohentavaa tekemistä. Tämän takia pidetäänkin järkevänä nykyisenkaltaista mallia, jossa ihmisiä pyritään aktivoimaan ja kohentamaan henkistä pääomaa.

Eivätkä tutkijat muuten ole mitenkään erityisen hyväpalkkaisia. Monet elävät alle 2000€/kk -tuloilla, vaikka ovat opiskelleet suuren osan elämästään. Etenkin näillä "huuhaa-aloilla", joita täälläkin välillä mainostetaan, on aika heikot kuukausipalkat - ja aivan ymmärrettävistä syistä. Kyseiset tutkijat voisivat yhtä hyvin olla nostelemassa sosiaalitukia vailla minkäänlaista päämäärää.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Ovathan he ongelmaryhmä, koska he ovat päivähoidossa veronmaksajien rahoilla. Valtio säästää perustoiminnoistaan, mutta paperinpyörittäjille järjestetään työtä.

Oleellista on kehityksen suunta. Tähän saakka on oletettu, että koulutus vie Suomen menestykseen, mutta nyt vaikuttaa siltä, että koulutus suojaa yhä huonommin työttömyydeltä.

Näihin kahteen kommentoin, vaikka viimeisin kommenttisi tilastoista osoittaa koko keskustelun lähinnä trollitason tyhjyydeksi.

Aika monelta on jäänyt myös ammatti- ja toimialarakenteen muutos huomaamatta tässä "päivähoidossa" olossa. Noilla aloilla koko ajan merkittävämpi joukko, alkaa olla puolta työvoimasta on kuitenkin yksityisellä sektorilla. Julkikuva laahaa pahasti perässä. Budjettivaltion säästöt ovat kohdistuneet vähän liiaksikin siihen osaan hallintoa, jonka työ valuu sitten niille, joiden asioita hallinnoidaan. Jostain syystä yrityksissäkin on sihteereitä, jotta asiantuntijat voivat keskittyä tehtäviinsä.

Ja mitä kehityksen suuntaan tulee, "koulutus suojaa yhä huonommin työttömyydeltä" on hyvin marginaalisesti selitettävissä. Suojaa aika samantasoisesti kuin ennenkin - koulutustason nousu tuo absoluuttisesti enemmän koulutettua työvoimaa markkinoille. Silti ero on suurinpiirtein sama melkein millä indikaattorilla (mitä edellä luettelinkin) mitaten vain.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tosiasia on kuitenkin se, että töitä ei ole kaikille ja tulevaisuudessa tulee olemaan vielä vähemmän. Tämä on siis tosiasia, jonka osoittavat tilastot kaikkialla länsimaissa. Tämä on tosiasia, joka tulee tutkijoiden mukaan koskemaan tulevaisuudessa yhä useampaa.

Vaikkakin olen myös itse sitä mieltä, että mitään työvoimapulaa ei ole tulevaisuudessa näköpiirissä yhdessäkään valtiossa missään vaiheessa, niin silti tämä seuraava tekstisi pistää kyllä ihmettelemään:

Silti ratkaisuksi tarjotaan ihmisten keskinäistä kilpailua, vaikka kilpailu aiheuttaa pahoinvointia ja kuluja koulutuskilpailun vuoksi. Tällä hetkellä ihmisiä pitäisi kannustaa löytämään mielekkäitä jouten olon tapoja sen sijaan että heitä kannustettaisiin töihin. Joutenolon suosion nousun myötä töitä olisi mahdollista myös jakaa.

Tässä se ideologinen harha on. Ratkaisu yritetään löytää vanhasta maailmasta, vaikka pitäisi sopeutua uuden maailman vaatimukseen. Uusi maailma ei voi perustua täystyöllisyyden ideaan. Sen tilalle on luotava jotain uutta.

Ihmisiä pitäisi siis kannustaa olemaan jouten? Ok, mutta kerro nyt sitten että kuka vittu sen maksaa? Tai miten se toimii? Jos ajatellaan, että vaikkapa 60 % ihmisistä käy töissä ja 40 prosenttia ei käy töissä vaan on yhteiskunnan kannustamana jouten, niin onko siis oikein että se 60 % maksaa sen 40 % elämisen? Ja jos se on mielestäsi oikein, niin millä sen perustelet itsellesi? Nyt toki esität sen iänikuisen vanhan idiotismin, että kuka pakottaa ne 60 % käymään töissä? Ei toki varsinaisesti kukaan, mutta jos vain pieni joukko käy töissä, niin ei se iso työssäkäymätön joukkokaan sitten kyllä millään elä. Ei tämä markkinatalous noin vain lopu, ei ole olemassa katkaisinta joka lopettaa rahan/valuutan arvon tai että kaikki nykymukavuudet olisivat olemassa vaikka suuri osa vain olisi jouten. Eli siis jos tarpeeksi moni ihminen ei käy töissä, niin kukaan ei voi loisia muiden siivellä.

No tästä päästään sitten siihen, että ison osan ihmisistä on käytävä töissä, muten tämä maailma ei yksinkertaisesti pyöri. Ei pyöri, vaikka oltaisiin kuinka ideologisia tahansa. Jotkut käyvät mielellään töissä, joillekin elämä on sama kuin työ, jotkut käyvät koska on "pakko" ja jotkut siksi, että eivät halua elää loisien muiden siivellä. Sitten ehdotetaan, että yhteiskunnan pitäisi kehottaa ihmisiä olemaan jouten ja on ihan suotavaa elää muiden siivellä. Mutta kun se ei toimi niin, ellei sitten kaadeta koko nykymallia ja ruveta elämään maakuopissa/laavuissa ja metsästetä oma elanto. Mutta jos halutaan nykymukavuuksia kuten vaikkapa juokseva vesi tai sähkö, niin on välttämättömyys että iso osa ihmisistä käy töissä.

Jos halutaan, että ihmiset alkavat olemaan enenevissä määrin jouten, niin tarkoittaa se sitä että entistä vähempää määrää ihmisiä kiinnostaa käydä töissä ja elättää loisia. Miksi kiinnostaisi, mikä on sen funktio? Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun työnteon määrä ja arvostus romahtaa, romahtaa myös nykyyhteiskuntamallit ja niiden loisien loisiminenkin loppuu hyvin äkkiä kun joutuvat näkemään vaivaa saadakseen ihan vaikka ruokaa tai juomaa.

Myöskin ajatus siitä, että kun mahdollisimman moni ihminen olisi jouten ja työnteko olisi kannattamatonta, olisi maailma jotenkin parempi paikka, on täysin absurdi. Se olisi ihan päinvastoin. Silloin sitä vasta sodittaisiinkin, ja vallalla olisi vahvimman oikeus ja heikkoja sorrettaisiin ihan mielin määrin. Katso vaikka Afrikkaa ja sen nykymenoa, niin ymmärrät.

Jokainen ihminen, joka katsoo oikeudekseen vain olla ja loisia muiden kustannuksella, pitäisi teloittaa välittömästi, koska tällainen ihminen aiheuttaa pelkkiä kuluja yhteiskunnalle ja vieläpä ihan täysin oman itsekkyytensä takia sekä aiheuttaa lisää töitä lukemattomille muille ihmisille, joiden velvollisuudeksi tämä loinen oman elättämisensä katsoo. Jos ihminen ei katso tarpeelliseksi tehdä mitään, siis yhtään mitään yhteiskunnan eteen mutta haluaa itselleen kaiken mahdollisen hyvän muiden kustannuksella, niin miksi yhteiskunnan pitäisi katsoa tarpeelliseksi tehdä yhtään mitään tällaisen ihmisen hyväksi? Sen sijaan jos ihminen haluaa ihan oikeasti elää yhteiskunnan ulkopuolella josain metsämökissä ilman valuutan avulla tapahtuvaa kaupankäyntiä ja ilman yhteiskunnan tukia, ja ihan oikeasti kalastaa, metsästää ja kerää marjoja ja sieniä elantonsa eteen ja ompelee itse haavansa, niin hienoa. Hän ei rasita yhteiskuntaa, joten yhteiskunnan ei tarvitse rasittaa häntä.

Uudessa maailmassa on myös huomioitava, että jos maapallo tahdotaan säilyttää edes 1000 vuotta siedettävänä, järjestelmä ei voi perustua kuluttamiseen ja talouskasvuun, ei edes palveluiden varaan, koska palveluiden kuluttaminenkin tuhoaa luontoa nykyisellä ihmismäärällä. On siirryttävä toimeliaisuudesta joutilaisuuteen ja käytettävä siinä apuna tekniikkaa. Jos tämän tosiasian kiistää, niin samalla myöntää, ettei välitä lastenlasten ja lastenlastenlasten ja lastenlastenlastenlasten tulevaisuudesta.

Mun täytyy kyllä kysyä, että miksi maailman on oltava olemassa vielä 1000 vuoden kuluttua? Mikä on sen tarkoitus tai miksi se on jonkun tavoittelemisen arvoista? Kun alle 100 vuoden päästä se on sinullekin ihan sama, onko tätä maailmaa enää olemassa tai millaisessa maailmassa sun lapsesi tai lapselapsesi elävät vai elävätkö ollenkaan. Tai se on itse asiassa vielä vähemmän kuin ihan sama. Mitä luulet, vituttaako antiikin filosofeja tällä hetkellä kovinkin paljon tämä nykymeno? Tai vituttaako O. W. Kuusista, että Suomi on edelleen itsenäinen? Vituttaako Hitleriä, kun maailmanvalloitus meni totaalisen munilleen? Tai vituttaako tällä hetkellä vaikka Cameron Todd Willinghamia, joka vuonna 2004 teloitettiin murhan takia, mutta teloituksensa jälkeen todettiin syyttömäksi? Voin mitä suurimmalla varmuudella sanoa, että heitä ei vituta tällä hetkellä tippaakaan. Kuten ei ketään meitäkään, jos maailma räjähtää vaikka jo 200 vuoden kuluttua.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
ihmeellistä ettei kukaan ole tässä keskustelussa ole nostanut työn tasaista jakamista asialistalle. Jos normaalityöaika olisi vaikka 30h viikossa, niin työtä riittäisi määrällisesti kaikille. Toki tämä ei käytännön syistä monissa hommissa onnistu, sillä kaikkea työtä ei voida jakaa, mutta ainakin duunarihommat yms onnistuisivat. Veroprogressio voisi eurojen sijasta kohdistuakin tehtyihin työtunteihin eli yli 30 tunnin meneviä työtunteja verotettaisiin raskaammin.
 
Ihmisiä pitäisi siis kannustaa olemaan jouten? Ok, mutta kerro nyt sitten että kuka vittu sen maksaa? Tai miten se toimii? Jos ajatellaan, että vaikkapa 60 % ihmisistä käy töissä ja 40 prosenttia ei käy töissä vaan on yhteiskunnan kannustamana jouten, niin onko siis oikein että se 60 % maksaa sen 40 % elämisen?
"Yli puolet suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää). Suurimman osan arkeen ei siis liity töissä käyminen.Eikä suomalaisen elämästä mene nykyisin työssä kuin noin 30 vuotta. Noin 50 vuotta kuluu muussa toiminnassa."

Lähde: HS kuukausiliite 01/13

"Mikäli työllisyysastetta ei saada nykyisestä nousemaan ja eläkkeelle siirrytään nykymalliin, vuoteen 2026 mennessä työssäkäyvien osuuden koko väestöstä ennustetaan laskevan alle 40 prosenttiin. Tähän on aikaa 13 vuotta, joka politiikan elämässä on kolme hallituskautta. "

Lähde: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110167/URN_ISBN_978-952-245-929-9.pdf?sequence=1 (PDF)

Maalaamasi kauhuskenaario on siis jo tätä päivää, ja tulevaisuudessa luvut tulevat vielä heittämään häränpyllyä. Pienenevä työllisten määrä ei ole niinkään pelkäämiesi ideologisten valintojen, vaan ihannoimasi markkinatalouden seurausta.

Jos ihminen ei katso tarpeelliseksi tehdä mitään, siis yhtään mitään yhteiskunnan eteen mutta haluaa itselleen kaiken mahdollisen hyvän muiden kustannuksella, niin miksi yhteiskunnan pitäisi katsoa tarpeelliseksi tehdä yhtään mitään tällaisen ihmisen hyväksi?
Koska vain yhteiskunnat joissa näin tehdään ovat saavuttaneet sellaisen hyvinvoinnin tason jonka kelpuutan. Saavutamme paremman lopputuloksen jos annamme heikkolahjaisille mukana roikkujille peruskoulutuksen, terveydenhuollon, kämpän ja rahaa viinaan/huumeisiin, kuin jos emme antaisi.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Maalaamasi kauhuskenaario on siis jo tätä päivää, ja tulevaisuudessa luvut tulevat vielä heittämään häränpyllyä. Pienenevä työllisten määrä ei ole niinkään pelkäämiesi ideologisten valintojen, vaan ihannoimasi markkinatalouden seurausta.

Oletin, että jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää nyt puhuttavan työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä. Mutta ilmeisesti ei. Joten tarkennan: kyse on työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä, ei lapsista eikä vanhuksista.

Toisekseen minä en todellakaan ihannoi markkinataloutta, melkeinpä päinvastoin. Se vaan nyt kuitenkin on todellisuutta, eikä se ilman todella, todella dramaattisia muutoksia ja mielipuolisen suuren määrän ihmisuhreja vaativia toimia meidän elinaikanamme mihinkään muutu. Sitäpaitsi jokainen voi kapinoida markkinataloutta vastaan, toimien kuten jo aiemmassa viestissäni kerroin. Mutta heittäytyminen pelkästään toisten elätettäväksi ei ole sitä, vaan se on täydellistä itsekkyyttä sen puhtaimmassa muodossaan, eikä se muuksi muutu vaikka mitä väitettäisiin.

Koska vain yhteiskunnat joissa näin tehdään ovat saavuttaneet sellaisen hyvinvoinnin tason jonka kelpuutan. Saavutamme paremman lopputuloksen jos annamme heikkolahjaisille mukana roikkujille peruskoulutuksen, terveydenhuollon, kämpän ja rahaa viinaan/huumeisiin, kuin jos emme antaisi.

Esimerkkejä näistä kelpuuttamistasi yhteiskunnista?
 

ipaz

Jäsen
ihmeellistä ettei kukaan ole tässä keskustelussa ole nostanut työn tasaista jakamista asialistalle. Jos normaalityöaika olisi vaikka 30h viikossa, niin työtä riittäisi määrällisesti kaikille. Toki tämä ei käytännön syistä monissa hommissa onnistu, sillä kaikkea työtä ei voida jakaa, mutta ainakin duunarihommat yms onnistuisivat. Veroprogressio voisi eurojen sijasta kohdistuakin tehtyihin työtunteihin eli yli 30 tunnin meneviä työtunteja verotettaisiin raskaammin.

Tässä tulee vastaan kuluongelma. Oletetaan vaikka että tehtäviä töitä on 1200h viikossa. Nyt sen tekee 30 hlöä 40h viikkotunneilla. Jos tuntimäärä pudotetaan 30h/jamppa, niin tuon 1200h tekemiseen tarvitaan 10 työntekijää lisää 30 mies x 40h = 1200, ja 40 mies x 30h = 1200). Tuo 10 lisätyöntekijän palkkaaminen tuo firmalle lisäkuluja, ainakin nykyisillä työnantajamaksuilla, joten se ei ole loppuviimeksi kannattavaa. Kaikki kuitenkin haluavat tästä työstä saman palkan.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
toki siinä kun työmäärää vähennetään 37,5h/40h -> 30h myös palkka skaalautuisi alaspäin samassa suhteessa. Minä olisin tuohon omalta kohdaltani heti valmis ihan vapaaehtoisestikin, enkä usko että olisin ainoa. Tätä palkkojen laskua voitaisiin varmasti osittain kompensoida verotusta laskemalla (joka taas olisi mahdollista saatujen säästöjen myötä). Tämä kun olisi keino, jolla oikeasti saataisiin syrjäytymistä ja sosiaaliturvan tarvetta leikattua merkittävästi.

Ymmärtääkseni työnantajamaksut ja muut sivukulut ovat myös justavia eli siltä kannalta on ihan sama maksetaan yhdelle työntekijälle 5000 vai kahdelle 2500 kummallekin. Toki lisäkustannuksia tulee mm. työvälineistä, kiinteistöistä yms yms, mutta se olisi kuitenkin marginaalisempi kustannus. Voisi olla, että tuottavuus per tehty työtunti kasvaisi huomattavastikin.
Hyvänä puolena olisi vielä joustavuus suhdannevaihteluihin eli yrityksillä olisi ihan toisenlainen valmius vastata kysyntäpiikkeihin, kun tilapäisesti voitaisiin vain ottaa lisäpäivä käyttöön (ei tarvitsisi heti ylitöihin turvautua)

Kääntöpuolena tulisi ainakin täystyöllisyyden mukanaan tuoma palkkakustannusten karkaaminen, johon pitäisi lääke löytää. AY-liikkeen kieltäminen olisi yksi helppo ja kivuton ratkaisu, johon varmaan kellään ei olisi huomauttamista...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Se sijaan jos toimettomuus uhkaa venähtää, niin osa jengistä on yllättävän pian sellaisessa kunnossa, että työnsaanti hankaloituu päivä päivältä.

Niin ja on huomioitava se, että vaikka fyysisesti tai psyykkisesti työtön olisi terve, vuosien työttömyys voi johtaa - ja usein johtaakin - siihen tilaan ettei edes ole haluja hakea töitä tai ottaa vastaan töitä kun muutenkin elää kohtuullisen hyvin ja tällöin aikaa jää niille omille harrastuksille oikein ruhtinaallisesti.

Ystävä ja kaveripiiriini kuuluu jokunen "työttömyyden" valinnut henkilö, ovat olleet jo vuosia työttöminä eivätkä itse asiassa enää edes hae töitä vaan elävät mielummin valitsemallaan tavalla, koska toimeentulo on ihan kohtalainen eli työttömyyskorvaus ja asumistuki ja tähän päälle aina säännöllisesti käännytään sosiaalitoimiston puoleen ja anotaan harkinnanvaraista toimeentulotukea - ja usein sitä saadaankin.

Osa heistä on fyysisesti ja psyykkisesti oikein hyvinvoivia, eivät edes ikäloppujakaan vaan työikää on jäljellä vuosikymmeniä, mutta elämän helppous on saanut heidät valitsemaan kyseisen elämäntavan, koska se on käytännössä niin vaivatonta. Eivätkä he näe omassa elämäntyylissään mitään väärää, koska yhteiskunnan tehtävä on kantaa huolta myös heistä - heidän mielestä siis, mutta toisaalta heidän mielestä yhteiskunnalla ei tule olla mitään vaatimuksia heitä kohtaan. Minusta yhteiskunnan kannalta tällainen kauppa ei vaan pidemmän päälle ole kovinkaan kannattavaa jos tällainen elämäntyyli koetaan kovinkin houkuttelevaksi.

Miksi minun pitäisi maksaa siitä veroja, että ystäväni voi valita työttömyyden urakseen ja tulla toimeen jopa kohtuullisen hyvin? Toisaalta miksen tekisi saman itsekin? Mikä minua estäisi tekemästä samaa?

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kokoomuksen puheenjohtajakisaan ilmoittautunut Alexander Stubb kertoi, että pääministerinä hän pyrkisi avoimesti edistämään Nato-keskustelua ja Suomen liittymistä puolustuslittoon. Hyvä näin.

Stubb nauttii kohtalaisen laajaa kansansuosiota myös puolueensa ulkopuolella, joten ei ole lainkaan vähäinen kysymys pj-valintaa silmällä pitäen, että huipputärkeän Nato-asian puhemiehenä toimisi mielipidejohtajuudessa vahva pääministeri. Olennaista kuitenkin olisi, että NATOn suhteen tosiasiat tunnustavat poliittiset vaikuttajat rohkaistuisivat tulemaan ulos kaapista. Tämä onnistuu parhaiten valtiojohdon esimerkin ja ylläpidettävän analyyttisen keskustelun kautta.
 

Naurava Sika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
On tosiaan hyvä juttu että Stubb kertoi Nato-kantansa. Hienoa että Kokoomus mitä ilmeisimmin vihdoin ja viimein uskaltaa kertoa totuudenmukaisesti sen, että heidän politiikkansa mukaan Suomen tulee hakea Naton jäsenyyttä. On tässä jo vuosikaudet sitä samaa jankutusta käyty ja kierrelty suoraa vastausta kuin kissa kuumaa puuroa.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
On tosiaan hyvä juttu että Stubb kertoi Nato-kantansa. Hienoa että Kokoomus mitä ilmeisimmin vihdoin ja viimein uskaltaa kertoa totuudenmukaisesti sen, että heidän politiikkansa mukaan Suomen tulee hakea Naton jäsenyyttä. On tässä jo vuosikaudet sitä samaa jankutusta käyty ja kierrelty suoraa vastausta kuin kissa kuumaa puuroa.

Että mitä että? Kokoomuksella on ylimmän päättävän elimen eli puoluekokouksen selkeä linjaus jo olikohan vuodesta 2010, että puolue kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista. Sama on toistunut kyllä kaikissa puolustuspoliittisissa keskusteluissa siitä saakka.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sauli Niinistöhän on linjannut, että hänen mielestään presidenttikautensa aikana ei ole tarpeellista käsitellä Nato-jäsenyysasiaa. Lieneekin niin, että Salen pitäisi kääntää takkiaan ennen kuin asialla olisi mitään edellytyksiä edetä lähivuosien aikana. En nimittäin jaksa uskoa, että Kokoomuksessa aidosti ja oikeasti alettaisiin kampittamaan oman presidentin linjanvetoja ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös